Alkuteos: Mielensäpahoittaja (2010)
Lukija: Antti Litja
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Kesto: 3h 4min (4 CD-äänilevyä)
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36642-4
Muoto: äänikirja, CD-äänilevy
Sarjamerkintä: Mielensäpahoittaja #1
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 18
Lukulistalta: 54
*”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi.” Näin alkoi eräs Antti Litjan tulkitseman Kyllä minä niin mieleni pahoitin -kuunnelmasarjan jakso. Tämä äänikirja sisältää nuo viisiminuuttiset ensimmäisestä viimeiseen.
Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska “routavaurio on luontainen nopeusrajoitus”. Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin.
Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.
Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni.*
Näissä lyhyissä pohdinnoissa pahoitetaan mieli useammankin kerran. Toisinaan aiheesta ja toisinaan aiheetta. Mielensäpahoittaja nostaa hyvin esiin sukupolvien ja kasvatuksen välisen kuilun. Se, mikä vanhoille polville on voinut olla itsestään selvää ja aiheellista ei välttämättä olekaan sitä enää nuoremmalle väelle. Eivätkä taasen vanhemman väen edustajat ymmärrä nuoremman polven kotkotuksia. Johan sitä vähemmästäkin mielensä pahoittaa…
Osuvaa ja hyvää pohdintaa raikkaalla otteella. Osan pahoituksista ymmärrän, osaa en. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Lukijana Litja toimii hyvin. Hän osaa eläytyä mielensäpahoittajan tunnelmiin ja onnistuu saamaan kuuntelijan puolelleen kaikista erimielisyyksistä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti