Alkuteos: Ondskan (1981)
Kääntäjä: Veijo Kiuru
Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)
Sivumäärä: 338
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-37856-4
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Lukulistalta: 99
*Karu kasvukertomus arkipäivän pahuudesta
Koskettavassa, omaelämäkerrallisessa kirjassaan Jan Guillou kertoo Erik-pojan kasvuvuosista kotona sadistisen isän armoilla ja koulussa jengin varjossa.
Erik erotetaan koulusta kovapintaisen käytöksensä vuoksi, ja hän päätyy sisäoppilaitokseen. Siellä hän joutuu simputuksen kohteeksi ja alkaa etsiä puolustautumiskeinoja. Hänen yrityksensä nousta vanhempien poikien sortoa vastaan johtavat kuitenkin vain väkivallan kierteeseen, jotka hän ei ajan mittaan kykene hallitsemaan.
Syttyy avoin sota, ja lopulta Erik on valmis viimeiseen kostoon.*
Pahuus on kirja, johon ei kannata tarttua kevein ottein. Se käsittelee varsin ikäviä aiheita: perheväkivaltaa ja koulussa tapahtuvaa simputusta, jolle opettajat sulkevat silmänsä “toverikasvatuksen” nimissä. Kirja on kirjoitettu vetävästi. Sitä on sujuva lukea. Toisinaan tosin on pakko keskeyttää ja hengähtää.
Kotona isä hakkaa Erikiä mitä kummallisimmista syistä. Piekseminen on säännöllistä ja välillä kovaa. Koulussa poika tappelee jenginsä kanssa toisia vastaan. Kunnes tälle tulee piste. Erik onnistutaan saamaan sisäoppilaitokseen, jossa olemista poika pitää “parempana” kuin kotona olemista. Näin ollen hän varmistaa sen, ettei hänen tarvitse olla kotona viikonloppuisin.
Koulussa kaikki ei kuitenkaan mene kuten Erik oli toivonut. Hän olisi halunnut päästä eroon väkivallasta, mutta koulussa oleva Neuvos-järjestelmä ei oikein mahdollista tätä. Erik joutuukin taistelusta toiseen. Säilyttääkö oma ylpeys ja kunnia ja taistella vaiko luopua ja alistua?
Karua, mutta koukuttavaa. En välttämättä suosittelisi kaikkein herkimmille lukijoille ja muillekin mielellään jotain keveämpää kaveriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti