Alkuteos: Just before I died (2018)
Suomentaja: Antti Autio
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 431
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-32101-9
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 19, 28, 32, 33, 40 ja 49
Lukulistalta: 60
*Tuntematon uhka vainoaa Redwayn perhettä. Kehen voi luottaa, kun omat muistikuvatkin pettävät?
Kath oli menettää henkensä auto-onnettomuudessa. Hän ei muista mitään onnettomuutta edeltäneistä viikoista, mutta yrittää parhaansa mukaan palata arkeen syrjäisellä nummiseudulla.
Jokin on kuitenkin vialla. Hänen komea metsänvartijamiehensä vaikuttaa etäiseltä. Lyla-tytär käyttäytyy yhä oudommin ja puhuu salaperäisestä miehestä, joka liikuskelee nummilla.
Kun Kath alkaa vähitellen muistaa, kammottavat epäilykset täyttävät hänen mielensä. Hänen on selvitettävä totuus koko kauheudessaan.
Jääkaksosten ja Tulilapsen tekijän S. K. Tremaynen uusin psykologinen trilleri kuljettaa lukijan keskelle Dartmoorin hyytävää nummiseutua.*
Takakansi johtaa lukijaa harhaan. Kath ei muista mitään onnettomuutta edeltäneitä muutamalta päivältä. Kyse ei ole viikkojen mittaisesta muistinmenetyksestä. Vain muutamista ratkaisevista päivistä, kuten kirjassa koko ajan jaksetaan muistuttaa.
Tämä kirja on jotenkin alleviivaavampi kuin aikaisemmat. Kirjan kieli on edelleen hyvää ja se on kiinnostavasti kirjoitettu. Henkilöitä kuvataan totuttuun tyyliin niukkasanaisesti mutta he heräävät silti henkiin omina salaisuuksia täynnä olevina persooninaan, jotka kuoriutuvat vasta vähitellen auki. Ero aikaisempiin kirjoihin on siinä, että tällä kertaa Tremayne toistaa joitain faktoja todella usein. Näitä ovat esimerkiksi Lyla-tyttären erityiset piirteet ja ominaisuudet, sekä myös Kathin muistinmenetykseen liittyvät lääkärien sanomat asiat. Aivan kuin hänen tarvitsisi vakuuttaa paitsi lukija, myös itsensä siitä, että hänen kirjoittamansa asiat ovat faktoja. Ei kiinnostunut lukija 20 sivun aikana unohda sitä, mitä takautuva muistinmenetys tarkoittaa. Kiitoksia vain.
Kirjan tapahtumia on kuvailtu muutaman henkilön näkökulmista. Henkilökohtaisimman sykäyksen antaa tietysti Kath, jonka maailmaa ja muistamisia seurataan minä-kertojan kautta. Äänensä saavat myös aviomies Adam ja Kathin käly, Tessa. Heidän maailmaansa kuvaillaan ulkopuolisen kertojan kautta. Kuten Tremaynelle on tyypillistä, hahmot paljastavat asioita vähitellen. Esimerkiksi Adam ei paljasta heti tyytymättömyytensä syytä, vaan jahkaa ja venkoaa sen kanssa. Moinen asioiden “pihtaaminen” alkoi tässä kirjassa hivenen ärsyttämään. Jos olet yksin ja ajattelet, niin kyllä silloin ajattelet itsellesi kaiken puhtaaksi, etkä kierrä asiaa kuin kissa kuumaa puuroa. Säilyttäähän jahkailu tietysti jännityksen, mutta kuitenkin.
Kun tapahtumien vyyhti alkaa lopulta selvitä, ymmärtää lukija sen, miksi Tremayne on teroittanut ja muistuttanut joistain asioista alvariinsa. Muuten ei näitä yllättäviä juonenkäänteitä välttämättä uskoisi ollenkaan “tosiksi”. Menevät ne nytkin melkoisesti ylitse kaikesta tavallisesta. Juonen loppukäänteet ovat lähes kuin suoraan Kauniista ja rohkeista, niin villejä ja mielikuvituksellisia ne ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti