Alkuteos: 64 ロクヨン [64 Rokuyon] (2012)
Kääntäjä: Markus Mäkinen
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Sivumäärä: 489
Kustantaja: Bazar
ISBN: 978-952-279-691-2
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Viisi piinallisen pitkää päivää tammikuussa 1989. Seitsenvuotiaan japanilaistytön vanhemmat kuuntelevat heidän tyttärensä kidnappaajan vaatimuksia. Kaappaajan henkilöllisyys ei selviä heille koskaan. He eivät enää ikinä näe tytärtään. Seuraavan neljäntoista vuoden aikana saadaan jatkuvasti kuunnella poliisin anteeksipyyntöjä. Mutta ihmiset eivät voi unohtaa kaappauksen tutkintaa ja poliisin täydellistä epäonnistumista tapauksessa, joka tulee tunnetuksi nimellä 64.
64-tapauksen arpia kantavan poliisin Yoshinobu Mikamin oma tytär katoaa jälkiä jättämättä. Epätoivoinen Mikami palaa tutkimuksissaan häntä neljätoista vuotta piinanneen kidnappauksen vaiheisiin ja törmää hälyttävään yksityiskohtaan, jota kukaan ei kaappauksen tapahtuessa huomannut. Tutkiessaan yksityiskohtaa tarkemmin Mikami löytää jotain, minkä varjelemiseksi hänen kollegansa ovat valmiita uhraamaan uransa ja jopa henkensä. Jotain, minkä ei koskaan olisi pitänyt tapahtua.*
Kirja on mielenkiintoisella tavalla erilainen ja raikas verrattuna dekkareihin joita normaalisti olen lukenut. Tämä selittyy yksistään jo sillä, että japanilainen poliisilaitos ja kulttuuri ovat hyvin erilaisia kuin ne länsimaiset joihin olemme tottuneet. Hierarkia ja kohteliaisuus, ylenemisen monet muodot ja japanilaisen poliisilaitoksen muut “erikoisuudet” tuntuvat välillä menevän jopa liioitteluun… Arvoasemat ja käytänteet tuntuvat hankalilta ja kankeilta näin länsimaisesta näkökulmasta. Tämä kikkailu oman työn ja perinteiden välillä tekee kirjasta kiinnostavan lukea. Vaikka se välillä on myös raskasta, sillä teksti on täynnä pitkiä, pitkiä sanoja… Poliisiylijohtaja sitä ja tätä, ylitarkastaja se ja se tuota ja niin edelleen… Melkoinen osa kirjasta menee tämän poliisibyrokratian tutkimiseen ja pohdiskeluun, mikä ei ehkä ole vauhdikkaiden dekkaristien mieleen.
Kirjan juoni on aika erikoinen. Mikami pyrkii tasapainottelemaan viestintäosaston ja lehdistön edustajien välistä tasapainoa, jota rikostutkijat ja muut taas tuntuvat määrätietoisesti pyrkivän horjuttamaan. Taustalla vanha tapaus, jonka tutkijoilla kullakin on oma kohtalonsa… Tähän kun lisätään vielä Mikamin yksityiselämän murheet ja poliisin eri jaoksien väliset kitkat, niin tutkittavaa ja selviteltävää riittää. Tapahtumien vauhti ei päätä huimaa, vaikka koko ajan tapahtuukin asioita. Ja kun loppu alkaa häämöttämään, pääsee lukija melko varmasti yllättymään. Itseäni jäi hieman kaihertamaan se, että aivan kaikkia lankoja ei lopussa solmita kiinni. Siitäkin huolimatta kiinnostava lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti