Alkuteos: Is (2012)
Kääntäjä: Leena Vallisaari
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 365
Kustantaja: Schildt & Söderström
ISBN: 978-951-851-475-9
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Huom: suomennettu käsikirjoituksen pohjalta
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 5, 18, 35 ja 36
Lukulistalta: 35
*Jää on tarina saaristoseurakuntaan sapuvasta papista, hänen perheestään ja kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä - ikiaikaisista salaisuuksista, joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat.
Eletään sotien jälkeistä aikaa, taistelut ovat loppuneet ja maassa rauha. Kesällä alueen asukkaat rakentavat terveysasemaa, siltaa ja tulevaisuutta. Mutta talvella jää asettuu eri alueiden ja kirkkosaaren väleihin kuin kivilattia.
Pappilan ulkopuolella, kulkuvesillä ja jäällä, vallitsevat iänikuiset voimat. Sen tietää myös postinkuljettaja, joka näkee enemmän kuin muut. Hän tietää, että jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus, ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä.*
Jää oli minulle raskasta luettavaa. Toisaalta Luotojen ihmisten elämä oli kiehtovaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Siihen maailmaan oli mukava upota. Toisaalta taas kirjan kerronta oli melkoisen hidasta lukea.
Kirjan kerronta on polveilevaa. Toisinaan asiat sanotaan selvästi toisinaan taas kierrellään ja kaarrellaan oikein urakalla. Kaikki henkilöt esitellään minusta vähän epämääräisesti ja he jäävät etäisiksi. Tapahtumissa liikutaan puikahdellen ja toisinaan jaaritellaan melkoisesti. Minulta katosi punainen lanka välillä joksikin aikaa kokonaan…
Jää on pienen yhteisön tarina. Kertomus, joka vaatii keskittymistä ja ajattelemista. Se ei ole hyvänmielen kirjoja. Ei ainakaan minulle.
Tykkäsin tosi paljon kirjasta. Meillä on kesäkoti saaressa, jonne ei pääse muuten kuin veneellä. Mieheni suku on asunut saarella monta sukupolvea. Minusta kirja on upea ja koskettava.
VastaaPoistaOi, aivan varmasti tämä kirja aukeaa erilailla jos on tuollaisia kokemuksia. Kyllä tämä laittoi minutkin kaipaamaan saariston rauhaa ja yhteisöllisyyttä. :)
Poista