Bo Carpelan: Kesän varjot

Alkuteos: Berg (2005)

Kääntäjä: Oili Suominen

Lukija: Ari Kallio

Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)

Kesto: 5h 50min (6 CD-äänilevyä)

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-21316-1

Muoto: äänikirja, CD-äänilevy

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 18, 29 ja 43

*Bo Carpelan (s.1926) on sukupolvensa keskeisiä runoilijoita sekä tunnustettu prosaisti ja kääntäjä. Hänen romaaninsa Kesän varjot on puhutteleva sukutarina menneisyyden ja nykyisyyden kohtaamisesta.

Mattias Bergmark oli kahdeksanvuotias, kun hän kesällä 1944 tuli perheineen Helsingin pommituksia pakoon suvun vanhaan taloon. Viisikymmentäviisi vuotta myöhemmin hän palaa Bergiin. Matka lapsuuden maisemaan herättää Mattiaksessa vuosikymmenten takaisen sotakesän kipeät muistot, joista eräs, silloin viattomalta tuntunut, painaa häntä yhä.*

Carpelan taitaa päätyä minun kohdallani kirjailijoihin, jotka osaavat kyllä käyttää kauniisti sanoja, mutta joiden kirjoissa ei välttämättä ole mitään jännittävää… Siltä ainakin tuntui Kesän varjojen kohdalla. Hieman pohdinkin, miksi Finlandia…

Kirja etenee hitaasti. Ihmiset muistelevat asioita ja menneisyydestä paljastuu muistoja ja asioita sitä mukaa kun niihin tulee törmättyä nykyisyydessä. Sitä huomaa, että jotkut asiat on muistanut väärin ja että joistain olisi pitänyt puhua aikaisemmin. Etteivät ne olisi jääneet vaivaamaan vuosikymmeniksi. Minun makuuni liian hidasta ja aika tylsää.

Kirjan kieli on kaunista. Se ja tarina olisivat ehkä vielä menneetkin, mutta vastaan tulivat henkilöhahmot… Osa heistä on miellyttäviä, osa menettelee, mutta osaa miltei suorastaan aloin inhoamaan. Itsekeskeisiä, ilkeitä ja jopa manipuloivia. En tykännyt ja se näkyi sitten huomion kiinnittymisessä jonnekin muualle, mikä on jokseenkin helppoa äänikirjaa kuunneltaessa.

Mikäli kyseessä ei olisi ollut äänikirja, olisi tämä kirja voinut jäädä kesken. Se ei oikein napannut, eikä kyllä äänikirjanakaan ollut parhaimmasta päästä. Sinällään kuunneltava jos muuta ei ole tarjolla. Lukijana Kallio ei lukeudu suosikkeihini. Hänen äänensä on pehmeä ja jotenkin voimaton. Hänen lukemisensa rytmi on liian ponneton ja hidas. Niin ainakin tässä kirjassa, jonka kuuntelin kahdesta syystä: 1. Carpelania on kehuttu kirjailijana ja 2. näin tuntemattoman lukevan kirjaa (Helmet lukuhaaste 2019).