Alkuteos: The Girl Who Loved Tom Gordon (1999)
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Ilmestymisaika: 1999 (ko.painos)
Sivumäärä: 299
Kustantaja: Tammi
ISBN: 9513116271
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2020: 13. Kirjassa eksytään (13/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 13, 14, 15, 24 ja 30
Lukulistalta: 37
*Eräänä alkukesän lauantaina yhdeksänvuotias Trisha lähtee äitinsä ja veljensä Peten kanssa Appalakkien polulle Mainen ja New Hampshiren metsiin. Jotta ei tarvitsisi kuulla äidin ja Peten alituista riitelyä, hän jättäytyy jälkeen ja poikkeaa polulta. Mutta hetken kuluttua hän onkin metsässä yksin. Äitiä ja Peteä ei ole missään, polkua ei ole missään…
Siitä alkaa Trishan painajainen. Häntä ahdistavat kylmä ja nälkä, lukemattomat mäkärät, hyttyset ja ampiaiset, salakavala maasto - ja kalvava pelko, joka maalaa kauhukuvia hänen silmiensä eteen. Mutta hän hyödyntää sinnikkäästi kaiken tiedon jota on metsistä saanut, suunnistaa sen mukaan, kokeilee aivan uudenlaista ravintoa, lääkitsee hyönteisten puremia.
Parhaana lohtuna hänelle ovat korvalappustereot, joista hän voi kuunnella Bostinin Red Soxin baseball-otteluita ja seurata suuren idolinsa Tom Gordonin edesottamuksia. Ennen pitkää hänestä alkaa näyttää, että Tom Gordon on myös hänen mukanaan metsässä, näyttäytyy hänelle silloin tällöin, antaa hyviä neuvoja.
Mutta onko Tom Gordon oikea eksyneiden jumala? Vai onko se tuo toinen, joka liikkuu lähistöllä, jättää itsestään merkkejä - katkottuja puita, raadeltuja eläimiä - piirittää Trishaa odottaen, milloin pelko on kypsyttänyt hänet kyllin mureaksi…*
En ymmärrä Trishaa. Hän vaikuttaa melko fiksulta muksulta sen perusteella miten hän selviää luonnossa. Mutta silti hän eksyttyään lähtee harhailemaan yrittäessään löytää polulle. Jos hän kerta oli varma siitä, että häntä tullaan etsimään, eikö hänen olisi vain kannattanut pysyä paikallaan ja odottaa?
No, oli miten oli. Eksyneiden jumala on vetävästi kirjoitettu kauhukirja, jossa tunnelma rakentuu yksinäisyydestä ja lapsen suoraviivaisesta ajattelusta. Sekä tietysti mielikuvituksesta. Se kuvaa elävästi nuoren tytön ajatuksia ja seikkailua halki metsän. Se on uskottava kertomus eksymisestä ja selviytymisestä. Ja välillä sen todella onnistuu mennä ihon alle…
Hyvä tarina, joka on hyvin kerrottu. Lisäksi vielä Kingin romaaniksi melkoisen suoraviivainen ja helppolukuinen. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti