torstai 14. marraskuuta 2019

Andy Weir: Artemis

Alkuteos: Artemis (2017)
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 305
Kustantaja: Del Rey
ISBN: 978-0-09-195694-3
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 16, 28 ja 35
Lukulistalta: 66


*Jazz Bashara is a criminal. Well, sort of. Life on Artemis, the first and only city on the Moon, is tough if you’re not a rich tourist or an eccentric billionaire. So smuggling in the occasional harmless bit of contraband barely counts, right? Not when you’ve got debts to pay and your job as a porter barely covers the rent. Everything changes when Jazz sees the chance to commit the perfect crime, with a reward too lucrative to turn down. But pulling off the impossible is just the starts of her problems, as she learns that she’s stepped square into a conspiracy for control of Artemis itself - and that now, her only chance at survival lies in a gambit even riskier than the first.*



Artemis ei yllä samalle tasolle kuin Yksin Marsissa. Se on hyvin kirjoitettu, hauska ja oivaltava, mutta siitä puuttuu minusta jotain. Tai sitten kirjailija sortuu pieniin ja jokseenkin turhiin yleistyksiin ja kliseisiin… Uskon kuitenkin, että huumori puree aikaisemmasta kirjasta pitäneisiin. Ehkä minunkin olisi kannattanut odotella sitä juuri tulossa olevaa suomennosta…


Jazz on kiintoisa hahmo. Hän on rikollinen, mutta hänellä on tiukka etiikka ja moraali. Myös rikosten suhteen. Hänen huumorinsa on napakkaa ja mukavaa, joskin kirja leikkii ehkä hieman liikaa tällä “tyttömäisyydellä”. Luvassa on siis joitakin yleistyksiä tyttöjen seksuaalisuudesta, hyvästä ulkonäöstä ja niin edelleen. Toisaalta, ei se haittaakaan.


Kirjassa on myös monia muita mielenkiintoisia hahmoja: Dale, Jazzin isä, paikallinen poliisi Rudy ja tietysti Svobo, se nörtti kaveri. Onhan Jazzilla myös oma kirjekaverinsa Maassa. Se, miten kaikki pienen yhteisön ystävyyssuhteet vaikuttavat toisiinsa, sopii hyvin pienen paikkakunnan oloihin. Tosin tämä “pikku paikka” tosiaan on Kuussa, jossa onkin sitten omat sääntönsä. Ihmisten välisillä suhteilla ja jännitteillä pelataan tässä kirjassa hyvin.


Weir näyttää tietotaitonsa avaruuden oloista tässäkin kirjassa. Fysiikkaa ja kemiaa pursuaa sivuilla. Tiedot on kerrottu niin, että kansanihminenkin ymmärtää ne. Vaikka Jazz onkin ilmeisesti pikkuinen nero, osaa hän kertoa tekemisensä ja pähkähullut suunnitelmansa niin, että hiukkasen rajoittuneempikin ne ymmärtää. En tietenkään alkanut tarkastelemaan faktoja, mutta ihan päteviltä ne minusta kuulostivat.


Kirjan juoni on mielikuvituksellinen. Kukapa ei haluaisi rikastua nopeasti, vaikka se vaatisikin pieniä (tai isompia) riskejä. Luvassa on salakuljetusta, avaruuskävelyjä, muutamia aliaksia ja henkensä edestä pakoilua. Sekä muutamia räjähdyksiä ja äkillisiä suunnitelmien muutoksia. Varsin vaikuttava soppa siis. Herkullinen nautittavaksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti