Laura Lindstedt: Oneiron

Alkuteos: Oneiron : fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista (2015)

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 439

Kustantaja: Teos

ISBN: 978-951-851-544-2

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 7, 14, 17, 19, 24 ja 46

Hyllynlämmittäjä: 57

Lukulistalta: 76

*Seitsemän naista, kukin kotoisin eri maasta. Kuolemanjälkeisessä välitilassa, josta ei voi paeta - paitsi sanojen, kertomusten avulla.

Newyorkilainen performanssitaitelija Shlomith, moskovalainen pääkirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänsiirtopolitas Rosa Imaculada, marseillelainen hienostorouva Nina, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen teinityttö Ulrike ovat päätyneet valkoiseen tyhjään tilaan. Aika sellaisena kuin me sen ymmärrämme on lakannut olemasta.

Naisten ruumiilliset tarpeet sammuvat vähitellen. Ensin katoaa kyky tuntea kipua ja nautintoa. Pikkuhiljaa koskettaminen ja oman ruumiin aistiminen muuttuvat mahdottomiksi.

Mitä on tapahtunut? Mikä on koitunut naisten kohtaloksi?*

Oneiron oli minulle taistelukenttä. Sen lukeminen kesti ja takkusi. Tunnustan, että osan kirjasta luin silmäillen, sillä yksikään kirjan naisista ei oikeastaan kiinnostanut minua tippaakaan.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on unenomaista, fantasiaa. Se on jotain käsittämätöntä, jossa naiset hakevat itseään, tutkailevat toisiaan ja valehtelevat toisilleen. He luovat kuvia, joita ei ole tarkoitettu kestämään. Toinen osa on rehellinen, se on totuus, se on loppu.

Kirjan toisesta osasta voisin sanoa pitäneeni ainakin hiukkasen. Kun naiset lopulta riisuvat naamionsa ja ovat alastomina vain itsensä, voi heistäkin pitää ja heitä voi ymmärtää. Olkoon, että myös tämän osan kirjoitustapa ei ollut mieleeni. Liikaa lauseita, joista ei aina osaa päätellä kuka sanoi ja mitäkin. Vai onko kirjailija olettanut, että ensimmäisen osan luettuaan voisi naiset erottaa pelkästään sanoista?

Haastava teos, joka on puhuttanut lukijoita ja varmasti tulee puhuttamaan. Osa ymmärtää kirjan kauneuden ja osalta ajatus menee ohitse. Näkisin, että kaikesta huolimatta kuulun itse jälkimmäiseen joukkoon...