Alkuteos: Sparkling Cyanide (1945)
Kääntäjä: Eero Ahmavaara
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 257
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-35994-5
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
*Nuori ja kaunis Rosemary murhataan syankaliumilla lontoolaisessa hienostoravintolassa. Jotta murhaaja paljastuisi, hänen miehensä George Barton järjestää vuotta myöhemmin päivälliset samaiseen ravintolaan ja kutsuu samat vieraat pöydän ääreen. Rosemary Bartonillekin on varattu oma paikkansa, tyhjä tuoli tosin. Tunnelma on kaikin puolin kireä ja hermostuneet kutsuvieraat odottavat jotain tapahtuvaksi. Sitten tosiaan alkaa tapahtua. Seuraa toinenkin samankaltainen samppanjamurha, ja itsemurhateoria valuu hukkaan saman tien…
Helmeilevä kuolema, Agatha Christien mainiosti kehittelemä yläluokan murhamysteeri, ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1959.*
Helmeilevä kuolema oli minulle hämmentävä lukukokemus. Jossain määrin minusta tuntui koko ajan siltä, että olisin lukenut sen aiemmin vaikka samalla tiesin etten ollut. Noh, jos oikein alkaa katsomaan ja tutkimaan, niin huomaa, että eräs Hercule Poirot -sarjan televisio filmatisoinneista muistuttaa melkoisesti tätä kirjaa…
Tässä kirjassa ei ole Christien tuttuja “päähenkilöitä”. Tapausta tutkivat Kemp ja Rice, mutta suurin osa selviää juttuun sekaantuneiden osallisten kertomana. Näistä löytyy poliitikkoa vaimoineen, kuolleen Rosemaryn sisar, Rosemaryn aviomies, aviomiehen sihteeri, tyttöjen lähisukulainen ja nuori mies, jonka seurassa kumpikin tytöistä viihtyi. Melkoisen monta kanditaattia murhaajaksi siis löytyy. Samoin kuin motiiveja, kun niitä viimein aletaan kaivelemaan.
Kirja on kirjoitettu hyvin. Kukin henkilöistä nostaa esille oman persoonansa ja tuo esiin asioita erilailla kuin toiset. Kukin heistä on tavallaan luotettava ja toisaalta taas ei. Eiväthän havainnot aina ole täydellisiä. Lukija joutuukin väistämättä sulattelemaan saamaansa tietoa ja yhdistelemään lankoja toisiinsa. Tämä lankojen yhdistely ei ole aina aivan helppoa. Onneksi edes poliiseilla on hyvät hoksottimet. Muuten tässä tapauksessa olisi voinut käydä paljon hassummin!
Hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä vanhanajan dekkari!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti