Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään

Alkuteos: Mistä valo pääsee sisään (2021)

Lukija: Emma Louhivuori

Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)

Kustantaja: Otava

Kesto: 10h 46min

ISBN: 9789511406846

Muoto: e-äänikirja

Sarjamerkintä: jatkoa teokselle Korento

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2026: 22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen (17/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2026 ainakin: 14, 34 ja 45

*Mitä ihminen on, jos häneltä viedään muisti? Huikean taidokas, vangitseva tarina kapinasta, toivosta ja ihmisyydestä. Finlandia-voittaja 2021.

Aleksei on nuori mies, jonka isä johtaa ihmistutkimuslaitosta osittain meren alle peittyneessä Tokiossa. Laitokseen tuodaan säännöllisesti lasti koeyksilöitä, niin myös Satomi, nuori nainen, joka on noussut vastarintaan. Häneltä on tarkoitus pyyhkiä muisti. Satomista tulee Aleksein harjoitustehtävä, sillä pojan on määrä jatkaa isänsä työtä. Mutta pinnan alla velloo jo, nuori sukupolvi näkee vanhempiensa luoman järjestelmän kauhut.

Mistä valo pääsee sisään jatkaa kiitetyn Korento-romaanin tarinaa. Korento valittiin Topelius-palkintoehdokkaaksi.*

Kirjassa tapahtumia seurataan muutaman eri nuoren kautta. Yksi näistä on "koehenkilö", eli siis Satomi. Toinen on naista tutkiva nuori Aleksei ja sitten on vielä ainakin ulkokansalaiskapinallinen Maria. Kerronta pomppaa vaihtuvalla rytmillä nuoresta toiseen, joten asiat paljastuvat useilta eri kanteilta ja välillä lukija voi joutua olemaan pidempääkin jonkinlaisessa katveessa jonkun tapahtuman suhteen. Kertojan vaihdokset saavat aikaan myös sen, ettei lukija voi aina luottaa siihen, mitä oikeastaan on tapahtunut. Kulloinenkin kertoja kun voi nimittäin olla itse väärässä ja vain olettaa asioita.

Nuorten kautta välittyy tarina maailmasta, jossa joiltain on viety ihmisyys lähes täysin. He ovat vain "massaa ja materiaa", jota voidaan käyttää miten mielitään. Tässä maailmassa ihmisarvolla on erilaisia painotuksia. Osa hyväksyy asiat ja osa taas on valmis uhraamaan henkensä saadakseen aikaan muutosta. Kaiken kurjuuden taustalta löytyy toivoa ja sitten sitä suurinta, eli rakkautta.

Maailmankuvaus jäi tässä vähän pienemmälle osalle, joten selvästikin oletetaan, että aikaisemmin julkaistu Korento on tuttu. Tämä häiritsi itseäni hieman, sillä Korennon lukemisesta on pitkä tovi.

Minulle useat kertojan vaihdokset olivat tämän teoksen kohdalla haaste. Asiaan voi vaiktutaa toki myös se, että Louhivuori lukee koko ajan suhteellisen tasaisella äänellä.