torstai 20. syyskuuta 2018

Karin Slaughter: Cold, Cold Heart

Alkuteos: Cold, Cold Heart (2010)
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 31
Kustantaja: HarperCollins Publishers
ISBN: 978-0032663290
Muoto: e-kirja (kindle)
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 16, 18, 19, 28, 33 ja 42
Hyllynlämmittäjä: 38
Lukulistalta: 51


*First comes love.
Then comes marriage.
Then comes revenge.


In this sensational short story from the bestselling author of The Kept Woman and Pretty Girls, fifty-two-year-old Pam has done her utmost as a loyal wife to her now ex-husband John. He dropped her cruelly… but with a terminal illness about to claim his life, Pam now sees an opportunity to settle the score, in a way that no one - not their children, not her ex, and certainly not the reader - will see coming…


Surprising, suspenseful, and diabolically clever, Cold, Cold Heart offers old fans and new readers alike a taste of the writer Gillian Flynn calls “one of the finest crime novelists at work today.”*


Novelli on todellakin yllätyksekäs. Se kuvaa Pamin matkaa ja kohtaamista ex-miehensä kanssa. Samalla nainen muistelee millaista heidän elämänsä oli. Syitä, jotka lopulta johtivat siihen, että pari erosi. Taustalla on kahden erilaisen ihmisen muuttuminen pakon edessä. Valhetta ja petosta, josta toinen hyötyy, mutta toinen ei. Ja loppu sitten. Pam todella osaa ottaa koston tosissaan.


Lyhyt, hyvin rakennettu novelli jonka maailmaan on helppo uppoutua. Ei niin vertahyytävä kuin Slaughterin pitemmät teokset, mutta samalla vakuuttavalla tyylillä kirjoitettu koukuttaja.

Tässä lukemassani versiossa oli myös maistiaispätkää Slaughterin toisesta teoksesta The Kept Woman. Liikkeellä on myös pelkästään novellin sisältävä versio. Onnistuneesti hankin sitten molemmat. Alla kansi pelkän novellin sisältävästä versiosta.




keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Bandi: Syytös

Alkuteos: 고발 [Hangul] / Gobal / The Accusation (2014)
Suomentaja: Raisa Porrasmaa
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 189
Kustantaja: Kustantamo S&S
ISBN: 978-951-52-4129-0
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Huom: Suomennettu ranskankielisestä laitoksesta La Dénonciation
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 16, 17, 19, 23, 24, 25, 32, 33 ja 46


*Syytös vie lukijan 1990-luvulle, Kim Jong-illin Pohjois-Koreaan, erilaisten, eri yhteiskuntaluokkia edustavien ihmisten jokapäiväiseen elämään suljetussa yhteiskunnassa. Novellikokoelman seitsemän kertomusta ovat kertomuksia pelosta, että se, mikä on tuttua, rakasta ja lähellä, katoaa tai viedään pois. Mutta ne ovat myös kertomuksia ihmisyydestä, rikkaasta mielikuvituksesta ja toivosta, jotka sinnikkäästi nostavat päätään epäinhimillisimmissäkin oloissa.*




Aaveiden kaupunki. Valmistaudutaan suureen juhlaan. Mutta pieninkin poikkeama tavallisuudessa voi aiheuttaa ilmiannon. Entä jos kyseessä on vain lapsen pelko? Voiko se tarttua myös aikuisiin?
Näytös. Onko jokaisen ihmisen jokapäiväinen elämä vain näytelmää? Millaista on elää, kun pienimmästäkin huvituksesta, roolista lipsumista voi menettää kaiken?
Pandemonium. Yhden ihmisen oikut vaikeuttavat tavallisten ihmisten elämää. Ja tämä, myöskin rahvaasta alkujaan oleva mies, ei edes ymmärrä tai tunnu piittaavan muille aiheuttamastaan vaivasta. Sen saa ruova O huomata matkallaan.
Pako. Kirjeen muotoon puettu kertomus, jossa myös päiväkirjamerkintöjen kautta käydään läpi Puolueen vastaiseksi katsotun perheen koettelemuksia.
Aarrejalava. Kertomus siitä, kuinka aivan yksinkertaisesta asiasta voi tulla ihmisille toivon ja paremman elämän symboli vaikkei siihen ehkä olisi uskomista. Kuinka ihmiselle käy, kun toivo menetetään?
Niin lähellä mutta kaukana. Ilman matkustuslupaa ei ole minnekään menemistä. Eivätkä ne irtoa helposti. Entä jos kuitenkin on mentävä?
Punainen sieni. Toimittaja näkee asiat eri tavalla. Entä jos hänen on aina vain valehdeltava säilyttääkseen asemansa Puolueen silmissä? Kuinka hän näkee ja oppii heistä, joista hänen on kirjoitettava. Miten symbolisia voivatkaan jotkin asiat olla…


Novellikokoelma on erilainen. Se ei kerro kovin onnellisista asioista. Se kuvaa elämää, jossa yksinkertainenkin asia voi olla monimutkainen tai jopa vaarallinen. Mikä pahinta, isien, veljien ja sukulaisten teot vaikuttavat koko perheeseen ja lapsiin. Yksi sukupolvi ei riitä pyyhkimään häpeää pois, vaan perhe säilyy “merkittynä”. Elämä on kovaa ja silti monet (ehkä kaikki) koettavat ainakin enimmän osan aikaa taistella säilyttääkseen normaalin tilan, sillä sekin on parempi kuin ei mitään…

Lukiessa hämmästyy, ehkä jopa järkyttyy siitä, millaista elämä voi olla. Sitä toivoo, ettei luettu ole totta. Minun oli pakko lukea novellit hitaasti ja rauhassa, yksi kerrallaan. Sen verran ajatuksia herättävää luettavaa Syytös on. Se pistää miettimään ja toivomaan. Itse halusin jotain keveämpää lukukaveriksi.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Arvid Järnefelt: Maaemon lapsia

Alkuteos: Maaemon lapsia (1905)
Lukija: Ritva-Liisa Elivuo
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Kesto: 5 CD-äänilevyä (5h 4min)
Kustantaja: Finore
ISBN: 978-952-7201-43-5
Muoto: äänikirja (CD)
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 17 ja  24
Lukulistalta: 50


*Arvid Järnefelt (1861-1932) oli huomattava suomalainen kirjailija ja yhteiskunnallinen ajattelija, joka sai voimakkaita vaikutteita kirjailija Leo Tolstoilta, jonka myös tapasi. Hän koko nuo tolstoilaiset uskonnolliset näkemykset niin voimakkaiksi, että luopui juristin urastaan, ryhtyen maanviljelijäksi Lohjan Virkkalaan. Tolstoilaisten aatteiden mukaisesti maatyö toi hänet lähelle kansaa, ja oli siten yksi arvokkaimmista töistä hänen elämänfilosofian näkökulmastaan.


Hän tunnusti nousevansa yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Suurimmat syyt kurjuuteen ihmisten välisissä suhteissa tulivat hänen mielestään etuoikeuksien jakamiselle vain tietyille tahoille, jonka mukaan pitäisi muuttaa kaikki, eikä kuitenkaan saisi käyttää väkivaltaa. Sorto ja väkivalta sekä väkivaltainen puolustautuminen vääryyttä vastaan oli hänen mielestään väärin. Rakkaus ja veljeys vuorisaarnan opin mukaisesti sen sijaan oli oikein. Järnefelt oi passiivisen vastarinnan kannattaja, ja vastusti sotia ja väkivaltaa sen kaikissa muodoissaan. Hän oli myös sitä mieltä, että valtion ei pidä komentaa liikaa, ja että pitäisi olla vain yksi vero, maapohjasta, pääasiassa kaupungeissa ja taajamissa, jolloin ansioton arvonnousu tulisi siitä valtiolle.


Järnefeltin mielestä yhteiskunnallisista epäkohdista kenties suurin oli maanomistuksen epätasainen jakautuminen. Tähän aihepiiriin hän puuttuu myös romaanissaan, yhdessä pääteoksessaan Maaemon lapsia (1905), ihmentäen siinä ehkä myös hieman uskonnollista maailmankatsomustaan.*


Miksi suomalaiset klassikot tuntuvat niin pitkäpiimäisiltä? Olen nyt lukuprojektieni takia lueskellut tai kuunnellut muutamia ja huomaan, että monissa niissä on samaa “vikaa”. Ne jaarittelevat, eivätkä oikein tahdo päästä asiaan tai osaa keskittyä vain yhteen asiaan. Eikä tämä ole samanlaista kuin vaikkapa venäläisissä klassikoissa. Esimerkiksi Maaemon lapsissa alussa keskitytään mitä kummallisimpiin asioihin kun lähdetään kuvaamaan pienen ihmisen eloa rikkaampien varjossa. Kirjan alussa pohditaan varsin pitkään Kinturin ja kauppiaan välisiä kauppasuhteita, maanomistusta, perhesuhteita ja jopa hiirenpyyntiä… Kohta vietetäänkin sitten syntymäpäiviä ja pohditaan “rikkaamman” väen murheita. Kenellä on ongelmia ja minkäkin laisia. Niitä on niin köyhillä kuin rikkaillakin. Ne vain ovat kovin erilaisia...


Maaemon lapsien tausta-ajatuksena on se, että pienellä ihmisellä ei ole maata. Vaikka me olemme kaikki saman maan lapsia, on valta omistaa ja käyttää maata lopulta vain pienellä osalla. Tätä “suurmaanomistajien sortoa” joutuivat entisinä aikoina kärsimään torpparit, joita isännät saattoivat häätä torpista ja joilta vaadittiin isoja päivätöitä korvaukseksi oikeudesta torppaan. Ja kun uusi tekniikka, kuten niittokoneet, nähdään jopa uutena kiusana jonka isännät ovat alustalaisilleen keksineet. Joukossa on kuitenkin ihmisiä, jotka näkevät tämän epätasajakoisuuden taakse ja jotka pyrkivät asioita muuttamaan tai ainakin toivovat asioihin muutoksia.


Tämän äänikirjan kuuntelu oli itselleni työn ja tuskan koitos. Lukijana Ritva-Liisa Elivuo ei nimittäin ollut ollenkaan minun mieleeni. Hän ilmeisesti koettaa lukea persoonallisesti ja eläytyen, mutta onnistuu minun mielestäni kuulostamaan vain robotilta, joka venyttää toisinaan vokaaleja liikaa ja nielee lähes poikkeuksetta kaksoisvokaalien jälkeiset konsanantit. Taidan myös olla jonkinlainen “äänirasisti”, sillä jälleen huomaan, ettei naispuolinen lukija oikein vakuuta minua. Tai sitten kohdalleni on vain sattunut tähän mennessä omaan makuuni sopimattomia naislukijoita. Aika näyttänee.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Sir Walter Scott: Waverley

Alkuteos: Waverley; or, ‘Tis Sixty Years Since (1814)
Suomentaja: ?
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 340
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-971-9
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 11, 24, 33 ja 46
Hyllynlämmittäjä: 37



Scottin historiallinen romaani, jossa nuori Edward Waverley matkustaa Skotlantiin hankkimaan itselleen kokemuksia kuten nuorten miesten kuuluukin. Hän joutuu keskelle tapahtumia, joissa kyseessä on ei sen vähempää kuin kruunu. Hänen sukunsa kun on ollut aina Stuartien kannattajia, mutta osa taas lipsunut wighien puolelle… Nyt nuorukainen päätyykin pieneksi pelinappulaksi suuremmalla pelilaudalla. Samalla hän joutuu tutkimaan omaa ajatusmaailmaansa ja harkitsemaan omaa uskollisuuttaan. Luvassa on myös rakastuminen, onnetonta rakkauden tavoittelua, taisteluita ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Valtapeliä, jossa pieni ihminen on liikuteltava ja tarvittaessa korvattava osa. Ihailtavaa kyllä, miten kohteliaita ja sivistyneitä suurin osa näistä miehistä on. He esimerkiksi luottavat herrasmiehen sanaan siitä, ettei hän pakene jos lupaa olla pakenematta.

Waverley on kepeähenkinen, naisille kirjoitettu seikkailuromaani, jossa on historiallista pohjaa. Se on varmastikin aikanaan purrut Scottin naislukijoihin, mutta nykyään se saattaa olla aavistuksen liian hidastempoinen monen lukijan makuun. Itse ainakin olin välillä vähän pitkästyä verkkaiseen tahtiin ja asioiden jauhantaan.

torstai 13. syyskuuta 2018

Heidi Köngäs: Sandra

Alkuteos: Sandra (2017)
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 285
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-31403-5
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 16, 17, 19, 24, 30, 33, 34 ja 46
Hyllynlämmittäjä: 36


*Sandra ja Janne ovat saaneet oman torpan, unelmiensa täyttymyksen. Kesken työteliään elämän tulee sota, ja Janne tempaistaan punakaartiin. Sandra jää yksin viiden lapsen kanssa, kuudes rinnan alla tulossa. Edessä on kova, kylmä talvi, tukena vain appivanhemmat Maija ja Mikko. Kaikki ylpeys on nieltävä, jos aikoo leivän syrjässä pysyä.


Ankaran kevään tapahtuvat avautuvat Klaaralle, Sandran tyttärentyttärelle, joka lähes sata vuotta myöhemmin tutkii vanhoja muistiinpanoja. Mennyt on äkkiä läsnä, järkyttävänä.*


Sandra on vaikuttava kirja. Se kuvaa kovaa elämää pienten ja vaiettujen kautta. Äänen sodan keskellä saavat naiset, jotka joutuivat taistelemaan omalla rintamallaan samalla kun miehet sotivat muualla. Naisten rintama oli jollain lailla vielä karumpi kuin miesten. He joutuivat huolehtimaan perheestä, tekemään kovasti töitä oletusarvoisesti huonommista lähtökohdista kuin miehet. Ja lisäksi monet joutuivat elämään epätietoisuudessa sen suhteen, olivatko heidän puolisonsa, isänsä ja veljensä edes elossa.


Kirjassa saa äänen kolme naista. Hiljainen taistelija Sandra, tämän miehen sisko Lyyti ja myös Klaara. Klaara tosin vain aavistuksen peilaa menneisyyttä. Muistuttaa, että meillä alkavat olla viimeiset ajat käsillä, jos haluamme saada tietoja suoraan heiltä, jotka ovat eläneet vuosina, jolloin Suomi itsenäistyi ja veli vuodatti veljen verta. Heitä ei enää kohta ole. Miehiä ja naisia, jotka taistelivat meille vapauden. Kohta ovat jäljellä enää tarinat ja paperit. Mutta näemmekö niistä koskaan koko totuutta? Kuulemmeko koko tarinaa?


Köngäs osaa kirjoittaa tarinan. Hänellä on sana hallussaan. Hän käyttää kieltä, joka soljuu eteenpäin. Nytkin kertomuksen henkilöt puhuvat omiaan, heidän aikansa huomaa tekstistä ja sanoista. Se tekee tarinasta elävän. Vaikka kirjan henkilöt ovat fiktiivisiä, voi heidän hyvin kuvitella joskus todella eläneen.

