tiistai 5. toukokuuta 2020

Umberto Eco: Prahan kalmisto

Alkuteos: Il cimitero di Praga (2010) 
Kääntäjä: Helinä Kangas
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 521
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38022-2
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Aikamme kertojia
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2020: 17. Tutkijan kirjoittama kirja (17/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 9, 15, 17, 22, 33, 40, 42, 43 ja 44
Lukulistalta: 49

*1800-luvun lopun Eurooppa kihisee selkkauksia, salaliittoja ja mystisiä menoja. Hallitsijoiden, jesuiittojen ja vapaamuurareiden juonittelujen keskipisteessä vilahtelee Simone Simonini, mestarillinen väärentäjä ja kavala vakooja milloin vallankumouksellisen, milloin kirkonmiehen asussa. Liukasliikkeisen keinottelijan ura ampaisee kiitoon, kun hän alkaa levittää asiakirjaa, joka väittää juutalaisten suunnittelevan maailmanvalloitusta. 

Kaiken aikaa Simoninin omaa päiväkirjaa täydentää salaperäinen apotti Dalla Piccola, joka tietää hämmentäviä tosiasioita tapahtumista, jotka Simonini on unohtanut.

Romaani perustuu todellisiin historiallisiin tapahtumiin. Myös kaikki sen henkilöt ovat olleet olemassa - yhtä lukuun ottamatta. Simonini tapaa useita 1800-luvun merkkihenkilöitä ja onnistuu puuttumaan tapahtumiin, jotka enteilevät seuraavan vuosisadan kipupisteitä. Prahan kalmisto on juonenkäänteiden runsaudensarvi, jossa kylmääväksi labyrintiksi kietoutuvat kysymykset identiteetistä, muistista … *



Prahan kalmisto on kirja, joka vaatii keskittymistä. Se etenee hitaasti ja monipolvisesti. Se on kokoelma päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä toiselle (itselle?) ja salaperäisen Kertojan kokoamia tiivistelmiä. Se leikkii todellisilla tapahtumilla ja ihmisten muistilla. Mikä on totta ja mikä ei? Se kertoo väärentäjästä ja vakoojasta, joka seikkailee halki Euroopan mullistusten ja uskoo vakaasti juutalaisten ja vapaamuurareiden olevan itse paholaisesta.

Raskas ja hidastempoinen kirja. Todella verkkainen ja minun makuuni jopa turhankin sekava. Ei yltänyt kiinnostavuudessa ja kiehtovuudessa Ruusun nimen tasolle. Oma ajatukseni lähti harhailemaan turhankin helposti sivuteille eikä Simonini henkilöhahmoja jaksanut kiinnostaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti