Jaakko Markus Seppälä: Lemen

Alkuteos: Lemen (2015)

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 199

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789520112400

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2020: 28. Tulevaisuudesta kertova kirja (28/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 28, 30, 33 ja 45

Lukulistalta: 68

*Soheba City. Hohtavan neonkaupungin kadut ovat ihmistehtaita, joissa valmistetaan raaka-ainetta korporaatioille. Yhtiöiden ylivaltaa sotkee kuitenkin epävarmuustekijä: pakassa piilottelee jokereita, salaisuuksien paljastajia.

Nina, katujen koulima freelancer, saa toimeksiannon etsiä kadonnut Melinda Lee. Hän jäljittää naisen suuryrityksen tehtaalle ja pelastaa tämän turvallisuusjoukkojen kynsistä. Samalla hän ajaa itsensä umpikujaan, jonka toisella laidalla odottaa nimetön hauta, toisella kahdeksan vuoden vankeus. Kiihkeä kujanjuoksu johtaa Ninan syvälle Soheba Cityn alamaailmaan ja kyberverkkojen rinnakkaistodellisuuteen, jota tekoälyt hallitsevat.*

Lemenistä huomaa, että kyseessä on esikoisteos. Siinä on ideaa, mutta teksti ja tarina olisivat ehkä kaivanneet vielä hieman hiomista…

Soheba Cityn maailma vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se ei kuitenkaan täysin aukene lukijalle. Läpi tarinan kirjailija paljastaa uusia ja uusia asioita, joiden omaksuminen vie joissain paikoin aikaa. Tämä hankaloittaa sujuvaa lukemista kun juuri tarvittava tieto pitää sulattaa välittömästi. Näin käy myös henkilöhahmojen kohdalla. Heistä annetaan aina uutta tietoa juuri sillä hetkellä kun se on ajankohtaista. Syvää suhdetta ei pääse syntymään. Tällä tavalla suhde jää kaikkiin henkilöihin todella pintapuoliseksi.

Tarina. Siinä on mahdollisuuksia, jotka hukkuvat siihen, että lähdetään yrittämään liikaa. Äkkiä Nina on kaikkien silmätikku. Ja on oikeastaan saattanut olla sitä jo jonkin aikaa. Vai onko? Sieltä täältä putkahtaa esiin uusia ja uusia juonikuvioita, joista varsinaisesti mihinkään ei keskitytä lopulta kunnolla. Kokonaisuus jää sirpalemaiseksi.

Mielenkiintoinen idea, joka jää kaipaamaan sitä jotain. 

Myös kirjassa käytetty kieli kaipaisi minusta tarkistusta. Välillä se on kirjakieltä, välillä taas tulee tunne, että kirjoittaessa on pyritty oikomaan joitain ilmaisuja.