Alkuteos: Pahojen miesten seura (2012)
Lukija: Jyrki Mänttäri
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Kesto: 9h 30min
Kustantaja: Bazar
ISBN: 978-952-279504-5
Muoto: äänikirja, MP3
Sarjamerkintä: Vitikka #1
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 3, 6, 14, 17, 33, 34
Hyllynlämmittäjä: 43
*”Hän oli saanut eteensä uudet kortit. Jatkuvan passaamisen sijaan oli aika katsoa kuinka pitkälle niillä saattoi pelata.”
Entisen NHL-maalivahdin Elias Vitikan elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän ottaa Helsingin yössä taksinsa kyytiin joukon juhlatuulella olevia jääkiekkoilijoita. Eräs kyytiläisistä on hänen vanha tuttunsa pelivuisilta ja tämä palkkaa uransa jälkeen vuosikausia holtittomasti ajelehtineen Vitikan varjostamaan tulevaisuuden hyökkääjätähteä, jonka otteet kaukalossa ja sen ulkopuolella eivät miellytä pelaajan lähipiiriä.
Kyttäyskeikka vie Vitikan jääkiekon parista yhtäkkiä täysin toisenlaiseen seuraan, keskelle järjestäytyneen rikollisuuden välienselvittelyjä.
Pahojen miesten seura on kellon lailla jännitystä tikittävän Vitikka-sarjan avausosa. Se kuvaa raadollisesti kaiken menettäneen miehen toista mahdollisuutta kentällä, jolla tällä kertaa pelataan elämästä ja kuolemasta.
Matti Laine (s.1976) on helsinkiläinen näyttelijä, kirjailija ja käsikirjoittaja. Näyttelijänä Laine on esiintynyt niin televisiossa, elokuvissa kuin teatterissakin. Hän on ollut käsikirjoittamassa myös suosittua Sorjonen-poliisisarjaa.*
Vitikka-sarjan ensimmäinen osa starttaa rauhallisesti. Tämä antaa hyvän tilaisuuden tutustua sarjan tärkeisiin henkilöihin. Elias, tämän sisko Irene ja myös Eliaksen pitkäaikainen rakkaus Sonja saavat kaikki hyvin aikaa. Heistä piirtyy lukijalle heti jonkinlainen kuva. Heidän taustojaan avataan ja valotetaan lukijalle vähitellen koko kirjan ajan. Koska henkilöhahmojen esittelylle käytetään paljon aikaa, alkavat itse tapahtumat verkkaisesti. Kun tapahtumat käynnistyvät, tulevat ne pienissä aalloissa. Kaikki ei siis tapahdu yhdellä rytinällä, vaan asiat saavat kehittyä ja kasvaa. Ja ihmisillä on aikaa muuttua. Sarjan ensimmäisen osan tarkoitus onkin selvästi nostaa Elias Vitikka divarista takaisin liigaan.
Kirjan kieli on värikästä ja rentoa. Kiroillaan ja ollaan luonnollisia. Hahmot käyttävät puhekieltä, mikä tässä tapauksessa toimii loistavasti. Olisi jotenkin hassua kuulla jengiläisen puhuvan puhdasta kirjakieltä. Eikä puhekielisyys tuntunut haittaavan näin kuunneltuna läheskään niin paljoa kuin luettuna. Johtuneeko siitä, että sitä on tottunut kuulemaan.
Mänttäri on lukijana persoonallinen. Hänen äänensä on kuunneltava ja hän on saanut hyvin eroavaisuuksia ja luonnetta hahmojen ääniin. Naishahmojenkin äänet erottaa toisistaan ja ne tunnistaa heti naisen puheeksi. Peukkuja hänelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti