Jennifer McMahon: Talven lapset

Alkuteos: The Winter People (2014)

Kääntäjä: Sari Karhulahti

Lukija: Janna Räsänen

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kustantaja: Bazar

Kesto: 11h 18min

ISBN: 9789523760363

Muoto: e-äänikirja (Nextory)

Peukku: q^^

*Surun ja rakkauden sävyttämä kummitustarina

Jennifer McMahonin Talven lapset on hitaasti kytevä ja arvoituksellinen tarina aavemaisista salaisuuksista, kohtalokkaista valinnoista ja siteistä, jotka ovat liian vahvoja katkaistaviksi.

Vermontissa sijaitseva West Hallin kylä tunnetaan arvoituksellisista katoamistapauksista ja vanhoista legendoista. Mysteereistä suurin on Sara Harrison Shean tapaus vuodelta 1908, jolloin hänet löydettiin kuolleena keskeltä lumen peittämää peltoa vain kuukausi hänen pienen tyttärensä traagisen kuoleman jälkeen.

Shean entisellä maatilalla asuu 19-vuotias Ruthie äitinsä Alicen ja pikkusiskonsa kanssa. Eräänä aamuna Ruthie huomaa Alicen kadonneen. Etsiessään vihjeitä äitinsä makuuhuoneesta Ruthie löytää Sara Harrison Shean salaisen päiväkirjan lattialankkujen alta. Uppoutuessaan vuosisadan takaiseen mysteeriin Ruthie huomaa, ettei ole ainut, joka etsii jotakin kadotettua. Mutta kovinkaan routa ei voi peittää kaikkia salaisuuksia ikuisesti.

Jennifer McMahon (s. 1968) on Connecticutissa syntynyt kirjailija ja runoilija. Hän valmistui Vermont Collegesta runous pääaineenaan ja on vuodesta 2000 lähtien työskennellyt päätoimisena kirjailijana. McMahon asuu nykyään Vermontissa puolisonsa ja tyttärensä kanssa. Häneltä on julkaistu yksitoista romaania, joista Talven lapset on ensimmäinen suomennettu.*

Tekstistä huomaa, että kirjailija on myös runoilija. Sanat soljuvat eteenpäin ja tarinassa on kauniita ilmauksia ja mukava tunnelma. Sen sijaan tarinan rakenteessa oli minun kohdallani toivomisen varaa. Alkuun nimittäin tunnutaan pomppivan päämäärättömästi eri ajan ja eri henkilöiden välillä. Seurataan Saraa ja tämän miestä 1900-luvun alussa, sitten äkkiä Katherinea ja Ruthieta nykypäivässä. Eikä kukaan tunnu tuntevat tai tietävän toisiaan. Juttu laahaa, eivätkä henkilöhahmot oikein nappaa.

Vähitellen asiat alkavat hahmottumaan. Tapahtumia yhdistää paikka ja menneisyys. Sekä veri.

Hidas alku. Jos siitä selviää, alkaa juttu paranemaan loppua kohden. Mukavasti kauhua ja jännitystä. Joitain "typeryyksiä" on mukana, mutta niiden kanssa elää.

Räsänen ei ihan ollut minun makuuni lukijana.