maanantai 3. elokuuta 2020

Agatha Christie: Helmeilevä kuolema

Alkuteos: Sparkling Cyanide (1945)
Kääntäjä: Eero Ahmavaara
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 257
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-35994-5
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b


*Nuori ja kaunis Rosemary murhataan syankaliumilla lontoolaisessa hienostoravintolassa. Jotta murhaaja paljastuisi, hänen miehensä George Barton järjestää vuotta myöhemmin päivälliset samaiseen ravintolaan ja kutsuu samat vieraat pöydän ääreen. Rosemary Bartonillekin on varattu oma paikkansa, tyhjä tuoli tosin. Tunnelma on kaikin puolin kireä ja hermostuneet kutsuvieraat odottavat jotain tapahtuvaksi. Sitten tosiaan alkaa tapahtua. Seuraa toinenkin samankaltainen samppanjamurha, ja itsemurhateoria valuu hukkaan saman tien…


Helmeilevä kuolema, Agatha Christien mainiosti kehittelemä yläluokan murhamysteeri, ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1959.*




Helmeilevä kuolema oli minulle hämmentävä lukukokemus. Jossain määrin minusta tuntui koko ajan siltä, että olisin lukenut sen aiemmin vaikka samalla tiesin etten ollut. Noh, jos oikein alkaa katsomaan ja tutkimaan, niin huomaa, että eräs Hercule Poirot -sarjan televisio filmatisoinneista muistuttaa melkoisesti tätä kirjaa…


Tässä kirjassa ei ole Christien tuttuja “päähenkilöitä”. Tapausta tutkivat Kemp ja Rice, mutta suurin osa selviää juttuun sekaantuneiden osallisten kertomana. Näistä löytyy poliitikkoa vaimoineen, kuolleen Rosemaryn sisar, Rosemaryn aviomies, aviomiehen sihteeri, tyttöjen lähisukulainen ja nuori mies, jonka seurassa kumpikin tytöistä viihtyi. Melkoisen monta kanditaattia murhaajaksi siis löytyy. Samoin kuin motiiveja, kun niitä viimein aletaan kaivelemaan.


Kirja on kirjoitettu hyvin. Kukin henkilöistä nostaa esille oman persoonansa ja tuo esiin asioita erilailla kuin toiset. Kukin heistä on tavallaan luotettava ja toisaalta taas ei. Eiväthän havainnot aina ole täydellisiä. Lukija joutuukin väistämättä sulattelemaan saamaansa tietoa ja yhdistelemään lankoja toisiinsa. Tämä lankojen yhdistely ei ole aina aivan helppoa. Onneksi edes poliiseilla on hyvät hoksottimet. Muuten tässä tapauksessa olisi voinut käydä paljon hassummin!


Hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä vanhanajan dekkari!

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Iolanda Zanfardino: Midnight radio

Alkuteos: Midnight radio (2019)
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Sivumäärä: 160
Kustantaja: Lion Forge
ISBN: 9781942367994
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b


*Four individuals living in San Francisco are released from the frustrations of their everyday lives by a late-night radio broadcast suddenly hijacked by someone with a message for the world. The passion and honesty of the message steers these four lives in dramatic, courageous new directions…


An intriguingly interwoven tale of four lives woken from their daily sleepwalk through a maze of social issues: LGBT + rights, racism, social network addiction, and the difficult decision between settling down versus following your dreams.


Midnight Radio is a story for those who refuse to give up, and who wish to be the drop of color spattered on the grey, shallow canas of their reality.*




Sarjakuvan tarina on kerrottu neljän ihmisen silmin. He eivät kohtaa toisiaan, mutta heitä kaikki yhdistää kaupunki ja elämä. Sekä radio. Kukin heistä on saanut oman värinsä, oman osansa maailmaa, joka on kova ja julma. Yksi kärsii yhtiön ylimielisistä pomoista, toinen on pulassa poliisin kanssa, kolmas koettaa paeta muistoja ja neljäs sulkeutuu hiljaisuuteen. Kunkin tarina on omansa, mutta yhtä lailla ne koskettavat lukijaa.


Pidän sarjakuvan tyylistä. Se on värikäs, elävä. Piirtojälki on kaunista ja ihmiset persoonallisia ja eläviä. Näihin ihmisiin on helppo ihastua. Alkuun tarinaan voi olla hakala päästä sisään, mutta pian se ei edes haittaa. Minut tarinat lumosivat.


Kaunista. Suosittelen!

lauantai 1. elokuuta 2020

Michelle McNamara: Katoan yön pimeyteen - Tositarina yhden naisen pakkomielteestä jäljittää Golden State Killer

Alkuteos: I’ll Be Gone In the Dark - One Woman’s Obsessive Search For the Golden State Killer (2018)
Kääntäjä: Aura Nurmi
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Kesto: 13h 15min
Kustantaja: Atena
ISBN: 9789523005822
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2020: 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa (37/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 9, 35, 37 ja 38


*Pohjois-Kaliforniaa piinasi yli kymmenen vuoden ajan väkivaltainen saalistaja, joka raiskasi brutaalisti yli viisikymmentä naista. Etelä-Kaliforniassa sama vaanija syyllistyi kymmeneen sadistiseen murhaan. Sitten hän katosi yön pimeyteen.


Kolmekymmentä vuotta myöhemmin rikostoimittaja Michelle McNamara ryhtyi jäljittämään tätä Golden State Killeriksi kutsutta psykopaattia. McNamara kahlasi läpi poliisiraportit, haastatteli uhreja ja heidän omaisiaan ja uppoutui arkistoihin.


Katoan yön pimeyteen on mestariteos, joka kuvaa hyytävästi rikollista ja hänen aiheuttamaansa tuhoa. Samalla se on tarina erään naisen sinnikkäästä yrityksestä selvittää totuus. Teosta on ylistetty true crime -kirjallisuuden uudeksi klassikoksi. Michelle McNamara menehtyi yllättäen kirjansa viimeistelyvaiheessa. Hänen viimeinen toiveensa kuitenkin toteutui: Golden State Killer saatiin kiinni keväällä 2018.


Kirjan johdannon on kirjoittanut Gillian Flynn ja jälkisanat Patton Oswalt.*



Mielenkiintoinen true crime -teos, jossa perehdytään melkoisen tarkasti siihen työhön ja erilaisten tehtävien määrään, jota yksityishenkilö joutuu tai voi tehdä metsästäessään toista ihmistä. McNamara kuvaa omaa toimintaansa, tapahtumia ja toisia etsintään osallistuneita henkilöitä ja heidän toimiaan värikkäästi ja elävästi. Hänen on onnistunut herättää etsintä henkiin ja pitää paikoitellen hankalakin teksti mielenkiintoisena. Kuvaus on elävää, luonnollista. Lukijan/kuulijan mielenkiinto herää ja pysyy hyvin yllä. Kirjan mielenkiintoa kuitenkin ehkä laskee hieman se, etteivät tämän tyyliset “sarjamurhaajakirjat” ole oikein osa eurooppalaista lukuperinnettä. True crime -kirjoja taidetaan enemmän lukea Amerikassa, jossa kuuluisia sarjamurhaajia on enemmän.


Lukijana Putkonen-Örn on miellyttävää kuunneltavaa. Hänen äänensä on mukavan matala ja pehmeä.


Erilainen. Mielenkiintoinen. Kuunneltava. Kannattaa ehdottomasti tutustua ja kokeilla, jos tositarinat ja rikokset kiinnostavat. Vaikka itse ainakin jouduin vielä lisäksi tekemään paljon googlettamista, jotta ymmärsin kuinka suuri juttu tämä moniniminen murhaaja oikein olikaan ollut.

perjantai 31. heinäkuuta 2020

Garth Ennis: The Warehouse

Alkuteos: A walk through hell. Volume 1, The Warehouse (2018)
Kuvittaja: Goran Sudžuka
Teksti: Garth Ennis
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 120
Kustantaja: AfterShock Comics
ISBN: 9781935002451
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: A walk through hell #1
Peukku: q^^
Huom: julkaistu alun perin A walk through hell -sarjakuvalehden numeroissa #1-5


*So these two BI agents walk into a warehouse…


Special Agents Shaw and McGregor handle the routine cases nowadays, which is just the way Shaw likes it. She’s pushing 40, a borderline burnout, the ghastly memories of her last investigation still clinging like shadows. McGregor is younger, more dedicated, hanging on to some measure of idealism whatever the world might throw at him.


When two fellow agents go missing inside a Long Beach warehouse, Shaw and McGregor are sent to investigate. But what they find waiting is far from routine, as the local police have already discovered to their cost. Before the night is out, our heroes will encounter terror beyond their most appalling nightmares - in a place where day may never come at all.


Written by Garth Ennis (Preacheer, The Boys, Crossed) and drawn by Goran SudZuka (Y: The Last Man, Hellblazer), Volume One collects the whole terrifying first arc: issues #1-5.*




Aloitetaan poikkeuksellisesti kuvituksesta. Se on vaikuttavaa katsottavaa. Realistinen. Niiltä osin kuin pystyy. Maisemat ovat hienot, ihmiset tunnistettavat. Ja ne osat juonesta, mitkä eivät ole realistisia on toteutettu hyvin. Väritys toimii myös. Se on synkkä ja jotenkin puhutteleva. Sarjakuva on hienoa katseltavaa.


Mutta. Tarina. Siihen ei ole alkuun helppo päästä sisään. Minulla ainakin kesti hetki tajuta aikalinjojen vaihtelu. Ok, se on melko helppo tajuta kun huomaa että välillä McGregorilla on parta ja välillä ei, mutta silti. Shaw nimittäin näyttää koko ajan täysin samalta. Hänestä ei huomaa eroa. Eikä monesta muustakaan. Sitten kun ajan vaihtumisesta selviää ja sen tajuaa, alkaa itse tarinakin luistamaan.


Agentit omine menneisyyksineen ja salaisuuksineen jotka ehkä ovat johtaneet heidät tähän outoon varastorakennukseen. Varastoon, jossa tuntuu tapahtuvan melkoisen outoja asioita… Sellaisia asioita, jotka laittavat mielen koetukselle. Varjoissa piilee salaisuuksia, jotka odottavat vain pääsevänsä esiin ja syövänsä kaiken tieltään.


Melkoinen avaus. Kiintoisa ja yllättävä. Vaatii kuitenkin ehkä hieman totuttelua.

torstai 30. heinäkuuta 2020

Cullen Bunn: Forty nights

Alkuteos: Dark ark. volume one, Forty nights (2017)
Kuvittaja: Juan Doe
Teksti: Cullen Bunn
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 120
Kustantaja: AfterShock Comics, LLC
ISBN: 9781935002642
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Dark ark #1
Peukku: q^^
Huom: julkaistu alun perin Dark Ark -sarjakuvalehden numeroissa #1-5


*The wickedness of mankind has moved the Creator to destroy the world by way of the Flood.


Noah has been tasked with building an ark to save his family and the animals of the world. But this is not Noah’s story. For darker powers have commanded the sorcerer Shrae to build his own ark and save the unnatural creatures of the world - such as vampires, dragons, naga and manticore. But what will happen on a vessel crawling with monsters, where insidious intrigue and horrific violence are the rule of law?


From mastermind writer Cullen Bunn (X-Men Blue, Deadpool, Venom) and artist Juan Doe (AMERICAN MONSTER, WORLD READER) comes a sinister tale of biblical proportions that HAD to be told at AfterShock Comics.


Collecting all five issues from this hit AfterShock series!*




Bunn osaa kutoa tarinaa. Hirviöiden arkki on mielenkiintoinen idea ja se toimii. Nämä maagiset olennot kiehtovat ja koukuttavat. Ja niillä on omat suunnitelmansa laivan kapteenista huolimatta. Mutta mitä tekevätkään yksisarviset arkissa? Entä miten käy Shraen mukana matkustavien ihmisten? Vielä tässä vaiheessa tarina vaikuttaa aavistuksen sekavalta. Se on täynnä pieniä koukkuja ja kikkoja, viittauksia, joista ehkä myöhemmin on hyötyä.


Kuvitus on värikäs ja persoonallinen. Ja muuttuva. Joskus tuntuu kuin ihmisten kasvot olisivat välillä terävämpiä ja välillä taas valjumpia. Mielikuvituksellisia olentoja vilisee sivuilla melkoinen määrä. Toisinaan jälki on melko villiä, toisinaan taas seesteisen kaunista.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Kristina Carlson: Maan ääreen

Alkuteos: Maan ääreen (1999)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 104
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511256601
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
Lukulistalta: 80


*Ylioppilas Lennart Falk, “tuore kuin vastalyöty lantti”, matkaa 1860-luvulla Amurinmaalle onneaan etsimään. Nahodkassa, Venäjän keisarikunnan vihoviimeisessä kolkassa hän joutuu oudon päällekarkauksen uhriksi. Kun Lennart Falk on palaamassa satamakapteeni Petrovin kutsuilta, häntä lyödään pimeässä tiiliskivellä päähän. Nuoressa miehessä puhkeaa kiihkeä halu parantua, saada selville päällekarkaaja, selvittää elämänsä tarkoitus. Lennart Falk on jo ennättänyt rakastua kahteen naiseen ja pettää heidät, kirjoittaa nimensä vaaralliseen paperiin. Näistä ulkoisista puitteista kasvaa rikas kertomus, joka avartuu moneen suuntaan, säihkyy kuin jalokivi. Lennart Falkin lyhyestä elämästä kertoo myös Theodor Gantz, Lennartia vanhempi mies, asuinkumppani, ystävä ja lääkäri.*



Kohtalaisen nopealukuinen teos, jonka tapahtumissa perillä kestämisessä on omat haasteensa. Osan jutuista kertoo nimittäin lääkäri Gantz, osan taas on Lennart itse kirjoittanut oman onnettomuutensa jälkeen. Lennartin pätkien epäselvyyden ymmärtää, koskas ihminen kirjoittaa kovin fiksusti saatuaan tiiliskivestä päähänsä, mutta silti… 


Omaan makuuni kertomus hyppii liikaa aiheesta ja paikasta toiseen. Vatvoo liikaa ihan epäolennaisilta vaikuttavia asioita eikä lopulta varsinaisesti tunnu pääsevän minkäänlaiseen loppuratkaisuun. Vaikka sellainen kyllä lopulta löytyykin. Ainakin “kelvollinen” versio.


Lyhyt, kikkaileva ja jokseenkin epätodellinen tarina.

tiistai 28. heinäkuuta 2020

John Williams: Stoner

Alkuteos: Stoner (1965)
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Lukija: Jukka Pitkänen
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Kesto: 10h 34min
Kustantaja: Bazar
ISBN: 9789522792570
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: ^^b
Huom: suositellut Joel Haahtela
Lukuhaaste 2020: 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja (36/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 33, 36 ja 44
Lukulistalta: 79


*William Stoner kasvaa Yhdysvaltojen Keskilännessä maatilan poikana, mutta hylkää juurensa ja elää hiljaista yliopistonopettajan elämää. Avioituminen parempiin piireihin ei tuo onnea, ja yliopistomaailmassa hänet yritetään nujertaa.


John Williams kuvaa mestarillisen eleettömästi elämässään pettyvän miehen tuntoja, rakkautta työtä ja kirjallisuutta kohtaan ja hauraita onnen hetkiä. Syvän inhimillinen tarina koskettaa armottoman täsmällisellä kuvauksellaan, ja hieno ajankuva kantaa nykypäivään. Williams kuvaa yhden ihmisen elämän, ei enempää eikä vähempää, mutta tekee sen vakuuttavan viisaasti.


John Williamsin Stoner ilmestyi alun perin vuonna 1965 ja se arvioitiin kohtalaisen myönteisesti The New Yorker -lehdessä. Kirja kuitenkin unohdettiin pian, eikä siitä otettu uusia painoksia. Vuonna 2006 alkoi Stonerin uusi tuleminen, kun kirjasta otettiin uusia painoksia, se käännettiin useille kielille ja se voitti kriitikot ja lukijat puolelleen.*



Stoner on hieno kertomus miehestä ja tämän arkisesta elämästä. Se kuvaa hyvin arkea vaikeissa oloissa. Kuinka mies uskaltaa olla oma itsensä, vaikka vanhemmat, vaimo ja koko yhteiskunta odottavat jotain muuta. Vaikka kirjassa ei “tapahdu mitään”, siinä tapahtuu asioita yhden kokonaisen ihmiselämän verran. Ja se on paljon se.


Hienoa kerrontaa, hieno elämä. Hyvää tekstiä. Lukijana Pitkänen tekee hienon suorituksen ja kirjan kuuntelee mielellään. Suosittelen.