Alkuteos: Ilmapiiri (2010)
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Kustantaja: Mediapinta
Sivumäärä: 206
ISBN: 9789522352132
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2026: 45. Kirjassa on kiusaamista (49/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2026 ainakin: 8, 30 ja 35
*Ilmapiiri on pohjalaiseen vaateliikkeeseen, Sofistiqueen, sijoittuva työpaikkaromaani, jonka tarina kietoutuu psyykkisesti häiriintyneen työntekijän, Anjan, juonittelujen ympärille. Varsinaisen tulituksen kohteeksi joutuu osaston esimieheksi ylennetty Sonja. Nuori neiti ei olisi halunnut yläpuolelleen naispuolista pomoa ja alkaa toimia kaiken sen moraalin, etiikan ja lain mukaan, jota vain villeimmästä viidakosta voi löytyä.
Pieni paha nainen poistaa häikäilemättä ympäriltään henkilöt, joita ei tarvitse. Keinoja valittaessa ei sääliä tunneta. Läheisten ja työyhteisön piinaaminen saa mittasuhteet, jollaisia reaalielämässä harvoin näkee. Tarina perustuu paikoitellen tosielämän tapahtumiin.*
Nyt on sanottava, että harvoin tulee luettua näin huonoa kirjaa. En voi todellakaan suositella.
Hahmot jäävät pintapuolisiksi. Heihin lisätään aina jotain uutta piirrettä sitä mukaa kuin sitä tarvitaan. Sama päteen moneen muuhunkin asiaan. Se mainitaan vasta kun sitä tarvitaan ja annetaan ymmärtää, että näinhän asia on aina ollut. Kaikki hahmot ovat jotenkin kauhean tynkiä. Ja ainakin ajatusten pohjalta Sonja on ihan yhtä ikävä ihminen kuin mitä moni muukin vaikka hänet koetetaan maalata miltei äiti Teresana. Ikäviä hän ajattelee muista. Enkä voi uskoa, ettei kukaan oikeasti sano mitään missään vaiheessa.
Tiedän, että ihminen voi oikeasti olla kunnolla sekaisin. Eikä heidän ajatuksiaa siksi voi ymmärtää. En siltikään osaa mieltää kaikkia tapahtumia ja toimia mitenkään johdonmukaisiksi. Lisäksi, kenellä tulee edes mieleen tehdä joitain näistä Anjan tempuista?
Juonen ja henkilöhahmojen puutteiden lisäksi on vielä kirjan kieli. Se on kömpelöä ja kankeaa. Sitä ei ole mukava lukea, sillä te töksähtelee ja jotkut ilmaisut ja sanavalinnat ovat vain outoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti