keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Yrsa Sigurðardóttir: Kolmas merkki

Alkuteos: Þriðja táknið (2005)
Kääntäjä: Tuomas Kauko
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 384
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-21105-1
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Thóra Gudmundsdóttir #1
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2020: 10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa (10/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 9, 10, 16, 25, 32 ja 39
Hyllynlämmittäjä: 9

*Keskiaikaisen inkvisition käsikirjan opit ovat heränneet eloon Reykjavikin opiskelijapiireissä. Kun ulkomaalainen nuorukainen löydetään kammottavalla tavalla murhattuna, lakinainen Thóra Gudmundsdóttir joutuu sukeltamaan mustaan maailmaan, jollaista ei pitänyt olla enää olemassakaan.

Yrsa Sigurðardóttirin huikea nykytrilleri ja kansainvälinen bestseller vie muinaisten saagojen, noitavainojen ja mahtavan luonnon Islantiin.*



Thóra on melko herttainen lakinainen. Hän välittää lapsistaan ja hänessä on tiettyä häveliäisyyttä, joka tuntuu puuttuvan monesta nykynaisesta. Silti hän on päättäväinen ja järjestelmällinen ja uskaltaa tarvittaessa heittäytyä. Osa hänen ajatuksistaan on kuitenkin hieman vanhoillisia… Elävän ja todellisen oloinen hahmo.

Kolmannessa merkissä on harmillisen vähän kuvauksia Islannin kauniista luonnosta. Suurin osa kirjasta on keskustelua ja papereiden tutkimista. Vihjeiden yhdistelemistä toisiinsa. Tutkimukset etenevät melko helpon oloisesti. Thóra ja häntä auttavat tekevät vähän jalkatyötä ja lueskelevat papereita. Mukana pari onnekasta “sattumaa” ja tapaus alkaa ratketa. Moinen laittaa pienen epäilyksen islantilaisten poliisien ammattitaitoon…

Kirjan kerronta on hyvä. Se etenee tasaisesti ja vaihtelee tempoa sopivassa suhteessa. On mukava seurata rauhallisia tutkimuksia, sekä lukea historiallisia tietoja Islannin historiasta. Enemmänkin niitä olisi voinut olla. Pientä miinusta annan Thóran ja hänen sihteerinsä pakonomaisesta suhteesta… Se on jokseenkin väkinäistä seurattavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti