maanantai 3. kesäkuuta 2019

Glen Duncan: Veren yhdistämät

Alkuteos: By Blood We Live (2014)
Kääntäjä: Elina Koskelin
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 488
Kustantaja: Like
ISBN: 978-952-01-1318-6
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Viimeinen ihmissusi #3
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 16, 17, 28 ja 29
Lukulistalta: 27

*Verta ja seksiä säästelemättömän Ihmissusi-trilogian huipentuma.

Vampyyri Remshi tuntee lajilleen epänormaalia vetoa ihmissusi Talullaan, jonka hän epäilee olevan kuolleen rakastettunta reinkarnaatio. Ikiaikainen ennustus on käymässä toteen, mutta katolilainen kultti tekee kaikkensa estääkseen sen ja tuhotakseen yliluonnolliset olennot.*



Räävittömiä puheita ja lajien välistä rakkautta ja historiaa. Niistä on tämän kirjan juoni rakennettu. Duncanin kieli on edelleen hersyvää ja häveliäimmille sopimatonta. Minua itseäni alkoivat hieman rasittamaan puheet intiimialueista alakielisillä ilmauksilla. Myös verellä mässätään tässä kirjassa jonkin verran. Erilaista kieltä, josta joko pitää tai sitten ei.

Muutama vuosi on kulunut sarjan edellisen osan tapahtumista. Ja maailma on muuttunut. Ihmiset ovat alkaneet metsästämään ihmissusia, joiden määrä on lisääntynyt. Vampyyreillä on omat ongelmansa. Kaiken tämän keskellä syntyy ja kuolee kumpaisiakin sodassa “ihmisyyden ja sen vihollisten” välillä. Mutta onko kuolema ainut vaihtoehto? Vanha legenda kertoo, että on olemassa keino parantua ihmissuden puremasta - mahdollisuus palata ihmiseksi. Kannattaako siihen tarttua? Onko se mahdollista? Ja mitenkä käy Remshin ja hänen ikuisen elämänsä tässä muuttuvassa maailmassa.

Hyvä päätös trilogialle. Se päättää langat sopivasti, mutta jättää auki kutkuttelevan mahdollisuuden jatkoon. Ja millainen se jatko sitten voisikaan olla? Aivan varmasti mielenkiintoinen ja jännittävä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti