Alkuteos: Murder on the orient express (1937)
Suomentaja: ?
Ilmestymisaika: 1975 (ko.painos)
Sivumäärä: 217
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-643-082-1
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 8. Hercule Poirot –kirja
*Maailman kuulu mestarietsivä Hercule Poirot saa sattumalta selvitettäväkseen käsittämättömän murhan.
Lontooseen menevän Idän pikajunan Istanbul-Calais – vaunu on yllättäen tulvahtanut täyteen matkustajia niin ettei Hercule Poitot’lle tahdo löytyä vapaata osastoa. Viimein kaikki kuitenkin järjestyy ja kohtalokas matka alkaa.
Jugoslaviassa Vincovcin ja Brodin välillä kaukana ihmisten ilmoilta juna juuttuu lumikinokseen. Samana yönä tapahtuu kaamea murha. Amerikkalainen matkustaja Ratchett löydetään vuoteestaan kuolleena kaksitoista pistohaavaa ruumiissaan. Hercule Poirot’n velvollisuus on ottaa rikosjuttu hoidettavakseen. Välittömästi hän aloittaa tutkimukset ja kuulustelee kaikkia vaunun matkustajia.
Tehtävä tuntuu ylivoimaiselta. Vaikuttaa siltä että surmatyön tekijä on ollut yht’aikaa mies ja nainen, heikko ja voimakas. Mystinen henkilö joka on vilahtanut junan käytävällä – pukeutuneena lohikäärmekuvioiseen aamutakkiin ja turbaaniin, on salaperäisesti kadonnut lumen saartamaan yöhän. Kaikki matkustajat vaikuttavat vilpittömän hämmästyneiltä ja viattomilta. Kaikilla on pitävä alibi esitettävänään. Hercule Poirot löytää kuitenkin merkittävän johtolangan – surmattu Ratchett on ilmeisesti sotkeutunut vuosikymmenen kohutuimpaan lapsenryöstöjuttuun.
Mutta kuka on murhaaja? Höpsähtänyt hyväsydäminen amerikkalainen isoäiti? Ruotsalainen lähetyskoulun emännöitsijä? – Suloinen italialainen kreivitär? Jäykkä englantilainen eversti tai kopea punatukkainen kotiopettajatar? Vanha venäläinen ruhtinatar tai hänen lempeä saksalainen seuraneitinsä? Ja miksi kaikki nämä erisäätyiset ja erikieliset ihmiset ovat ahtautuneet samaan vaunuun, vaikka muissa vaunuissa on runsaasti tilaa? Siinäpä Poirot’lla onkin visainen pähkinä purtavanaan…*
Klassinen Poirot –romaani, jossa vihjeet on ripoteltu esiin, mutta se onkin kokonaan toinen juttu, huomaako lukija niitä ja osaako hän yhdistää annetut johtolangat toisiinsa. Tällä kertaa onnekseni ja ylpeydekseni itse osasin ainakin osan vihjeistä yhdistellä toisiinsa ja päädyin onnellisesti ratkaisuun. Christie on kyllä mestarillinen taituri punomaan juonia, jotka pitävät lukijan mielenkiinnon yllä. Idän pikajunassa kannattaa todella kiinnittää huomiota siihen, mitä kukin sanoo!
Suomentaja: ?
Ilmestymisaika: 1975 (ko.painos)
Sivumäärä: 217
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-643-082-1
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 8. Hercule Poirot –kirja
*Maailman kuulu mestarietsivä Hercule Poirot saa sattumalta selvitettäväkseen käsittämättömän murhan.
Lontooseen menevän Idän pikajunan Istanbul-Calais – vaunu on yllättäen tulvahtanut täyteen matkustajia niin ettei Hercule Poitot’lle tahdo löytyä vapaata osastoa. Viimein kaikki kuitenkin järjestyy ja kohtalokas matka alkaa.
Jugoslaviassa Vincovcin ja Brodin välillä kaukana ihmisten ilmoilta juna juuttuu lumikinokseen. Samana yönä tapahtuu kaamea murha. Amerikkalainen matkustaja Ratchett löydetään vuoteestaan kuolleena kaksitoista pistohaavaa ruumiissaan. Hercule Poirot’n velvollisuus on ottaa rikosjuttu hoidettavakseen. Välittömästi hän aloittaa tutkimukset ja kuulustelee kaikkia vaunun matkustajia.
Tehtävä tuntuu ylivoimaiselta. Vaikuttaa siltä että surmatyön tekijä on ollut yht’aikaa mies ja nainen, heikko ja voimakas. Mystinen henkilö joka on vilahtanut junan käytävällä – pukeutuneena lohikäärmekuvioiseen aamutakkiin ja turbaaniin, on salaperäisesti kadonnut lumen saartamaan yöhän. Kaikki matkustajat vaikuttavat vilpittömän hämmästyneiltä ja viattomilta. Kaikilla on pitävä alibi esitettävänään. Hercule Poirot löytää kuitenkin merkittävän johtolangan – surmattu Ratchett on ilmeisesti sotkeutunut vuosikymmenen kohutuimpaan lapsenryöstöjuttuun.
Mutta kuka on murhaaja? Höpsähtänyt hyväsydäminen amerikkalainen isoäiti? Ruotsalainen lähetyskoulun emännöitsijä? – Suloinen italialainen kreivitär? Jäykkä englantilainen eversti tai kopea punatukkainen kotiopettajatar? Vanha venäläinen ruhtinatar tai hänen lempeä saksalainen seuraneitinsä? Ja miksi kaikki nämä erisäätyiset ja erikieliset ihmiset ovat ahtautuneet samaan vaunuun, vaikka muissa vaunuissa on runsaasti tilaa? Siinäpä Poirot’lla onkin visainen pähkinä purtavanaan…*
Klassinen Poirot –romaani, jossa vihjeet on ripoteltu esiin, mutta se onkin kokonaan toinen juttu, huomaako lukija niitä ja osaako hän yhdistää annetut johtolangat toisiinsa. Tällä kertaa onnekseni ja ylpeydekseni itse osasin ainakin osan vihjeistä yhdistellä toisiinsa ja päädyin onnellisesti ratkaisuun. Christie on kyllä mestarillinen taituri punomaan juonia, jotka pitävät lukijan mielenkiinnon yllä. Idän pikajunassa kannattaa todella kiinnittää huomiota siihen, mitä kukin sanoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti