Alkuteos: Bad Blood (2018)
Kääntäjä: Inka Parpola
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Sivumäärä: 266
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-33182-7
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 15, 16, 18, 30, 35 ja 49
*Psykologi James Cobbin puheille tulee kuolemansairas mies, jolla on synkkä pyyntö. Muistinsa menettäneen miehen on saatava tietää, mikä on hänen osuutensa vuosikymmenten takaisessa murhassa. Oliko hän viaton sivullinen - vai tappaja?
James alkaa selvittää mysteeriä, mutta kaikilla tapaukseen liittyvillä tuntuu olevan jotain salattavaa. Jamesin kiinnostus muuttuu pakkomielteeksi, kun tapaus ja hänen oma menneisyytensä nivoutuvat yhteen.
Miten selvittää totuus, kun muistoihin ei voi luottaa?*
Tähän kirjaan tartuin kansikuvan ja takakannen innostamana. Valitettavasti kumpikin osoittautui pettymykseksi. Kannen hieno kaupunkimaisema ei oikeastaan liity mitenkään kirjan tarinaan - ellei nyt sitten todella löyhästi. Ja takakannen teksti taas on aavistuksen harhaanjohtava.
Cobb kyllä auttaa kuolemansairasta. Sen sijaan hänen kiinnostuksensa ei ainakaan minusta muutu pakkomielteiseksi, eikä tapaus suoranaisesti nivoudu hänen omaan menneisyyteensä. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, että omatunto alkaa kolkuttelemaan…
Kirjan tarina on sinällään mielenkiintoinen. Siinä on hyviä kohtia, mutta myös joitain sellaisia, jotka laittavat puistamaan päätään epäuskoisena. Teksti on luettavaa ja vauhdikasta. Pitkästymään ei pääse. Kokonaisuutena Pahaa verta on ihan luettava jännäri jonka parissa viihtyy. Se ei minun tajuntaani räjäyttänyt, mutta ei ihan kylmäksikään jättänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti