Ane Riel: Tiima

Alkuteos: Urværk (2021)

Kääntäjä: Katriina Huttunen

Lukija: Maria Jyrkäs

Ilmestymisaika: 2022 (ko.painos)

Kustantaja: Aula & Co

Kesto: 7h 26min

ISBN: 9789523642751

Muoto: e-äänikirja (Nextrory)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2024: 47. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä 1 (39/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2024 ainakin: 13 ja 32

*Lämmin ja sydäntä raastava tarina vanhenemisesta, yksinäisyydestä sekä kaiken kestävästä rakkaudesta.

”Se kävi. Alma ei enää kuullut kaappikellon rauhallista tikitystä, mutta hän pystyi edelleen tuntemaan sen sydämessään. Jokin hänessä sanoi, että ne kaksi kuuluivat yhteen. Kaappikello ja hänen sydämensä. Jos hän jonakin iltana unohtaisi vetää kellon, hänen sydämensä pysähtyisi yhdessä sen kanssa.”

Alman aika ja muisti on loppumassa. Joka ilta hän kuitenkin vetää komean kaappikellonsa, ja rutiini pitää hänet hengissä. Aiemmin kelloja oli kokonainen perhe: mies, vaimo ja tytär. Nyt jäljellä on enää vaimo.

Sitten Alma näkee ikkunasta pienen pojan ja koiran. Kuuro, muistisairas nainen ja poika ystävystyvät, ja Alman mieleen alkaa nousta häilyviä muistoja kuolleesta aviomiehestä. Alma yksin tietää, mitä Otolle oikein tapahtui – jos vain kykenisi muistamaan. Miten elämä voi loppua rauhallisesti, kun Otto muuttui sillä tavalla? Ja Alma teki, mitä teki?

Ane Riel on moninkertaisesti palkittu tanskalainen kirjailija, jonka teos Pihka sai vuonna 2016 Lasiavain-palkinnon. Häkellyttävän taitava Riel kirjoittaa mikrokirjallisuutta suurista asioista, punoo hienovaraista jännitystä näennäisistä itsestäänselvyyksistä ja antaa puheenvuoron ihmisille, joista emme edes tienneet olevamme kiinnostuneita.*

Minun makuuni kirjan rakenne on sekavahko. Pääasiassa tapahtumia seurataan vanhan ja ilmeisen muistisairaan Alman kautta. Välillä kuitenkin ääneen pääsee kiinteistönvälittäjä, jonka vastuulle talo on jäänyt erinäisten sattumusten myötä. Se, mitä nämä sattumukset ovat, selviää vähitellen Alman kautta. Mutta lopulta on lukijan päätettävä itse, mikä on totta ja mikä taas vanhuksen mielessä...

Alman tarina paljastuu vähitellen. Hän ei itsekään muista sitä aina tai kokonaan. Naisen yksinäiseen elämään tuo vähän iloa poika koiransa kanssa.

Jyrkäs lukee ihan mukavasti.