perjantai 25. syyskuuta 2020

Mika Waltari: Turms, kuolematon

Alkuteos: Turms, kuolematon (1955)
Lukija: Jusa Rajalin
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Kesto: 27h 44min
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510437544
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
Lukulistalta: 97

*Elämänsä iltaan ehtinyt, paljon nauttinut ja paljon kärsinyt, joka solullaan vaiheikkaan elämänsä elänyt, vierailla mailla vaeltanut, lopulta etruskilaiselle kotikunnulleen päätynyt, valtakuntansa kunniavanhuksena kansalleen onne ja rauhaa rukoillut Turms, kuolematon, kertoo tässä Mika Waltarin suuressa romaanissa merkillisen elämäntarinansa.

Romaanin polveileva juoni on rikas ja monisärmäinen kuin elämä itse. Se on hämmästyttäviä yllätyksiä täynnä, eikä sen kulkua voi ennakolta aavistaa. Se on valtava näytelmä, joka esitetään silloin tunnetun maailman kaikilla äärillä ja jossa sen moniin eri kansallisuuksiin kuuluvat ihmiset nauttivat ja iloitsevat “kaikesta siitä, mikä ihmisten mielestä on nautintoa ja iloa.”*



Turms, kuolematon vie lukijan antiikin aikaiseen maailmaan. Etruskit ja kreikkalaiset seikkailevat näillä sivuilla ja Rooma on vielä tuleva suuruus. Kirjan sivuille on rakennettu Turmsin elämäntarina. Tämä mies on salamaniskemä, eikä muista menneisyyttään. Silti kumman moni tuntuu tietävän hänet. Joskaan eivät sitä suoraan sano. Näin Turms vaeltaa ympäriinsä ja kohtaa matkallaan taisteluita, ystäviä ja rakkautta. Tosin tämä rakkaus ei ole aivan sieltä helpoimmasta päästä ja monesti herkkäuskoinen ja hyväsydäminen mies joutuukin enemmän tai vähemmän höynäytetyksi… Vähitellen tämän erikoislaatuisen miehen kohtalo alkaa selkeytymään ja paljastumaan hänelle itselleenkin.

Välillä pohdin sitä, mistä Waltari on saanut kaiken intonsa kirjoittaa niin monta historiallista romaania, jotka ovat vielä kokoluokaltaan massiivisia (lue: hyvin paksuja). Niistä jokainen on hieno, taitavasti rakennettu kokonaisuus, joka kattaa melkoisen pitkän ajan ja hyvin paljon historiaa. Mutta. Ehkä ne kuitenkin tietyllä tapaa alkavat jossain vaiheessa jo toistamaan toisiaan turhan paljon? Itse ainakin olen huomaavinani tätä nyt kun olen lueskellut tai kuunnellut myös aikoinaan Sinuhen ja Mikael Karvajalan sekä Mikael Hakimin ennen tätä.

Lukijana Rajalin on rauhallinen ja leppoisa kuunneltava. Hän lukee vakaasti ja varmasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti