Tomi Adeyemi: Children of Virtue and Vengeance

Alkuteos: Children of Virtue and Vengeance (2019)

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 404

Kustantaja: Macmillan

ISBN: 9781529034431

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Legacy of Orïsha trilogy #2

Peukku: q^^

Lukulistalta: 57

*After battling the impossible, Zélie and Amari have finally succeeded in bringing magic back to the land of Orïsha. But the ritual was more powerful than they could’ve imagined, reigniting the powers of not only the maji, but of nobles with magic ancestry, too.

Now, Zélie struggles to unite the maji in an Orïsha where the enemy is just as powerful as they are. But with civil war looming on the horizon, Zélie finds herself at a breaking point: she must discover a way to bring the kingdom together or watch as Orïsha tears itself apart.

Children of Virtue and Vengeance is the pulse pounding sequel to Tomi Adeyemi’s #1 New York Times bestselling debut Children of Blood and Bone, the first title in her Legacy of Orïsha trilogy.*

Päätin antaa kirjailijalle toisen mahdollisuuden ja katsoa, kuinka hän kehittyy. Ja kuinka tarina kehittyy. En ole vieläkään varma lopullisesta mielipiteestäni. Todennäköisesti päädyn lukemaan trilogian viimeisenkin osan. Jotain Adeyemi siis tekee oikein.

Hän kirjoittaa kepeästi ja nopeasti. Tekstiä on helppo seurata ja tapahtumat ovat melko suoraviivaisia. Mutta. Olen edelleenkin sitä mieltä että hän laittaa yhteen kirjaan liikaa asioita, liikaa henkilöhahmoja ja liikaa tapahtumia. Hän ei anna asioiden kehittyä ja kasvaa. Hänellä on liian kiire päästä eteenpäin. 

Tällä kertaa syöksytään taistelusta toiseen. Hämmästellään uusia ja kummallisia voimia joita jyllää maailmassa johon magia on palannut. Venkoillaan rakkauden ja ihastusten välillä. Kilpaillaan vallasta ja tehdään monia, monia suunnitelmia jotka harvoin menevät kuten suunniteltua. Näissä kaikissa tapahtumissa on välistä hankala kestää perillä. Etenkin kun puskista tulee koko ajan uutta sattumusta…

Asiaa ei helpota se, että äkkiä Zélien, Amarin, Tzainin ja muiden tuttujen lisäksi paikalle ampaisee koko joukko uusia “tärkeitä” hahmoja, jotka pitäisi muistaa ja joista pitäisi välittää. No, ainakaan minä en välittänyt. En riittävästi liikuttuakseni kaikesta siitä, mitä heille tapahtuu.

Vauhtia nopealukuisessa paketissa. Hieman ehkä alkoi ärsyttämään hahmojen välinen alituinen kyräily ja se, kuinka Zélie sitä ja tätä ja tuota ja kuinka hänestä tehdään aina vain mahtavampi.