Alkuteos: Alex (2011)
Kääntäjä: Sirkka Aulanko
Lukija: Markus Niemi
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Kesto: 12h 9min
Kustantaja: Minerva
ISBN: 978952312715
Muoto: äänikirja, MP3
Sarjamerkintä: Verhoeven #2
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 11, 15 ja 18
Hyllynlämmittäjä: 36
*Alex, 35-vuotias viettelevän kaunis nainen, kidnapataan ja ripustetaan ahtaaseen häkkiin sullottuna riippumaan tyhjän varastorakennuksen katosta. Hänet jätetään kitumaan kuoliaaksi ahneiden rottien odottaessa uhrin viimeisten voimien hiipumista.
Sieppauksesta vihjeen saanut poliisi on avuton. Lunnaita ei pyydetä, uhria ei tunneta, johtolankoja ei ole. Kun poliisi lopulta löytää kiduttajan piilopaikan, on tyttö kadonnut. Eikä kukaan tunnu tietävän kuka hän on.
Poliisi on koko ajan askelen jäljessä, kun sieppaajaltaan karannut Alex toteuttaa omaa suunnitelmaansa, jossa anteeksiannolla ei ole sijaa. Poliisipäällikkö Camille Verhoeven saa panna peliin kaikki vaistonsa ja intuitionsa selvittääkseen nuoren naisen todellisen identiteetin. Mitä pidemmälle tutkimukset edistyvät, sitä synkempänä piirtyy Alexin menneisyys - ja tulevaisuus.*
Alex on Verhoeven-sarjan toinen kirja, joten jos ei halua mahdollisia spoilereita sarjan ensimmäisestä kirjasta, kannattaa Irène lukea ensin.
Kirjassa seurataan tapahtumia Alexin itsensä ja häntä etsivien poliisien näkökulmista. Kerronta ja tilanteet muuttuvat ja vähitellen itse kustakin paljastuu enemmän ja enemmän asioita. Osa hyviä, osa pahoja, osa järkyttäviä. Lukijalle selviää, ettei kaikki olekaan niin yksioikoista ja selvää kuin mitä aluksi on saattanut kuvitella. Tapahtumien takaa löytyy synkkiä ja kaukaisia asioita, jotka kantavat hedelmää vuosikymmenien jälkeen…
Henkilöhahmot on suunniteltu hyvin ja kiinnostavasti. Heidän välisensä suhteet ja toimensa ovat kiinnostavia ja kirjan juoni mielenkiintoinen. Julmaan maailmaan on helppo uppoutua ja siellä viihtyä.
Lukijana Niemi on kuunneltava. Hänen ääntään jaksaa kuunnella ja hän lukee tasaisesti ja varmasti. Vierasperäiset nimet hän ilmeisesti pyrkii ääntämään kuten ne kuuluisi ääntää. Tässä tapauksessa se ei minun kohdallani toimi. Ranskalaiset nimet kuulostavat hassuilta ja ainakin alkuun minun oli hankala yhdistää nimiä hahmoihin ja muistaa kuka oli kukin. Ehkä itse lukiessa olisi henkilöhahmoista päässyt nopeammin perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti