Alkuteos: Ilmestyskirja (2018)
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 391
Kustantaja: Ntamo
ISBN: 978-952-215-739-3
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 15, 16, 18, 22, 31, 35, 36 ja 39
*Ilmestyskirjassa elämänilonsa menettänyt rakastaja suostuu koehenkilöksi. Hänen aivonsa siirretään tietokoneelle. Löytökissan muotoon muuttuva otus selviää aikakausista toisiin, kypsyttelee viisauksiaan ja omaksuu jumalanimen Bastet.
Mirrin lisäksi Ilmestyskirja seuraa mielentilojen ja ruumintaitojen siirtoteknologiaa lähitulevaisuudessa. Ja ilmastokatastrofista eloon jääneitä Inarissa ja Murmaskissa valtiottomalla 2100-luvulla. Yksi heistä on nuori nainen Nike, joka ex-urheilijana soveltuu vahtimaan maksullista luontoa pummeilta. Mitä tekee Bastet?
Ilmestyskirja on törkeänhauska ja skalpellinterävä romaani. Gerry B. Ilvesheimo on palannu - parempana kuin koskaan.*
Minun on tunnustettava että minulle jäi utopiaksi tämän kirjan hauskuus ja skalpellinterävyys. Minulle Ilmestyskirja oli tylsä, hidas ja puuromainen luettava.
Kirjan ajatus on hyvä. Ihmisen “sielu” voidaan tallentaa ja siirtää yhä uudestaan erilaisiin elämänmuotoihin. Kaikki tämä on mahdollista ilmastokatastrofin kärsineessä maailmassa, jossa merenpinta on noussut ja esimerkiksi alkuperäinen Helsinki kokonaan hautautunut veden alle. Ja toki ihmissielun sisällään pitävä kissa kieroilee ja ihmiset tarkkailevat toisiaan ja kaikki koetetaan saada paremmaksi ylivartioidussa maailmassa… Kuten todettu, idea on hyvä ja kiinnostava.
Mutta. Toteutus. Toteutus ei napannut. Ilvesheimon tyyli kirjoittaa on minun makuuni pitkäveteinen, jaaritteleva. Hän kirjoittaa paljon, mutta tästä paljoudesta ei aina välttämättä ole asiaa. Tai sitten se asia on piilotettu pitkien sanamäärien taakse tai monimutkaisiin selityksiin milloin mistäkin. Henkilökohtaisesti en myöskään pitänyt siitä, miten kovasti hän oli ulkoistanut tarinansa henkilöt itse tarinasta. Ihmisistä kertominen pelkillä sukunimillä (vaikka he itse olivat kertomassa) tuntui kamalan kylmältä. Ulkoistus toimi myös niin, ettei oikein kukaan kirjan henkilöistä alkanut edes pienissä määrin kiinnostamaan… Lopputulos olikin sitten se, että osa kirjasta tuli luettua vähän hyppien.
En voi suositella Ilmestyskirjaa muuta kuin todella koville scifi-faneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti