Alkuteos: Oranssia ja sitten pimeää (2024)
Lukija: Leena Nuora
Ilmestymisaika: 2024 (ko.painos)
Kustantaja: Saga Egmont
Kesto: 10h 39min
ISBN: 9788727180588
Muoto: e-äänikirja
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2025: 23. Pidät kirjan nimestä (14/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2025 ainakin: 4, 9, 12, 24, 30, 40 ja 45
*Missä on Aime Taljamo?
Kun näennäisesti täydellistä elämää elävä lukiolaistyttö Aime Taljamo katoaa syntymäpäiväjuhliensa päätteeksi, kukaan ei usko, että hän on karannut kotoa. Aimen löytämiseksi käynnistetään etsimisoperaatio, mutta ainoa vihje hänen olinpaikastaan on mahdollinen näköhavainto tytöstä hautausmaalla keskellä yötä.
Katoamisen ympäriltä paljastuu nopeasti muitakin kummallisia piirteitä. Miksi Aimen ystävät eivät halua puhua illan tapahtumista? Kuin sattumalta kaksi täysin erilaista ihmistä, Aimen setä Verne ja seurakunnan pastori Helinä päätyvät selvittämään Aimen tapausta yhdessä. Kumpikaan ei oikeastaan halua leikkiä salapoliisia, mutta kysymykset eivät jätä heitä rauhaan. Ja kun totuus alkaa vihdoin keriytyä auki, on Vernen ja Helinän tukeuduttava toisiinsa joutuessaan vastakkain odottamattoman pahuuden kanssa.
Oranssia ja sitten pimeää on Alina Vaatturin tummasävyinen, koukuttava esikoisdekkari.
Alina Vaatturi on suomalainen kirjailija. Oranssia ja sitten pimeää on hänen esikoisteoksensa.*
Tämä kirja oli omalla kiinnostavien tapausten lukulistallani. Nyt olen vähän kahden vaiheilla. Tässä on puolensa ja puolensa.
Minun makuuni kirja lähti liikkeelle kovin hitaasti. Tuntui, että alussa käsiteltiin ja esiteltiin henkilöhahmoja varsin pitään ja ehdittiin jo lähelle "puoltaväliä" ennen kuin Aime edes katosi. Ja sitten vehdattiin vielä vähän lisää ennen kuin tapausta alettiin tutkimaan. Tapahtumat myös pomppivat useiden henkilöhahmojen välillä ja joskus tuntui, että siinä oli vähän liikaa. Välillä äänessä on Aime, välillä Ringa, välillä Helinä, välillä Verne, välillä taas joku muu. Nämä vaihdokset paljastavat tietysti erilaisia asioita eri henkilöistä. Välillä joitain tietoja pihtaillaan myös henkilön omien osuuksien aikana.
Teoksessa on runsaasti henkilöitä. Heidän suhteensa ovat monimutkaisia ja monikerroksisia. Niihin saa kiinnittää kovasti huomiota. Heissä on omia mielenkiintoisia puoliaan. Se mikä minua hämmensi, on se, miten tunteettomia osa tuntuu välillä olevan. Ja miten julmia. Miten pienistä asioista voi joillakin mennä "herne nenään". Varsinkin osan tapahtumien keskiössä olevien lukioikäisten nuorten käytös ja ajatukset kummastuttavat. Jotkut heidän teoistaan tai sanomisistaan tai ajatuksistaan ovat todella outoja ja pistävät miettimään, mikä heissä on vikana.
Pienenä omana kuriositeettinani huomautan, että monet kirjan henkilöhahmoista on nimetty erikoisesti. Heillä voi olla joko jännä etu- tai sukunimi.
Summa summaarum. Ihan kiintoisa, mutta minun makuuni ehkä aavistuksen hidas.
Nuora lukee tämän kyllä oikein mainiosti.