J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Alkuteos: Harry Potter and the Half-Blood Prince (2005)

Kääntäjä: Jaana Kapari

Lukija: Vesa Vierikko

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Kesto: 22h (2 MP3 CD-levyä)

Kustantaja: Tammi

ISBN: 9789520407018

Muoto: äänikirja, CD-äänilevy (MP3)

Sarjamerkintä: Harry Potter #6

Peukku: ^^b

*Siellä se oli taivaalla koulun yläpuolella: leimuava vihreä pääkallo kielenään käärme, kuolonsyöjien merkki, jonka he jättivät jälkeensä tunkeuduttuaan rakennukseen… murhattuaan…*

Yksi tunteikkaimmista Pottereista. Ainakin minun mielestäni. Tässä tarinassa on rakkautta, kateutta, pelkoa, ystävyyttä, kateutta, toivoa, pelkoa… Melkoista tunteiden tykitystä. Teineillä on rakkaushuolia, mutta samalla maailma ympärillä synkkenee synkkenemistään.

Loistava tarina, jossa saa jännittää, toivoa ja itkeä mukana. Minulle tämä kirja nostaa mieleen suuria muistoja, sillä ystävä spoilasi aikoinaan minulle kirjan lopun… Ehkä siksikin aloin jo nyt miltei itkemään lopun lähestyessä. Tämä tarina pitää edelleen otteessaan!

Vierikko lukee edelleen vakuuttavasti. Vaikka aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, pysyy hän vakaana ja tekstiin eläytyy. Sanat eivät häviä vaan tunnelma säilyy. Upeaa jälkeä.

Morris: Kid Lucky

Alkuteos: Kid Lucky (1995)

Kääntäjä: Annukka Kolehmainen

Kuvittaja: Morris & Pearce

Teksti: J. Léturgie

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Sivumäärä: 158 (koko nide)

Kustantaja: Egmont

ISBN: 9789524696395

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Lucky Luke #73

Peukku: ^^b

Huom: yhteisniteessä Lucky Luke 1995-1996

Ensimmäistä kertaa pääsin tutustumaan tähän sarjakuvaan ja se olikin melkoinen tuttavuus. Nuori Lucky kulkee vanhan Old Timerin matkassa, mutta päätyy intiaanien kaappaamaksi. Nokkela poika koettaa kovasti päästä karkuun ja takaisin toverinsa luokse. Putkeenhan tämä pakeneminen ei mene, vaan mukaan kuvioihin päätyy vielä ratsuväkikin. Niin, ja törmääpä poika nuoreen varsaan, josta tuntuu tulevan hänelle melkoisen tärkeä…

Ihana ja hauska sarjakuva Villistä Lännestä lapsen näkökulmasta.

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Alkuteos: The Remains of the Day (1989)

Kääntäjä: Helene Bützow

Lukija: Jukka Pitkänen

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Kesto: 8h 41min

Kustantaja: Tammi

ISBN: 9789520400873

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Keltainen kirjasto

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2020: 43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja (43/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 12, 25, 31, 38 ja 43

Lukulistalta: 85

*Leikkisä ja surumielinen mestarinäyte vuoden 2017 Nobel-voittajalta - kokovartalokuva perienglantilaisesta hovimestarista, arvokkuuden ja velvollisuudentunnon ruumiillistumasta.

On kesä 1956. Ikääntyvä hovimestari Stevens on lähtenyt pienelle lomamatkalle Länsi-Englantiin. Matkallaan hän uppoaa muistoihin ja mietteisiin: takana on kunniakas ura lordi Darlingtonin palveluksessa, mutta nyt kun Darlington Hallia isännöi amerikkalainen liikemies, kaikki on toisin. Stevensin mieltä askarruttaa myös ystävyys talon entiseen taloudenhoitajaan, neiti Kentoniin, jota hän aikoo käydä tervehtimässä.

