Alkuteos: The Lost Flowers of Alice Hart (2018)
Kääntäjä: Hanni Salovaara
Lukija: Rosanna Kemppi
Ilmestymisaika: 2022 (ko.painos)
Kustantaja: Minerva
Kesto: 13h 39min
ISBN: 9789523755116
Muoto: e-äänikirja
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2026: 42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä (3/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2026 ainakin: 13, 27, 29, 30 ja 45
*Tunteisiin vetoava romaani menneisyyden kahleiden murtamisesta.
Holly Ringlandin maailmanmenestysteos on Alice Hartin kasvutarina tytöstä aikuiseksi naiseksi. Kipeän kauniin kertomuksen kehyksenä hehkuu, tuoksuu ja lumoaa Australian upea luonto.
Perhettään kohdanneen tragedian jälkeen yhdeksänvuotias Alice Hart jää yksin. Hänen on jätettävä kotinsa ja muutettava isoäitinsä Junen hoiviin. Alicen varttuessa isoäitinsä kukkafarmilla tämä opettaa tytölle kaiken Australian kukista ja niiden kielestä. Kukat sanovat sen, mistä on liian vaikea puhua.
On kuitenkin paljon, mitä isoäiti ei kerro. Kun Alice sitten saa huomata tulleensa pahoin petetyksi, hän pakenee suruaan ja menetystään Australian autiomaahan. Henkeäsalpaavan kauniissa maisemassa Alice löytää rauhan, kunnes tapaa karismaattisen, mutta vaaralliseksi osoittautuvan miehen.
Selviytyäkseen Alicen on opittava rikkomaan menneisyyden kaavat, elämään omilla ehdoillaan ja löytämään oma voimansa.*
Alicen isä on väkivaltainen. Hän hakkaa tytön äitiä ja on eristänyt koko perheen muusta maailmasta. Alussa onkin vain Alice, äiti, isä ja äidin puutarha. Ja kirjat. Sitten tapahtuu pahoja ja tyttö päätyy tuntemattoman isoäidin kasvatettavaksi. Isoäiti on aika erikoinen tapaus ja hänellä on omat tapansa toimia. Hän kuvittelee monesti toimivansa kaikkien hyväksi, mutta saattaa teoillaan silti satuttaa muita. Siksipä myös Alice lähtee yhdessä vaiheessa karkuun ja etsimään itseään. Päätyäkseen osittain löytämään itsensä, mutta myös kokeakseen itse vaikean ja henkistäväkivaltaa sisältävän parisuhteen.
Kiintoisa ja monipolvinen tarina. Kaunista luonnonkuvailua. Pidän paljon siitä, miten kukkia on esitelty ja käytetty osana tarinaa.
Kukkien nimet on kirjassa kerrottu latinaksi ja teoksessa on monia lauseita aṉangu-kansan käyttämällä Pitjantjatjara-kielellä. Toivottavasti kirjoitin nämä oikein.
Lukijana Kemppi tekee mukavan suorituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti