Reijo Mäki: Valkovenäläinen

Alkuteos: Valkovenäläinen (2009)

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 480

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1250890

Muoto: e-kirja (EPUB)

Sarjamerkintä: Vares #20

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 18 ja 35

Hyllynlämmittäjä: 33

*Kuka surmasi dekkarikirjailija Oxbackan?

Hämärä huhtikuun ilta, varjoisa rantapolku ja verenhimoinen katse. Näin päättyy dekkarikirjailija Juhani Oxbackan elämä. Jussi Vares on mukana saattamassa miehen arkkua krematorioon. Mahdollisia murhamotiiveja on liikaakin.

Onko taustalla Oxbackan kärjekäs kirjailijanura? Vai liian vauhdikas yksityiselämä? Millä asialla dekkaristi liikkui edellisenä syksynä itärajan takana, ja miten matkaan liittyy salaperäinen “Valkovenäläinen”?

Vyyhti on sotkuinen, ja juuri kun Vares on lähellä ratkaisua, roistojahti käy hengenvaaralliseksi. Ehtiikö Vares toimia, ennen kuin ruumiita tulee lisää?

Reijo Mäen (s.1958) kirjoittama Valkovenäläinen on Mäen kahdeskymmenes Vares-dekkari. Värikästä rikostarinaa maustavat pikantit yksityiskohdat dekkaristin elämästä -  Vareksen naisseikkailuja unohtamatta.*

En muista olenko joskus lukenut Vares-kirjoja aikaisemmin vai en. Ehkä. Tämä kirja päätyi luettavaksi enemmän sen takia, että se sattui olemaan sähköisessä kirjahyllyssäni kuin mistään muusta syystä. Osittain mietin, miksi näin on.

Vares on juttu. Ainakin joillekin. Turkulainen yksityisetsivä, joka nappaa kuppia melkoisessa tahdissa ja sekoilee hameväen kanssa. Niin, ja ratkoo siinä sivussa rikoksia. Ihan toimivan oloinen konsepti.

Ei ehkä kannata aloittaa sarjaan tutustumista keskeltä. Ei ainakaan näin myöhäisestä sarjan osasta. Toisaalta ei se lukukokemusta kamalasti haitannut. Toki hahmoista varmaan jäi huomaamatta jotain, sillä pitkän linjan faneille ei kaikkea tarvitse kirjoissa avata. Riittävästi oppii kuitenkin lukiessakin.

Mäen tyyli kirjoittaa on suora, rehellinen. Hän puhuu asioista välillä jopa ronskistikin. Pojat kiroilevat ja ikäviä asioita tapahtuu. Rumilla puheilla tai verisyydellä ei kuitenkaan ratsasteta, joten dekkarit sopivat varmasti varsin laajalle lukijakunnalle. Etenkin jos pitää turkulaisesta huumorista, paikallistietoudesta ja varsin kosteista hetkistä. Ja hivenen erikoisemmista tapahtumista...

Kaikkiaan Valkovenäläinen oli nopealukuinen ja viihdyttävä dekkari. Ei liikaa pahaa mieltä kenellekään ja sopivasta jännitystä vaikkapa kauniiseen kesäpäivään.