Minttu Vettenterä: Jonakin päivänä kaduttaa

Alkuteos: Jonakin päivänä kaduttaa (2012)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Kustantaja: Books on Demand

Sivumäärä: 158

ISBN: 9789524988131

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2026: 45. Kirjassa on kiusaamista (49/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2026 ainakin: 8 ja 35

*”Elisa kuoli helmikuussa. Kesken kireiden pakkaspäivien.”

Elisa valitsi kuoleman, kun elämä oli liian raskasta. Kuoleman jälkeen Elisan äiti avasi tyttärensä päiväkirjan, joka oli ovi maailmaan, jota ei saisi olla. Kuva koulupäiviin, jotka olivat täynnä kipua, pelkoa ja häpeää.

Elisasta tuli enkeli, mutta jälkeen jäivät lukemattomat koulukiusaamisen muistot. Elisan isä muisti jotain mitä ei halunnut muistaa. Hän lähti selvittämään jättämiään jälkiä kiusaajana.

Jonakin päivänä kaduttaa on fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä. Se saa kysymään voiko tällaista oikeasti tapahtua ja silti se on totta kaikkialla. Se on tarina katumuksesta ja anteeksipyytämisestä, jonka lopuksi jäljelle jää vain kysymys: Voiko kaikkea saada anteeksi, itseltään?*

Kirja koostuu useammasta osasta. Yhdessä lapsensa menettänyt isä kertoo omaa tarinaansa murhenäytelmän jälkeisestä ajasta. Se on matka itsetutkiskeluun, oman itsensä löytämiseen ja omien tekojensa hyväksymiseen. Se on kipeä, mutta kasvattava matka joka vetää lukijan hiljaiseksi. Etenkin kun väliin on laitettu otteita itsemurhan tehneen tyttären päiväkirjasta ja lehtijuttuja, joissa käsitellään koulukiusaamista.

Tämä laittoi minut hiljaiseksi. Pisti miettimään, että onko jokin oma sanomani sattunut toiseen vaikkei niin ole ollut tarkoitus. Olenko itse ollut kiusaamisen kohteeksi joutuneen tukena vai vain seurannut vieressä.

Olen samaa mieltä, että kiusaamiseen ei puututa riittävästi. Sitä vähätellään. Ymmärrän kuitenkin myös sen, ettei aina ole resursseja puuttua kiusaamiseen "kunnolla ja isossa mittakaavassa". Silti aina kaikilla pitäisi olla aikaa ja voimaa sanoa, että lopettakaa, tuo ei ole oikein.

Puuttukaa! Olkaa tukena! Ei tehdä enää enempää enkeleitä.