Stevensin muistoista rakentuu tarkka kuvaus englantilaisen yläluokan elämäntavasta sotienvälisenä aikana ja hovimestarin moninaisista velvollisuuksista, joihin sisältyi huolehtiminen lordin tärkeistä ulkomaisista vieraista, kuten Saksan ulkoministeristä von Ribbentropista, sekä “elämän tosiasioiden” opettaminen isännän 23-vuotiaalle kummipojalle. Silloisten ihanteiden ja perinteiden vaalijana Stevens tuntee nyt elävänsä kuin väärällä aikakaudella.

Ishiguron romaani sisältää haikean rakkaustarinan, kuvauksen ihanteiden traagisesta luhistumisesta ja oivaltavaa pohdintaa nykyihmisen velvollisuuksista muuttuvassa maailmassa. Booker-palkitusta Pitkän päivän illasta on tehty myös kiitelty elokuva, jossa pääosia esittävät Anthony Hopkins ja Emma Thompson.*

Hidastempoinen ja jokseenkin pohdiskeleva romaani, joka panostaa paljon tietynlaiseen tunnelmaan. Ishiguro on hienosti onnistunut ilmaisemaan englantilaista maisemaa, mentaliteettia ja palveluskunnan kunniaa. Minusta ainakin Stevens on loistava malliesimerkki siitä, millainen kunnon perienglantilainen hovimestari oikein on. Viileä, tyyni, täsmällinen, tarkka… Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Hän on sellainen jopa siinä määrin, että minua alkoi riepomaan hänen “tunnekylmyytensä”, vaikka sellainenhan hän ei todellisuudessa ole.

Kirja on omalla tavallaan ilmeikäs ja tunteikas, vaikka se paljastaakin joistain asioista pelottavan vähän. Ja toisista taas liikaa. Jännittävä yhdistelmä.

Iskiguron tyyli kirjoittaa tässä kirjassa oli rauhallinen ja verkkainen. Minun makuuni ehkä liiankin tasapaksu. Kerronta ja tarina eivät oikein napanneet, vaikka kuvasivatkin hyvin oman aikansa elämänmenoa. Ehkä pitänee antaa kirjailijalle toinen mahdollisuus jossain välissä.

Agatha Christie: Neiti Marplea ei petetä

Alkuteos: They do it with mirrors (1952)

Kääntäjä: Leena ja Matti Jaskari

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 195

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-38185-4

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Neiti Marple #5

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2020: 42. Kirjassa on isovanhempia (42/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 9, 24, 25, 31, 37 ja 42

*Carrie Louisella on taipumus ihastua vääriin miehiin. - Taas uusi höynähtänyt tyyppi, sanoo hänen sisarensa kolmannesta aviomiehestä, joka on perustanut koulukodin nuorisorikollisille. Paikka vilisee pahatapaisia poikia, henkilökuntaa sekä sukulaisia, jotka mainitaan testamentissa. Sisar arvelee, että Carrie Louise on vaarassa. Ja talon ilmapiirissä on jotakin outoa.

Outoa hyvinkin, huomaa neiti Marple saapuessaan kartanoon, mutta koskeeko se hentoa, sydämellistä talon rouvaa, jota kaikki näyttävät jumaloivan? Jännitys huipentuu myrkkyyn ja laukauksiin.

Mysteerio alkaa selvitä vasta, kun neiti Marple tulee ajatelleeksi taikatemppuja, varsinkin sitä missä nainen sahataan kahtia.*

Herttainen neiti Marple pääsi tällä kertaa yllättämään minut. Kirja oli hyvä ja jopa ymmärsin vanhan rouvan ajatuksen kulkua. Jossain määrin olin kerrankin häntä edellä…

Viihdyttävästi kirjoitettu tarina etenee rauhallisesti ja loogisesti. Ihailen sitä, miten ripeästi englantilaiset poliisit hoitavat asioita. Kunhan ehtivät. Alkuun nimittäin kuluu jonkinmoinen tovi ennen kuin mitään edes tapahtuu. Tämä rauhallinen jakso on kuitenkin tärkeä ratkaisun päättelemisen kannalta. Esitelläänhän siinä kaikki mahdolliset kandidaatit!

Ovelaa ja tarkkaa kieltä, taattua Christietä! Nautin tästä rauhallisesta vanhan ajan dekkarista todella paljon.

Jarkko Sipilä: Prikaatin kosto

Alkuteos: Prikaatin kosto (2009)

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 340

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-20-8325-1

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Takamäki #9

Peukku: ^^b

*Kovemmin, vihaisemmin, julmemmin

Pääkalloprikaatin Tapani Larsson vapautuu vankilasta ja panee nyrkit heilumaan. Päämääränä on saavuttaa maine jengeistä julmimpana. Miehet vannovat uskollisuutta mottonaan: pettäjälle kosketaan ja kovaa.

Ataripoliisi Suhosen vanha ystävä Eero Salmela haluaa eläkkeelle rosvohommista. Hän yrittää päästä veloistaan, mutta ajautuu syvemmälle pohjamutiin ja päätyy prikaatin vessanpesijäksi. Suhonen tulee avuksi ja panee jälleen peliin kaikkensa ja vähän enemmän.

Kuvio mutkistuu ja rikoskomisario Kari Takamäen murharyhmä joutuu kääntymään keskusrikspoliisin puoleen. Yhteinen tavoite on nujertaa Helsingin kaduilla jyräävä vaarallinen jengi.*

Nopeahkosti etenevä jännäri Helsingin alamaailmasta. Kirjassa seurataan sujuvasti sekä poliiseja että rosmoja. Sekä näiden välisiä kuvioita. Kuka luottaa ja kehen? Ja kuinka vanhat kaunat ja velat kulkevat kohti sovitusta? Näissä peleissä on kyse paitsi isoista rahoista sekä toisinaan myös asianosaisten hengestä… 

Sipilä on punonut näppärän juonen, joka etenee hyvin ja tehokkaasti. Se on kiinnostava ja todentuntuinen, pitää otteessaan. Henkilöhahmoista ei voi olla pitämättä. Heihin saa tuntuman vaikka ei ole aikaisempia osia sarjasta lukenut. Pieniä vihjeitä menneisiin on, joten ehkä parhaiten kirjan tapahtumista pääsisi periksi jos sarjan kirjat lukisi järjestyksessä.

Toimiva suomalainen jännäri. Uskoisin myös tietyn paikallismaiseman viehätyksen toimivan.

J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta

Alkuteos: Harry Potter and the Order of the Phoenix (2003)

Kääntäjä: Jaana Kapari

Lukija: Vesa Vierikko

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Kesto: 33h (2 MP3 CD-levyä)

Kustantaja: Tammi

ISBN: 9789520407001

Muoto: äänikirja, CD-äänilevy (MP3)

Sarjamerkintä: Harry Potter #5

Peukku: ^^b

*”Tavalliset säännöt eivät päde sinuun, Potter. Kirous, jonka ei onnistunut tappaa sinua, näyttää muodostavan jonkinlaisen yhteyden sinun ja pimeän lordin välille. Tunnet pimeän lordin ajatukset ja tunteet. Rehtori ei pidä suotavana, että sellainen jatkuu. Hän toivoo, että opetan sinut sulkemaan mielesi pimeän lordilta.”*

En muistanutkaan kuinka kovasti vihasin tätä kirjaa. Vaikka olisihan se pitänyt muistaa. Olisi olisi ja olisi. Mutta kun ei. Eikä syynä suinkaan ole pelkästään Dolores Pimento (vaikka hän onkin niiiiiin raivostuttava), vaan myös Harry.

Olen aina inhonnut sitä, miten Harry vinkuu ja valittaa kaikesta. Kuinka kaikki on niin väärin häntä kohtaa ja jada jada jada. Ymmärrän, että hän elää pahinta teini-ikää ja hänen elämänsä on kovaa ja niin edelleen. Mutta. Silti. Voi luoja sitä angstin määrää. Hermo meinasi mennä. Onneksi sentään koko kirja ei ole pelkästään angstia ja väärinymmärrystä.

Feeniksin killassa on vauhtia ja jännittäviä tilanteita. Se on hyvin rakennettu seikkailu, jossa henkilöhahmoilla on tilaa kasvaa ja kehittyä. Kaikki kytee hiljaa eteenpäin, jännitys tiivistyy ja lukija saa jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuinka kaikki alkaa selvitä. Tässä tarinassa on vihattavia henkilöitä ja hetkiä, sekä myös onnea ja hyvää oloa. Sekä tietysti ystävyyttä, rakkautta ja paljon, paljon vihaa ihmisten epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Varsin monesti tilanteet voivat mennä syvälle tunteisiin. Loistava tarina, joka pistää pohtimaan ihmisten ja ihmisyyden arvoa.

Lukijana Vierikko on edelleen erittäin viihdyttävä ja kirjaa kuuntelee mielellään.

Reijo Mäki: Nuoruustango

Alkuteos: Nuoruustango (2005)

Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)

Sivumäärä: 350

Kustantaja: Otava

ISBN: 952-459-580-X

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Vares #16

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2020: 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan (41/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 9, 24, 33 ja 41

*Jussi Vares kohtaa menneisyyden aaveet

Nuori Jussi Vares maleksii 1970-luvulla haisaappaissa Merikarvialla, kuuntelee Ziggy Stardustia ja haaveilee meijerin kauniista Emiliasta. Eräänä kesäyönä pahaa-aavistamaton Jussi lähtee kuskaamaan Morris Marinallaan humalaisia tovereitaan levytansseihin taka-Satakunnan rämemaille. Tansseissa on tunnelmaa ja antautuvaisia naisia, mutta valitettavasti siellä on myös isoja mustasukkaisia miehiä. Ja pian Vares huomaa todistavansa tapahtumia, joilla on peruuttamattomat seuraukset.

Vuosikymmenten kuluttua Vares kohtaa yllättävässä yhteydessä yhden noista vanhoista ystävistään. Kaverit ovat päätyneet varsin epätavallisiin ammatteihin, ja tapahtumien pyörteessä Jussi joutuu pohtimaan, kuinka paljon vaakakupissa painaa vanha ystävyys, kun toisella puolella ovat asiakkaa etu ja Suomen laki.*

Tässä oli napakka ja hyvä Vares-tarina. Vauhtia ja yllätyksiä piisaa, eikä aluksi perus kyttäyskeikata vaikuttanut juttu lopulta olekaan niin yksinkertainen. Tai siis, ehkä olisi voinut olla. Vareksella kun sattuu olemaan mitä kummallisin tapa pistää nokkansa mitä yllättävimpiin asioihin. Ja leikkiipä neiti kohtalo julmia leikkejään melkoisella tavalla herran suhteen… 

Pidin kerronnan vauhdista ja siitä, miten tapahtumia seurataan useampienkin henkilöiden kautta. Paniikkinappulaan jopa ehdin kiintyä melkoisesti tarinan edetessä. Sympatiat pikku herran puolelle ehdottomasti! Menneisyyden jännitteet ovat myös mukavasti mukana. Ne paljastuvat ihanan kutkuttavasti ja vähitellen.

Vaikka Vares on sarjana ikoninen, onnistuu ainakin tämän kirjan lukeminen mainiosti ilman tietoa aikaisemmista seikkailuista. Vares nimittäin itsekin joutuu kovasti kaivelemaan muistiaan…

Hyvä tarina. Hyviä henkilöhahmoja. Vauhtia ja yllätyksiä. Tykkäsin.