Glenn Duncan: Ihmissuden morsian

Alkuteos: Talulla Rising (2012)

Kääntäjä: Elina Koskelin

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 478

Kustantaja: Like

ISBN: 978-952-01-1078-9

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Viimeinen ihmissusi #2

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2019: 28. Kirjan kannessa on kuu (43/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 16, 17, 18, 28 ja 29

Lukulistalta: 23

*Talulla Demetriou on ihmissusi ja viimeisillään raskaana. Hän vetäytyy Alaskan erämaahan synnyttämään ja uskoo jo olevansa turvassa takaa-ajajiltaan. Piilopaikka kuitenkin, ja pelastaakseen lapsensa verivihollistensa kynsistä Talulla aloittaa silmittömän jahdin halki Euroopan apunaan kaikista voimista tappavin - äidinrakkaus.*

Jokusen vuoden tauon jälkeen sain viimein tartuttua trilogian toiseen osaan. Ehkä tein kuitenkin virheen siinä, että en lukenut ensimmäistä osaa uudestaan… Vaikka trilogian ensimmäinen osa päättyykin melkoisen lopullisesti, viitataan siihen sen verran usein tässä toisessa osassa, että tapahtumien olisi ollut hyvä olla paremmin mielessä. No, tehty miten tehty. Selvisin lukemisesta näinkin.

Aikahyppy ensimmäisestä osasta on joitakin kuukausia, mutta siinä ajassa on tapahtunut paljon. Onneksi Talulla kertaa tapahtumia ja omaa historiaansa kohtalaisen paljon, joskaan ei kaikkein selvimmin ja loogisimmin. Tarina ja kerronta poukkoilevat tapahtumasta ja muistosta toiseen. Kirja tuntuukin olevan eräänlaista Talullan ajatustenvirtaa, päiväkirjaa.

Talulla on kertojana naseva. Hän pysyy asiassa, kiroilee ja on jollain lailla inhimillisesti lähestyttävissä. Tarina on kiinnostava ja jännittävä. Joskin huomasin sen, että jossain vaiheessa alituinen ihmissuden lipidosta puhuminen alkoi ärsyttämään. En usko, että edes ihmissuden elämä roikkuu noin paljoa seksin varassa… Kyseessä lienee ehkä kirjailijan huomiohakuisuus, tiedä häntä.

Vauhtia, vähän erilaista vampyyri vs ihmissusi elämää ja monia yllätyksiä luvassa. Suosittelen varustautumaan pitkämielisellä asenteella, sillä seksistä puhutaan paljon ja asiaa. Ei kaunosieluille!

Samuli Paulaharju: Tunturien yöpuolta

Alkuteos: Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita (2018)

Kuvittajat: Lauri Pitkänen, Jouko Alapartanen, Petri Hiltunen, Lea Kaulanen ja Elsa-Maria Kaulanen

Teksti: Samuli Paulaharju

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 170

Kustantaja: Salakirjat

ISBN: 978-952-7204-30-6

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Huom: tarinat ilmestyneet aiemmin 1934

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 16, 18, 20, 27, 29 ja 34

*Hyperborea. Ytteröija. Kalevalan karu ja vauras Pohjola. Lukemattomien sukupolvien ajan tarinat kaukaisesta, mielikuvitusta kiihottavasta myyttisestä pohjoisesta ovat innostaneet ja kiehtoneet eri kulttuurien tarinankertojia ja seikkailijoita.

Vuonna 1875 Kurikassa syntynyt Samuli Paulaharju löysi oman mystisen pohjoisensa Lapin ja Finnmarkin mailta, missä vanha kansa kamppaili elämästä luonnonvoimien kanssa. Matkansa hän taittoi pitkälti jalan kylästä kylään. Vuosikymmeniä kestäneen kirjailijanuransa aikana hän ehti kirjoittaa lukuisia Lappia ja Ruijaa koskevia tietokirjoja. Hänen ainoaksi kaunokirjalliseksi teoksekseen jäi kokoelma synkkäsävyisiä ja tunnelmallisia kansantarinoita, Tunturien yöpuolta.

Tämä kirja on muodostunut viiden kansanperinteestä ja pohjoisen luonnosta inspiraatiotaan hakevan taiteilijan halusta antaa uudenlainen muoto Paulaharjun vivahteikkaalle tekstille. Tervetuloa haltioiden, pirujen, trollien ja kummajaisten kaamokseen!*

Hieno kokoelma vanhoja tarinoita. Kuvitus on upea ja tekee ehdottomasti oikeutta näille tarinoille, jotka kumpuavat vanhasta mystisestä Lapin maailmasta. Sovituksien kieli on pyritty säilyttämään uskollisena alkuperäiselle tekstille, joten hassuja ja kummallisia ja vieraita sanoja esiintyy melkoisesti. Kyllä tarinoissa silti mukana kestää. Tummia ovat tarinat. Surullisia ja synkkiäkin. Kannattaa miltei lukea aina yksi tarina kerrallaan ja sulatella sitä hetki ennen seuraavaan tarttumista. Näin niistä saa eniten irti.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Alkuteos: Мастер и Маргарита [Master i Margarita] (1929-1940)

Kääntäjä: Ulla-Liisa Heino

Lukija: Martti Mäkelä

Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)

Kesto: 16 CD-äänilevyä

Kustantaja: WSOY

ISBN: 951-0-30631-2

Muoto: äänikirja, CD-äänilevy

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 16, 18, 38 ja 40

Lukulistalta: 22

*Saatana saapuu Moskovaan on venäläisen kirjallisuuden sapekkaimpia satiireita. Mustan komiikan mestariteoksessa Pimeyden Ruhtinaan vierailu 1930-luvun Moskovassa rinnastuu vaikeuksiin joutuneen neuvostokirjailijan ja hänen rakastettunsa lyyriseen rakkaustarinaan sekä Pontius Pilatuksen ja Jeesuksen välienselvittelyyn kahdentuhannen vuoden takaisessa Jerusalemissa. Mihail Bulgakovin pääteos oli Neuvostoliitossa kielletty kirja miltei kolmekymmentä vuotta. Sen riehakas fantasia ja salakavala huumori ovat edelleen vertaansa vailla.*

Minulle jäi tästä klassikosta aavistuksen sekava olo. Siinä on paljon kummallista huumoria, uskomattomia tapahtumia ja paljon asioita, jotka eivät tunnu liittyvän toisiinsa mitenkään. Ymmärrän, että kirja pitää sisällään paljon omanaikansa kritiikkiä ja uskon, että siinä on myös paljon sellaista yhteiskuntakritiikkiä mitä en edes ymmärrä… En lopultakaan tunne venäläistä elämänmenoa niin hyvin.

Kaikkiaan haastava ja mielenkiintoinen teos, jonka lukemiseen tai kuuntelemiseen kannattaa kyllä varata aikaa. Etenkin jos haluaa yhdistää edes osan kaikista langoista toisiinsa. Jos haluaa vain kiintoisan luku- tai kuuntelukokemuksen, kannattaa antaa virran viedä ja koettaa kestää mukana tässä vauhdikkaassa teoksessa, jossa pääsee yllättymään montakin kertaa.

Lukijana Mäkelä on viihdyttävä ja miellyttävä kuunnella.

Aneurin Wright: Things to do in a retirement home trailer park

Alkuteos: Things to do in a retirement home trailer park : … when you’re 29 and unemployed (2012)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 306

Kustantaja: Myriad Editions

ISBN: 978-1-908434-09-8

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 15, 16, 29 ja 35

*When Nye’s father phones to wish him a happy birthday, and reveals he has been ‘certified for hospice’, Nye slumps down on the nearest doorstep in shock.

Unemployment means that he is free to move in to the trailer park where his father lives, and assume the role of chief carer. Their daily schedule of pill counting and medical checks unfolds in an extraordinary world where the protagonist is a minotaur, his father a rhinoceros, social workers are sea turtles and mobile homes move atop gigantic elephants. Curious neighbours and medical and social care workers - whether man or beast - become their friends, and the family comes together once more.

And as the old man battles against emphysema, his shortness of breath becomes more evident until his speech bubbles, previously charged with pity comment, are mostly filled with pauses.*

Tämän sarjakuvan nimi ei todellakaan kerro paljoa sen sisällöstä. Itse voisin nimetä sen ennemmin “saattohoitoparkiksi”, sillä siitä tässä todella on kyse. Vanha isä on saattohoidossa ja odottaa kuolemaa. Hänen työtön, sarjakuvia piirtävä poikansa taas saapuu huolehtimaan hänestä. Samalla syntyy sarjakuva perheen elämästä, joka ei ole ollut helppo. Mukaan mahtuu etäinen ja työtä tekevä isä, avioero ja lasten väliset kinat sekä nuoren ihmisen arki ja unelmat.

Sarjakuva on piirretty oivaltavasti. Isä on sarvikuono, poika itse minotauri. Naiset ovat ihmisiä ja sosiaalityöntekijät milloin mitäkin otuksia. Kuvitus on voimakasta ja monitulkintaista. Paksut viivat ja voimakkaat kuvat. Kuvien koko vaihtelee samoin ruutujen määrä sivullaan. Joskus kuljetaan täydessä mustuudessa. Värityksen puoleen ollaan oltu niukkoja: mustaa, valkoista, harmaata, sinistä ja punaista. Näistä aineksista syntyy voimakas ja hieno kuvitus.

Joanna Rubin Dranger: Neiti Pelokas ja rakkaus

Alkuteos: Fröken Livrädd och kärleken (1999)

Kääntäjä: Viia Järvinen

Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)

Sivumäärä: 195

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 951-20-5960-6

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 6, 16 ja 18

*Neiti Pelokas tuntee olonsa pieneksi ja mitättömäksi. Mutta sitten hän tapaa unelmiensa miehen, ja he muuttavat yhteen ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Vai miten se nyt menikään?

Mitä pitää tehdä kun kaikki on sekaisin, eikä elämänkumppani huomaa mitään? Maalata keittiö kivan väriseksi? Mitä pitää tehdä kun päässä alkaa yhtäkkiä kasvaa lemmenkukka? Milloin huomaa, että rakastaakin toista? Ja mistä tietää mikä on oikea valinta ja että onko valinnut oikein?

Neiti Pelokas rakastuu, epäröi, pettää ja rakastuu uudestaan tässä mainiossa sarjakuvaromaanissa joka osuu suoraan ajan hermoon - ja lukijan sydämeen.*

Tässä sarjakuvassa on lapsekkaalla ja humoristisella otteella käsitelty vakavia asioita. Parisuhteessa elämistä, siihen liittyviä pelkoja ja rakkautta. Kuinka toimia oikein sekä itseä että kumppania kohtaan? Miten pukea sanoiksi omat pelot ja epäilykset?

On hyvä, että neiti Pelokas uskaltaa lopulta ajatella itseään ja omaa onnellisuuttaan, mutta en ymmärrä miksi hän ylipäätään alkujaan lähti leikkimään toisen miehen kanssa. Ehkä sarjakuva ei kuvaa tarpeeksi selvästi sitä, millainen oli neidin ja hänen kumppaninsa välinen suhde. Eikö neidille riittänyt “tavallinen” rakkaus ja turvallisuus vaan hän halusi rakkauden räiskettä ja ihmeellisyyttä?

Eniten minua tässä sarjakuvassa koskettaa neiti Pelokkaan epävarmuus. Kuinka hän antaa parisuhteen ja miesten pelottaa itseään ja miten hän siinä samalla on unohtaa itsensä. Onneksi hän lopussa kasvaa itsekin ihmisenä.

Stephen King: Carrie

Alkuteos: Carrie (1974)

Kääntäjä: Tuula Saarikoski

Ilmestymisaika: 1991 (ko.painos)

Sivumäärä: 205

Kustantaja: Tammi

ISBN: 951-30-9440-5

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2019: 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja (42/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 16, 36, 38 ja 40

Hyllynlämmittäjä: 24

Lukulistalta: 21

*Carrieta on sitten kiva kiusata - se on tuollainen ujo ja kömpelö, ei osaa edes kunnolla suuttua. Opettajat ovat tosi vittumaisia kun sekaantuvat asiaan. Sen joutuu Carrie vielä maksamaan - järjestetään sille joku mahtava pila, niin että koko kaupunki saa nauraa.

Mutta eivätpä tiedä Carrien koulutoverit, kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei olekaan ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan hyvin erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Se on aivan erinomainen koston apuväline. Ja eräänä kauniina kevätiltana, josta on vähällä tulla hänen elämänsä onnellisin, hän päästää sen valloilleen…*

Itselleni hieman erilainen King. Tarina on kerrottu “sekatekniikalla”. Osa tekstistä on tarinaa itseään ja sitä seurataan muutaman eri henkilön kantilta. Osa kirjasta taas on lainauksia kirjoista, joita tarinan henkilöt ovat kirjoittaneet. Useista erilaisista kokonaisuuksista rakennettuna tarina on vauhdikas ja sitä on jännittävä lukea.

Carrie on kirjana voimakas. Koulukiusattu nuori, joka saakin mahdollisuuden koskaa kiusaajilleen. Mukana myös henkilöitä, jotka pyrkivät kohti hyvää ja haluavat tehdä oikein. Sääli, että monesti sellaisille ihmisille käy hassusti… Niin myös Carriessa. Tämä ei ole onnellinen prinsessa satu. Tässä ei ole onnellista loppua. Paha saa aikaan enemmän pahaa. Pakko sanoa, että onneksi todellisessa maailmassa ei yleensä näin tapahdu. Palava koulu ja juhlasaliin lukitut nuoret vain tuovat liikaa mieleen nykypäivien koulusurmat. Onneksi tässä on kyseessä vain pelkkä fiktio.

En yhtään ihmettele, että King löi aikoinaan läpi tällä teoksella.

Cassandra Clare: Lasikaupunki

Alkuteos: City of Glass (2009)

Kääntäjä: Terhi Leskinen

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 480

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-23821-8

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Varjojen kaupungit #3

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 9, 16, 29 ja 30

Hyllynlämmittäjä: 23

*”Rakkaus ei tehnyt sinusta heikkoa”, Jace sanoi. “Se teki sinusta vahvemman.”

Äitinsä hengen pelastamiseksi Clary lähtee Varjometsästäjien alkukotiin, Idrisin Lasikaupunkiin, ja uhmaa henkensä kaupalla näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea, jota kielletty rakkaus ja palava halu piinaavat pahemmin kuin hän olisi ikinä voinut uskoa.

Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän liittolaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin. Valentinen kerätessä voimia varjometsästäjien tuhoamiseksi, näiden ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Mutta ehtiikö Clary ottaa ajoissa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä. Ja mikä onkaan salaperäisistä kohtalon välineistä kolmas?

Hauska, tummasävyinen ja tulikuuma menestyssarja jatkuu kolmannella osalla!*

Alkuperäisen trilogian viimeinen osa. Tarjolla taistelua, kiellettyä rakkautta, uusia ihastumisia, mustasukkaisuutta, liittoutumisia, yllättäviä jälleennäkemisiä ja paljon taikuutta.

Sarjan vauhdikas tyyli jatkuu ja tarina nappaa jälleen mukaansa vaikka teinien rakkaushuolet riipivätkin hermoja. Eihän se rakkaus kysy aikaa tai paikkaa, mutta silti hymyilyttää miten kaikki moinen kukoistaa tässä kirjassa käsillä olevan sodan jaloissa. Niin, ja saavathan aikuisetkin osansa rakkaudesta…

Hyvä, napakka nuortenkirjasarja tähän asti. Vauhdikkaasti ja kiinnostavasti kirjoitettu. Oikein luettavaa settiä. Olkoonkin, että tarkemmassa tutkinnassa aikalailla kaikki hahmot jäävät jokseenkin pintapuolisiksi ja ne kiinnostavimmat sivuosaan. Itse ainakin kuulisin paljon mieluummin lisää Alecista ja Magnuksesta kuin Clarystä ja Jacesta.  Ehkä sarjan seuraavat 3 kirjaa täyttävät tämän toiveeni?