Alkuteos: The Catcher in the Rye (1951)
Suomentaja: Arto Schroderus
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 289
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-2744-2
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Keltainen kirjasto #358
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 4, 6, 16 ja 32
Lukulistalta: 67
*”Kun olin valmis lähtemään, kun minulla oli laukut kasassa ja kaikki, seisoin hetken porrastasanteella ja katsoin viimeistä kertaa siihen helvetin käytävään. Itketti jotenkin. En tiedä miksi. Panin punaisen metsästyslakin päähän, käänsin lipan niskaan sillä tavalla kuin tykkäsin ja huusin sitten niin kovaa kuin kurkusta lähti: “Nukkukaa hyvin, senkin älykääpiöt!” Lyön vaikka vetoa, että herätin joka ikisen paskiaisen siitä kerroksesta. Sitten häivyin sieltä helvetin nopeesti. Joku tyhmä oli heitellyt maapähkinänkuoria pitkin portaita, ja oli viittä vailla etten taittanut niskaani.”
Holden Caulfield*
Tässä on klassikko, joka aivan varmasti vielä tänä päivänäkin pitää pintansa. Ainakin itse viihdyin sen parissa ja nautin lukemisesta. Kirjassa on vetävä tarina, persoonallinen tyyli ja se on kirjoitettu kepeän huvittelevasti.
Holden on kertojana hulvaton. Hän vitsailee, on rehellinen ja kuvaa ainakin meille suomalaisille jokseenkin tuntematonta elämänmenoa. Vaikka kirja kuvaa tiiviisti omaa aikaansa, jolloin 16-vuotiaskin saattoi mennä Manhattanilla baariin ja onnistua ostamaan viskin, esiintyy siinä samalla ongelmia, joita yhä vieläkin on olemassa. Eivät ajat ole lopulta niin kovin paljoa muuttuneet, vaikka jonkin verran ovatkin.
Uskon, että tämä kirja viihdyttää monia. Se ei ole liian vakava. Se ei edes yritä olla vakava. Se on nuoren miehen elämän kuvausta, ihmisen kasvun kuvausta. Holden on nuorukainen, joka ei oikein tunnu sopeutuvan mihinkään. Ehkä hän tavallaan ei edes halua sopeutua ja nyt hän kapinoi. Omalla tavallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti