Lucy M. Montgomery: Pieni runotyttö

Alkuteos: Emily of New Moon (1923)

Suomentaja: I. K. Inha

Lukija: Ritva-Liisa Elivuo

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Kesto: 16 CD-äänilevyä, 17h 15min

Kustantaja: Finore

ISBN: 987-952-7070-68-0

Muoto: äänikirja, CD

Sarjamerkintä: Runotyttö-trilogia #1

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 3, 6, 11, 16, 23, 24, 28, 32, 33, 36, 40 ja 47

Lukulistalta: 70

*Lucy M. Montgomery (1874-1942) oli kanadalainen kirjailija, joka kirjoitti nuorisolle klassikkoteoksen Pieni runotyttö. Alkuteos (Emily of New Moon) ilmestyi vuonna 1923. Teoksen on suomentanut I. K. Inha (1865-1930).

Kirjan päähenkilönä oleva noin 11-vuotias Emilia jää orvoksi, eikä kukaan hänen sukulaisistaan haluaisi ottaa häntä, mutta he päättävät sitten arpoa, kenen osalle hän joutuisi. Hän joutuu Uuteen Kuuhun Blair Wateriin Elisabeth- ja Laura-tätien sekä Jimmy-serkun perheeseen. Emilia aloittaa koulun, jossa kaikki eivät ole luotettavia ystäviä - mutta sitten löytyy ystäviä, joiden kanssa suhteet kehittyvät suotuisasti ja Emilia viettää heidän kanssaan iloista elämää aina kirjoitellen muistiin tapahtumia, joista Elisabeth-täti ei pidä. Emilia lähetetään viettämään kesää toisten tätiensä luo isoon vanhaan kartanoon, jossa monien huhujen mukaan kummittelee ja tädit ovat “erikoisia”. Emilia kokee vaaroja, mutta kuulee yllättäviä asioita ystävänsä Ilsen äidistä, jonka katoamiseen liittyy jokin outo salaisuus…

Äänikirjan kannen on kuvittanut taiteilija Anssi Rauhala. Pieni runotyttö on kolmiosaisen Runotyttö-sarjan ensimmäinen osa.*

Matkani Pienen runotytön kanssa ei alkanut kovin hyvin. Ensimmäiset ajatukseni olivat nimittäin luokkaa “EIIIII!!!! EIIIIII!”. Ja tämä kaikki johtui yksinomaan siitä, että kuulin lukijan äänen ja tunnistin sen. Maaemon lapsista tuttu kirjainten nielijähän se siellä lueskeli. Eikä tämä kirjainten nieleminen valitettavasti tunnu kadonneen mihinkään… Äänikirjan kuuntelu teki miltei mieli jättää samantien siihen. Päätin kuitenkin kokeilla, josko onnistuisin saamaan sen loppuun. Ja onnistuihan se. Hitaasti, mutta varmasti. Tässä lukijan tyyli lukea ei ihan niin pahasti häirinnyt.

Emilia on omapäinen oman tiensä kulkija, jonka tielle osuvat vaikeudet koituvat lopulta voitoksi tavalla tai toisella. Minulle Emilia jäi hivenen etäiseksi, enkä päässyt samaistumaan häneen. Olenko liian vanha? Ehkä, tai sitten kirjan vanhanaikainen asetelma ja maailma eivät vain kohtaa omien ajatusteni kanssa. Tunsin suuria kummastuksia vanhanaikaisten ajatusten suhteen ja joissain kohtaa jopa ärryin siitä, miten kapeakatseista elämä on joskus voinut olla ja miten typeriä pienet tytöt. Itse olin aikoinani poikatyttö, joten ehkä tämä on vaikuttanut asenteeseeni kirjan ja sen hahmojen suhteen…

Pienen runotytön tarina on koskettava erilaisen orpotytön tarina. Se varmasti puree yhä tietynlaiseen yleisöön, mutta itse en kuulu tähän kohderyhmään.