Emily St. John Mandel: Asema 11

Alkuteos: Station Eleven (2014)

Kääntäjä: Aleksi Milonoff

Lukija: Krista Putkonen-Örn

Ilmestymisaika: 2022 (ko.painos)

Kustantaja: Tammi

Kesto: 11h 42min

ISBN: 9789520439996

Muoto: e-äänikirja (Nextrory)

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2024: 27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta (30/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2024 ainakin: 1, 7, 9, 14, 21, 29, 31, 33, 35 ja 41

*Kun pelkkä selviytyminen ei riitä.

Kaunis ja kaihoisa romaani inhimillisyyden ja taiteen merkityksestä tragedian keskellä.

Kirsten on vasta lapsi, kun tappava virus saapuu Pohjois-Amerikkaan eikä mikään ole enää ennallaan. 20 vuotta myöhemmin hän on osa teatteriseuruetta, joka kiertää esittämässä Shakespearea pandemiasta selviytyneille. Mutta maailma on edelleen rauhaton paikka, ja pian teatteriseurue joutuu huomaamaan, ettei edes yhteiskuntajärjestyksen romahtaminen ole parantanut ihmisiä vallanhimosta. Asema 11 kuljettaa lukijaa taiturimaisesti läpi vuosien ja yhteen kietoutuvien ihmiskohtaloiden. Haikea mutta myös hellä tarina ei saa pelkäämään maailmanloppua vaan arvostamaan jokapäiväisen elämän suloa.

Emily St. John Mandel (s. 1979) on kanadalainen kirjailija, joka on ollut ehdolla muun muassa National Book Award- ja PEN/Faulkner Award -palkintojen saajaksi. Yli kolmellekymmenelle kielelle käännetty ja muun muassa Arthur C. Clarke Award- ja Toronto Book Award -palkinnot saanut Asema 11 on hänen kiitetyin romaaninsa. Kirjaa on myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta ja siitä on tehty myös tv-sarja. Mandel asuu New Yorkissa.*

Asema 11 seuraa useampien ihmisten elämää nykyisyydessä sekä menneisyydessä. Rajana toimii maailmanlaajuiden pandemia, joka lyhyessä ajassa pyyhkäisi suuren osan ihmiskuntaa mennessään. Kaiken keskipisteenä tuntuu olevan näyttelijä, Arthur, jonka elämään muut liittyvät tavalla tai toisella. Osa on hänen ystäviään, osa vaimoja, osa ihmisiä, jotka ovat vain sattuneet hänen tielleen. Kerronnan polut liikkuvat sujuvasti menneen ja nykyisyyden välillä. Tarina kertoo miten ja mitä tapahtui ennen pandemiaa. Ja siitä, miten ihmiskunta on rakentanut vähitellen itseään uudelleen sen jälkeen.

Kokonaisuus on kiinnostava. Minun makuuni henkilöhahmoja on hivenen liikaa. Tai ehkä osuvampaa olisi sanoa, että heillä on myös hyvin hämääviä nimiä. Välillä tuntuu hankalalta pysyä perässä kuka on kukin ja miten hän liittyy toisiin henkilöihin. Hypintä eri henkilöiden ja eri ajan välillä pitää lukijan/kuuntelijan virkeänä ja sen kanssa saa olla tarkkana.

Hieno tarina ihmisten kyvystä muuttua ja sopeutua.

Purkonen-Örn lukee hyvin.