lauantai 22. syyskuuta 2018

JP Koskinen: Kalevanpoikien kronikka

Alkuteos: Kalevanpoikien kronikka (2018)
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 418
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-42834-4
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 7, 14, 16, 23, 28, 32, 33, 34, 38 ja 49
Lukulistalta: 52


*Entä jos Kalevala sijoittuisi 1100-luvulle?


Eletään syvintä 1100-lukua, ja Miklagård on maailman napa, tieteen, uskonnon ja kaupan keskus. Tuohon keisari Manuelin kultaiseen kaupunkiin suuntaa kaukaisesta pohjolasta värikäs nelikko.


Jokaisella heistä on Miklagårdissa oma tavoitteensa: lieto Lemminkäinen kaipaa keisarin sotajoukkoihin, tietäjä Väinö Kalevanpoika etsii Ristuksen pyhiä nauloja saadakseen pojan jota kuolo ei nuorena korjaa ja takojamestari Seppo hautoo kostoa vanhojen veritekojen tähden. Väntti päätyy yliteknikko Stauriakosin ja tämän ihastuttavan Irene-tytön pajaan oppimaan sotateknologian ihmeitä.


Tästä aukeaa tarinoiden ja tarujen verkosto, jota Väntti vanhoilla päivillään muistelee, tapahtunutta väritellen ja omiaan pannen. Kalevanpoikien kronikka on kalevalaista mytologiaa, historiaa ja seikkailua yhdistelevä romaani, joka maalaa tuoreen kuvan maamme ja maailmamme menneisyydestä. Se on tarunhohtoinen ja verihuuruinen kirja, aivan uusi suunnanavaus yhtä lailla Koskiselta kuin suomalaiselta kirjallisuudelta.*



Koskisen uusin on kaunis runoelmamainen teos, joka vei ainakin minut mukanaan. Tekstin tyyli on ottanut innoitteensa Kalevalan runoudesta ja se soljuu kauniisti eteenpäin. Tarinaa lukee mielellään varsinkin kun monet tapahtumat on muka tunnistavinaan vanhoista tarustoista vaikka maailma niiden ympärillä onkin erilainen. Sanottava on, että Kalevalan tarinat sujahtavat melko sutjakkaasti ja hyvin keskiaikaiseen ympäristöön.


Väinämöinen, Lemminkäinen ja Ilmarinen heräävät tämän kirjan sivuilla eloon aivan erilailla. Heissä on henkeä ja puhtia, tarmoa. Heidän seikkailunsa, aivoituksensa ja jopa juonittelunsa ovat mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin kun ne on kuvattu jokseenkin sinisilmäisen ja naiivin Väntin kautta. Mutta onko Väntti sittenkään niin sinisilmäinen kuin mitä hän antaa lukijan ymmärtää?


Viihdyttävä, raikas ja erilainen. Suosittelen lämpimästi historiallisista seikkailuista ja tarinoista pitäville. Antaa Kalevalaan ja sen tarustoon aivan uudenlaisen katsannon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti