lauantai 29. helmikuuta 2020

David Eddings: Hohtavaiset

Alkuteos: The Shining Ones, book two of the Tamuli (1993)
Kääntäjä: Pasi Punnonen
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 640
Kustantaja: Karisto
ISBN: 9512341174
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Tamulin taru #2
Peukku: q^^
Lukulistalta: 22


*Tulikupoleissa alkanut mahtava Tamulin taru jatkuu! Ritari Sparhawk seuralaisineen on lähtenyt uhkarohkealle pelastusretkelle kaukaiseen Tamulin keisarikuntaan, joka on joutunut hirvittävään vaaraan.


Pelätyimpiä Tamulin keisarikuntaa uhkaavista hirviöistä ovat Hohtavaiset, kauhutarinoista tutut hehkuvat olennot, joiden pelkkä kosketus sulattaa lihat luista. Aivan liian varhain Sparhawk ja hänen liittolaisensa huomaavat joutuneensa vastakkain noiden hirvittävien taruolentojen kanssa. Välttääkseen tuhon Sparhawk lähtee hakemaan avukseen Peikkojumalien pyhää jalokiveä, ammoin kadonnutta Bhelliomia.*



Kirjan takakansi antaa siitä hieman väärän kuvan. Vaikka Sparhawk tovereineen kohtaakin Hohtavaiset, ovat he jo siinä vaiheessa hakeneet Bhelliomin itselleen. Eikä Safiiriruusuna tunnettu kivi suinkaan ollut kadonnut. Sankarijoukkohan itse vei sen piiloon aikaisemmin…


Hohtavaiset etenee hitaasti ja kutkutellen. Kirja pitää sisällään melkoisesti politikointia, salaisuuksia ja hyvin paljon matkustelua paikasta toiseen. Joskaan ei ihan tavanomaisin keinoin. Lisäksi luvassa on melkoinen petturuus-sotku, sekä vuosisatoja jatkunutta vihanpitoa parhaimmillaan. Tämä vihanpito on jopa vaikuttava nykyisiinkin ihmissuhteisiin…


Onneksi Sparhawk tovereineen on valmistautunut moneen ja joukossa on monen eri alan ammattilaisia ja osaajia. Lisäksi monet seurueen jäsenet ovat melkoisen älykkäitä ja kekseliäitä. Joissain kohdissa tämä “sattuipa kätevästi, että keksimme juuri tähän pulmaan näin sopivan ratkaisun” alkaa käymään hieman tylsäksi. Samoin kuin se, että kirjailijalla tuntuu olevan pienoinen tarve parittaa vannoutuneita poikamiehiä nuorille ja äkkiseltään älykkäiksi paljastuville naisille.

Tässä vaiheessa huomaan kaipaavani fantasialta hieman enemmän vauhtia ja potkua, kuin mitä Tamulin taru tuntuu tarjoavan. Aion kuitenkin lukea vielä trilogian viimeisen osan. En oikein osaa jättää näiden toverusten matkaa keskenkään, vaikkeivat heistä kaikki olekaan mieleeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti