Alkuteos: Eragon (2002)
Kääntäjä: Tero Kuittinen
Lukija: Aku Laitinen
Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)
Kustantaja: Tammi
Kesto: 18h 4min
ISBN: 9789520410773
Muoto: e-äänikirja (Nextory)
Sarjamerkintä: Perillinen #1
Peukku: q^^
*Huikea seikkailu alkaa!
Eragon on huippusuositun Perillinen-fantasiasarjan ensimmäinen osa.
Kun Eragon löytää metsästä sinisen, kiiltävän kiven, hän uskoo osuneensa aarteeseen. Pian poika kuitenkin tajuaa, että kivi onkin muna, josta kuoriutuu lohikäärmeen poikanen. Yhdessä yössä Eragonin yksinkertainen maalaiselämä on mennyttä. Ikivanha miekka ja tarinankertoja Bromin neuvot turvanaan Eragon ja hänen lohikäärmeensä Saphira joutuvat uskomattomaan seikkailuun. Eragon, legendaaristen lohikäärmeratsastajien perillinen, huomaa olevansa keskellä mutkikasta valtataistelua, jossa hänen vaarallisin vihollisensa on Valtakunnan kuningas Galbatorix. Kenen kanssa Eragonin tulisi liittoutua? Kaiken keskellä tärkeintä on lopulta pojan ja lohikäärmeen ainutlaatuinen ystävyys.
Chirstopher Paolini aloitti esikoisteoksensa Eragonin kirjoittamisen 15-vuotiaana. Jo tuolloin hän suunnitteli tarkasti Perillinen-sarjan koko mittavan tarinan ja seikkaperäisen maailma. Paolini oli 18-vuotias tullessaan bestseller-kirjailijaksi. Paolinia ovat aina kiehtoneet skandinaavinen mytologia ja muinaisnorja. Tämä kieli on ollut Perillisen haltiakielen ja useiden erisnimien lähde. Lisäksi eeppisen fantasian ystävää ovat erityisesti inspiroineet J.R.R. Tolkienin klassikko Taru sormusten herrasta sekä Beowulf, muinaisenglantilainen sankaritaru. Paolini asuu Montanassa, Yhdysvalloissa.*
Olen lukenut Perillinen-sarjasta kaksi ensimmäistä osaa joskus yli 15 vuotta sitten. Muistan silloin nauraneeni sille, miten monta fantasiakirjaillisuuden kliseetä kirjailija on onnistunut mahduttamaan mukaan juoneen. Silloin jaksoin kaksi kirjaa. Nyt on paikallaan uusi yritys, sillä pakkohan se on tunnustaa, että tämä sarja on melkoinen luomus noin nuorelta. Katsotaan miten nyt käy.
Tällä kertaa päätin kuunnella kirjat, sillä Laitinen on erinomainen lukija. Ehkä en myöskään ärsyynny niin helposti epäkohtiin tai muihin ärsykkeisiin. En ainakaan niin paljoa kuin itse lukiessani. Nytkin huomaan nauravani kirjan juonenkäänteille ja pienille "outouksille". Ne eivät kuitenkaan jurpi samaan tapaan kuin aikoinaan. Joten ehkä saan tämän nyt lävitse.
Eragonissa tapahtuu todella, todella paljon. Vähemmästäkin olisi saanut aikaan hyvän kirjan. Nyt minulle jäi vähän ylitupattu olo. Eikä kaikkiin hahmoihin muodostu voimakasta tunnesidettä. Vaikka aikaa kirjan tapahtumissa kuluu reipas vuosi, on ajallista hyppimistä sen verran, että kaikkea arkista "ratsastamme eteenpäin ja luomme tunnesidettä samalla" ei pääse syntymään. Siksi joissain paikoissa henkilöhahmojen voimakkaat reaktiot voivat tuntua ylitseampuvilta.
Kokonaisuus toimii lopulta ihan mukiin menevästi. Jännittäviä tapahtumia riittää ja maailma on luotu hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti