Alkuteos: The Black Country (2013)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 415
Kustantaja: Penguin Books
ISBN: 978-1-405-91249-5
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: The Scotland Yard's Murder Squad #2
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2020: 21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta (21/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 9, 25 ja 30
Hyllynlämmittäjä: 17
*Blackhampton, the Midlands, 1890. Three people are missing. London’s Murder Squad sends two detectives… They find a town of superstition, secrets and conspiracy.
The icy and crumbling coal-mining village to which Inspector Walter Day and Sergeant Hammersmith have been despatched does not welcome outsiders. Tread carefully and they may catch a killer. But a wrong step will mean never seeing home again…*
Meni vähän metsään tämän kirjan suhteen. Kyseessä on nimittäin sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa on nimeltään The Yard ja se esittelee kirjan henkilöt varmasti läheisemmin kuin tämä. Nyt minulle itselleni ainakin lukijana jäi sellainen kuva, että jotkin asiat olisi pitänyt tietää. Kyllä kirjan lukeminen näin itsenäisenä teoksena onnistui myös, mutta pieni kaiherrus jäi omaan mieleen. Olisi niin mukava jos sarjat ja niiden sisäinen järjestys olisi merkitty selkeästi
The Black Country vie lukijan kaivoskaupunkiin, jossa eletään melkoisen myllerryksen keskellä. Lumi ja kylmä kiusaavat asukkaita. Kolme ihmistä on kadonnut ja koko kaupunki vajoaa vähitellen, sillä tunneleita on kaivettu myös asuinrakennusten alle vuosikymmenten kuluessa. Lisäksi ihmisiä kiusaavat taikausko ja voimakas epäluuloisuus Lontoosta tulleita etsiviä kohtaa. Eikä parane unohtaa kummallista sairautta, joka on ottanut vähitellen otteeseensa melkoisen osan väestöstä. Mitä kaikkea kummaa onkaan tekeillä? Entä miten muut kaupunkiin saapuneet muukalaiset liittyvät asioihin?
Kirja on kirjoitettu luettavalla tyylillä. Siinä on tavoiteltu vanhatavaa rytmiä, joten lukijalla saattaa mennä hetki sisään pääsemiseen. Sen jälkeen lukeminen sujuu. Teksti etenee verkkaista tahtia. Tapahtumia tulee vastaan mutta rauhallisella rytmillä. Tarinalla ei ole kiire, vaan se antaa kyhätä itseään rauhassa. Loppua kohden vauhti kiihtyy ja hiljakseltaan vihjaillut asiat alkavat kirkastumaan. Osa yllättää, osa ei.
Luettava ja erilainen jännäri. Antaa vähän erilaista kokemusta kuin vauhdikkaat nykyjännärit. Suosittelenkin sellaiselle lukijalle, joka kaipaa vaihtelua ja erilaista tunnelmaa.
Se ensimmäinen lause muuten on “It was an unusual egg”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti