Alkuteos: The Wind Through the Keyhole (2012)
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 320
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-7306-7
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Musta torni #4.5
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 7, 22, 29, 33 ja 40
Hyllynlämmittäjä: 52
Lukulistalta: 74
*Musta torni -sarjan uudessa osassa Roland Dechain johtaa ka-tetiaan - Eddietä, Susannahia, Jakea ja Oi-mäyriäistä - pelastamaan Mustaa tornia. Joukkio kuitenkin kohtaa kesken matkansa myrskyn ja joutuu keskeyttämään kulkunsa. Ka-tetin pitäessä suojaa vihurilta Roland kertoo heille kaksi kummallsita tarinaa.
Kun Roland oli vasta nuorukainen, hänen isänsä lähetti hänet tutkimaan lähistöllä sattuneita surmatöitä. Roland löytää verijälkiä, jotka osoittavat tappojen olevan verenhimoisen haljasmiehen, muotoaan muuttavan ihmispedon, tekosia. Haljasmiehen hyökkäyksestä on selvinnyt vain nuori Bill Streeter. Roland yrittää rauhoitella poikaa kertomalla tälle tarinan, jota hänen äitinsä oli aikoinaan kertonut iltasaduksi. Satu on nimeltään Tuulen avain. “Ihminen ei ole koskaan liian vanha kuulemaan satuja. Mies tahi poika, tyttö tahi nainen, ei ole koskaan liian vanha. Me elämme niitä varten”, Roland sanoo Billille.
Revolverimies Rolandin matka kohti salaperäistä Mustaa tornia muodostaa ainutlaatuisen laajan yhtenäisen kokonaisuuden, jonka Tuulen avain itsenäisenä osana täydentää. Tapahtumat sijoittuvat osien 4 ja 5 väliin.*
Tuulen avain soveltuu hyvin luettavaksi joko koko sarjan jälkeen, tai tarinallisella tapahtumapaikallaan Velhon ja Callan susien väliin. Se ei paljasta mitään juonellisesti tärkeää, mutta syventää kauniisti lukijan kuvaa hahmoista ja heidän elämästään. Varsinkin Roland tulee läheisemmäksi ja ehkäpä lukija oppii ymmärtämään tätä hieman paremmin…
Kirja pitää sisällään kaksi tarinaa. Se on tarina tarinassa. Haljasmies on mielenkiintoinen ja jännittävä seikkailu Rolandin nuoruudesta, ajasta jolloin hän kantoi vielä pienempiä aseita. Kirjan nimikkotarina taas on satu, jonka Roland muistaa omasta lapsuudestaan. Eikä se ole aina kaunis satu, vaikka se ehdottomasti onkin hyvä satu.
Pidin Tuulen avaimesta, mahdollisuudesta matkata (ainakin vielä) kerran Keskimaailmaan. Sen sijaan tämä suomennos hivenen töksähti. Se on tehty hyvin ja taiten, mutta se poikkeaa sanamuodoiltaan ja tyyliltään melkoisesti muusta sarjasta. Sarjaa kunnioittava kääntäjä olisi ilman muuta käyttänyt muotoa Gileadin Roland eikä Roland Gileadilainen. Samoin New Yorkin Susannah eikä Susannah newyorkilainen. Pieniä seikkoja, mutta minun kohdallani ne rikkovat tunnelman. Siitäkin huolimatta pidin kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti