torstai 11. kesäkuuta 2020

Hermann Hesse: Lasihelmipeli

Alkuteos: Das Glasperlenspiel (1943)
Kääntäjä: Kai Kaila
Ilmestymisaika: 1985 (ko.painos)
Sivumäärä: 540
Kustantaja: Kirjayhtymä
ISBN: 9512600668
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukulistalta: 61


*’Lasihelmipeli’ on Hessen pääteos, jonka perusteella hän sai Nobel-palkinnon. Hesse kirjoitti tätä teostaan 11 vuotta, vuodesta 1931 vuoteen 1942 ja viimeisteli sitä vielä v. 1943, toisen maailmansodan kestäessä. ‘Lasihelmipelissä’ lämmin tunne ja ankara henkisyys yhtyvät kirkkaaksi, avaraksi kokonaisuudeksi. Teosta on luonnehdittu mm. utopistiseksi kehitysromaaniksi, jossa tekijä pyrkii yleismaailmalliseen, lännen ja idän viisauden yhdistävään humanismiin. ‘Lasihelmipeliä’ on sanottu myös eräänlaiseksi ajan monumentiksi, joka sisällyttää itseensä kaikkien aikojen läsnäolon. Tämän monumentin Hesse on luonut eräänlaisen esteettisen pelin muodossa, joka suo mahdollisuuden päästä osalliseksi kaikista maailmoista, kaikesta tietämyksestä ja kaikista kulttuureista.*




Lasihelmipeli on kirja, joka ei sitten iskenyt yhtään. Se on pohdiskeleva ja hidastempoinen ja minusta tuntui, kuin siinä ei varsinaisesti tapahtuisi yhtään mitään. Todellisuudessa se kertoo yhden erityislaatuisen ihmisen elämäntarinan. Elämän, jossa hän etsii tasapainoa ja jotain ihmistä itseään suurempaa. Kirja vaatii minusta hyvin paljon keskittymistä ja tietynlaista mielialaa, jotta lukeminen sujuu. Näitä minulta ei oikein tuntunut löytyvän…

Kirjan lopussa on joukko eritasoisia runoja sekä kolme lyhyempää kertomusta, elämäntarinaa. Ne ovat oikeastaan mielenkiintoisempia kuin itse Lasihelmipeli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti