Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Alkuteos: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 268

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-6071-5

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 7, 16, 22, 27, 32, 34, 36 ja 43

Lukulistalta: 57

*Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotinsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää haluavansa omakseen. Hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.

Mikaelin ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa, joutuu hän pian toteamaan jääneensä itse vangiksi.

Yhdistellen ikivanhaa mytologiaa ja uusinta luonnontiedettä Johanna Sinisalo maalaa hurjan vaihtoehtohistorian, joka jää kihelmöimään lukijan mieleen. Ihmisen ja eläimen, kulttuurin ja luonnon, modernin maailman ja tarunhohtoisten muinaisaikojen rajat liikkuvat tavalla, joka pelottaa ja kutkuttaa - pakottaa meidät katsomaan uusin silmin itseämme ja ympäröivää todellisuutta.

Ennen päivänlaskua ei voi on voittanut Finlandia palkinnon (2000) ja saanut Yhdysvalloissa arvostetun James Tiptree Jr. Awardin (2004). Romaani on käännetty yli kymmenelle kielelle.*

Ennen päivänlaskua ei voi on kirjana erilainen lukukokemus. Se saattaa vaikuttaa hajanaiselta, jopa rikkonaiselta. Tämä johtuu siitä, että kirja koostuu muutamasta osasta, jotka on nimetty kauniisti Yön ihanan Päivänsäde ja menninkäinen -biisin sanoituksen mukaan. Nämä osat taas koostuvat “luvuista”, jotka ovat välillä todella lyhyitä. Niiden pituus vaihtelee muutamasta sanasta muutamaan sivuun. Osa luvuista on kerrottu kirjan henkilöiden näkökulmasta ja osa taas on lainauksia ja sitaatteja erilaisista “lähdeteoksista”. Lyhyys ja tekstien vaihtelevuus tekevät kirjasta dynaamista luettavaa.

Kirjan ideana on ollut sotkea totta taruun ja tarua totuuteen. Peikkoja onkin olemassa ja ne ovat vain onnistuneet piilottelemaan meiltä. Tämän voin helposti uskoa ja Sinisalo on käyttänyt hienosti hyväkseen taruja ja luonut universumin, joka aivan helposti voisi olla totta.

Totuudesta taas päästään käsiksi kirjan henkilöhahmoihin. Suurimpaan osaan heistä ärsyynnyin. En pidä siitä, miten heille on annettu lempinimiä ja vieläpä minusta typeriä sellaisia. Ne ovat kliseisiä ja kuluneita ja saivat minut ärtymään. Lisäksi osa näistä henkilöhahmoista on vieläpä käytökseltään niin ärsyttäviä ja kliseisiä, että ärryin vielä lisää. Miesten - ja muidenkin - väliset juonikuviot on osittain varmasti tarkoituksellisesti suunniteltu ärsyttämään ja provosoimaan lukijaa, herättämään huomiota. Silti se pistää pahoittamaan mieltään. Onko homojen seuraelämä oikeasti kuvatunlaista? Käyttävätkö heterot hyväkseen toisten ihastuksia kylmästi? Olemmeko oikeasti noin pinnallisia?

Erilainen, ärsyttävä, omalla tavallaan koukuttava ja edelleenkin massasta erottuva. Ennen päivänlaskua ei voi on kirja, johon kannattaa laittaa muutama tunti elämästä ja lukaista se lävitse.