Sandra on julman kaunis tarina maamme historiasta.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia

Alkuteos: Pessi ja Illusia (1944)
Selkomukautus: Aino Ukkala
Kuvittaja: Risto Kajo
Ilmestymisaika: 2004 (ko.painos)
Sivumäärä: 89
Kustantaja: Ilias Oy
ISBN: 952-5309-65-7
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 11, 24 ja 34
Lukulistalta: 49


*Pessi ja Illusia on satu peikosta ja keijukaisesta,
joista tulee ystäviä.
Illusia on tullut sateenkaarelta.
Miten hän selviää talvella ilman talviturkkia?
Entä mitä Pessi näkee,
Kun hän kurkistaa lampeen?
Pessi ja Illusia liikkuvat yhdessä luonnossa
ja kokevat monia ihmeellisiä asioita.
He huomaavat,
että toisen auttaminen
tuo itsellekin hyvän mielen.*


Tämä aikuisten klassikkosatu on edelleenkin koskettava ja ajankohtainen. Selkosuomeksi oleva versio oli kevyempi, joskin samalla myös hieman sieluttomamman oloinen kuin alkuperäinen satu. Jotenkin sadun taika ei välittynyt kokonaisuudessaan minulle. Siitäkin huolimatta tarina peikosta ja keijukaisesta jaksaa ihastuttaa. Vaikka muistinkin sen hieman toisenlaiseksi.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Snorri Sturluson: Norjan kuningassaagoja

Alkuteos: Heimskringla (1230-luvulla)
Suomentaja: Toivo Wallenius
Kuvittaja: 53 kuvaa eri tekijöiltä
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 209
Kustantaja: Jon Hällström & Salakirjat
ISBN: 978-952-5774-35-1
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Huom: alkuperäinen julkaisu Otava 1919
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 14, 23, 24, 33 ja 38
Hyllynlämmittäjä: 35


*Öivind oli noita ja perin taikataitoinen. Olavi-kuningas käski kerätä kaikki nämä miehet erääseen tupaan, toimitti heille pidot ja tarjosi väkevää juomaa; ja kun he olivat tulleet humalaan, hän käski sytyttää tuvan tuleen, ja niin se tupa paloi, ja kaikki väki, mikä oli sisässä, paitsi Öivind Kelda, joka pelastui lakeisesta.


Snorri Sturlusonin 1230-luvulla kirjoittama Heimskringla on laajin kirjoitettu norjalaisten kuningassaagojen kokoelma ja samalla tärkein Norjan varhaishistoriaa kuvaava kirjallinen teos.


Vuonna 1919 julkaistu kirjan suomennos kattaa vuosien 860-1000 väliset tapahtumat, alkaen Norjan ensimmäisen kuninkaan syntymästä ja päättyen maan väkivaltaiseen kristillistämiseen. Aikakauden poliittisen historian lisäksi teos on myös arvokas tietolähde viikinkiajan tavoista ja kulttuurista.


Kirja on kuvitettu vuosisadan vaihteen kansallisromanttisten taiteilijoiden puupiirroksilla.*


Kirjassa avataan hyvin Snorrin elämää ja vaiheita. Esipuhe oli minusta kerrankin lukemisen arvoinen. Se sai minut odottelemaan jännityksellä sitä, mitä loppu kirja pitäisi sisällään.


Se loppu sitten… Pakko sanoa, etten täysin ymmärtänyt kaikkea. Käsitän, että sankari legendat ovat tärkeitä ja upeita, mutta ainakaan näin yksin niitä itse lukiessa ei niiden maailmaan päässyt sisälle. Varmasti ne ovat olleet upeita entisinä aikoina, jolloin kiertelevät laulajat ovat ne yleisölleen esitelleet. Luettuna ne jäävät jotenkin vajaiksi. Etenkin kun henkilöitä on paljon, heillä on kovin samansuuntaisia nimiä ja monet tapahtumista tuntuvat menevän ristiin. Sanoisin, että vanhat kuningassaagat ovat raskasta, hidasta mutta kaikesta huolimatta mielenkiintoista luettavaa. Kannatan kuitenkin jonkin kevyemmän kirjan pitämistä kaverina.