Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula (2000)

Kääntäjä: Outi Menna

Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)

Sivumäärä: 267

Kustantaja: Like

ISBN: 951-578-878-1

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18, 29 ja 43

Lukulistalta: 79

*Jokainen joka on edes käväissyt Lapissa, on huomannut, että tarinointi on siellä elämäntapa. Mikä tahansa sattumus voi saada ylimaalliset mittasuhteet. Parhaassa tapauksessa niistä tarinoista syntyy maailmankirjallisuutta. Tämä kirja on vähän sellainen tapaus.

Pojat kasvavat 60- ja 70-luvun Pajalassa. Niemi kertoo maailmanmenosta siihen malliin, että välillä tuntee itsekin kasvaneensa samassa paikassa, jos on elänyt tuota aikaa. Ja vaikkei olisikaan, niin sen ajan maailma avautuu silmien eteen elävänä, soljuvana kuvana, jossa ikävä ja hauska, huumori ja vakava limittyvät toisiinsa kuin ne olisivat yhtä ja samaa, vuolaasti virtaavaa Torniojokea. Ei tätä kirjaa pidä selittää: tämä pitää lukea ja kiittää mielessään tätä pohjoisen miestä siitä, että hän on siunannut meitä tällaisella teoksella, joita syntyy aniharvoin.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on saanut mm. August-palkinnon, joka on Ruotsin arvostetuin kirjallisuuspalkinto. Sen lisäksi Niemi on saanut melkoisen liudan muita tunnustuksia. Alkuperäinen teos löytyy yli 200 000 kodista. Tämän jälkeen lähes kaikki tietävät, että Pajala sijaitsee Pellosta luoteeseen, toisella puolen jokea.*

Kirja kuvaa pienessä kylässä kasvavien poikien elämää. Tässä kylässä kaikki tuntevat toisensta, pojat ampuvat toisiaan ilmakivääreillä eikä ole tavatonta nähdä kuolleita… Se, miten paljon näistä tarinoista on liioittelua, on epäselvää. Se ei haittaa, sillä kokonaisuutena lapsen kasvu kohti aikuisuutta vaikuttaa uskottavalta. Koska lapset eivät pistäisi juttuihin omiaan - varsinkin Lapissa.

Itse en lämmennyt kirjalle. Pajalan elämä ei tavoittanut minua. Minulle se jäi etäiseksi tumppukyläksi, jonka jokainen asukas tuntui olevan omalla tavallaan “hullu”. Ymmärrän kuitenkin, miksi tästä kirjasta puhuttiin aikoinaan ja miksi se viehättää varmasti vieläkin. Se on rehellinen ja raikas. Elämä kuvataan todellisena ja siitä henkii pienen paikan taikaa. Monille Pajalan pieni yhteisö voi olla melkoista mystiikkaa.