Alkuteos: Kuokkamummo (2014)
Lukija: Mervi Takatalo
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Kesto: 8h 47min
Kustantaja: Tammi
ISBN: 9789520403171
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
Lukulistalta: 30
*Lue tämä, ja ensi yönä et nuku
Te mietitte, mitä Kuokkamummo tekee. Kuokkamummo tappaa lapsia. Se on vanha kuin meri ja taivas. Se hiipii rantametsissä ja niiden isojen kivien välissä ja kaatuneiden puiden takana. Paljain laihoin varpain se menee kuin minkki. Ja jokainen, joka käy sen talon pihalla ilman lupaa, joko kuolee tai tulee hulluksi. Se odottaa, että joku liikaa kiroillut jää joukosta jälkeen, kuselle tai tekstaamaan tai katsomaan perhosta tai pelastamaan linnunpoikaa. Se odottaa, että sille käännetään selkä. Se humauttaa kuokan lapaluiden väliin niin, että ilmat menee pihalle ja jaloista häviää tunto.
Syrjäisen lähiön nuoret kokoontuvat pommisuojaan peloteltavaksi Kuokkamummolla. Onko kyse pelkästä leikistä? Maisa kiinnostuu tekemään väitöskirjaa lapsuuseudustaan, siellä elää yhä sama, hänellekin tuttu julma perinne, johon lapset painostavat toisiaan osallistumaan. Muistot kotiseudusta ja teinirakkaudesta vaivaavat yhä myös aikuista Samuel Autiota, hän ei saa niistä otetta. Jos Kuokkamummo on pelkkää kaupunkilegendaa, miksi ihmisiä katoaa jäljettömiin? Entä mitä tapahtuu autiossa, kielletyssä kartanossa merenrannalla?
Heikkohermoinen lukija ei haluakaan tietää.
Marko Hautala on Suomen Stephen King, joka kirjoittaa kananlihalle nostattavaa aavemaista, otteessaan pitävää kauhua. Hän on saanut Kalevi Jäntin ja Tiiliskivi-palkinnon ja hänen romaanejaan on käännetty saksaksi ja italiaksi.*
Halusin kokeilla suomalaista kauhua ja Kuokkamummo on roikkunut jo varsin pitkään lukujonossani. Innostus tarttua tähän syttyi uudestaan kun näin kirjasta tehdyn sokkovinkkauksen Lasten kirjarepussa.
Teksti on vetävää. Siinä on hyviä ja jännittäviä kohtia. Tunnelmaa löytyy ja uskon, että herkemmät lukijat voivat hyvinkin päästä yöunistaan tämän kirjan kanssa. Niin ei kuitenkaan käynyt minulle. Minulle jäi hieman pettynyt olo kirjan jälkeen.
Kuokkamummo on pelottava hahmo. Hänen syntyään ja mahdollista todenperäisyyttään pyritään selvittämään kirjassa muutamaankin eri otteeseen. Lukija ehkä saakin tietää totuuden. Mutta vain ehkä. Ja kannattaako siihenkään silti uskoa? Sen verran uskomattomalta selitykset tuntuvat. Kiehtovaa on, että tarina on jatkanut kulkuaan ja jatkaa kulkuaan kaikesta huolimatta… Sitoutuisivatpa lapset aina asioihin noin intohimoisesti.
Kirjassa on useita henkilöitä ja tapahtumia seurataan muutamana eri ajanjaksonakin. Nuoret Samuel ja Julia ovat kuin parhaatkin Romeo ja Julia. Heistä on helppo kiinnostua, vaikka molemmilla onkin omat salaisuutensa. Maisan elämää taas seurataan enemmän aikuisena, eräänlaisessa “nykyajassa”. Ja hänellä vasta niitä ongelmia sitten onkin…
Menneisyyden tapahtumat punoutuvat toisiinsa ja vaikuttavat nykyisyyteen. Mitä tapahtui kadonneille lapsille? Kuka kurkistelee kartanon ikkunoista? Entä onko poliisilla mitään sananvaltaa tapahtumiin? Se selviää vain lukemalla/kuuntelemalla!
Yllättävän hyvä suomalaiseksi kauhukirjaksi. Joitain yhtäläisyyksiä on Stephen Kingiin havaittavissa, joten ehkä pitänee testata lisää Hautalaa jossain vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti