torstai 25. toukokuuta 2017

Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät

Alkuteos: The Amazing Maurice and His Educated Rodents (2001)
Suomentaja: Leena Peltonen
Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)
Sivumäärä: 287
Kustantaja: Karisto
ISBN: 951-23-4635-4
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut (30/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 9, 18, 21, 23, 24, 31, 35, 37, 41 ja 47

*Morris on kiero kolli, joka on kehitellyt täydellisen huijaussuunnitelman. Se lyöttäytyy yhteen simppelin oloisen soittajapojan ja älykkään rottalauman kanssa. Joukkio kiertää kaupungista toiseen, ja rotat luovat pientä hysteriaa. Morris ja pillipiipari lupaavat armollisesti hoitaa rottaongelman pois - muhkeaa korvausta vastaan tietenkin - ja ei kun kuono kohti seuraavia höynäytettäviä!

Rottien mielestä touhu ei ole ihan reilua, ja päätetään tehdä viimeinen keikka. Mutta tässä kaupungissa homma ei sujukaan ihan yhtä helposti…

Terry Pratchett on yksi tämän hetken suosituimmista kirjailijoista. Hulvattoman hauska tarina mahtavasta Morrisista on voittanut Englannissa kansainvälisesti arvostetun Carnegie Medal -kirjallisuuspalkinnon.*



Taattua huumoria luvassa hauskoine viittauksineen kirjallisuuden klassikoihin ja kliseisiin. Löytyy vitsiä pillipiipareista kuin myös vaikka Grimmin veljeksistä ja satujen rakenteesta. Tämä vielä yhdistettynä kummalliseen ja varsin erikoiseen hahmokatraaseen niin viehättävä ja hykerryttävä lukukokemus alkaa olla taattu. Vai kuinka monesti pääosassa ovat puhuva kissa ja laumallinen rottia?


Pratchettin tyyli kirjoittaa on sujuvalukuista ja kepeää. Asioita ei oteta turhan vakavasti vaan huumoria on roppakaupalla. Morris siimahäntineen on selvästi suunnattu vähäsen nuoremmille pratchettin ystäville, sillä se ei sisällä selvää yhteiskuntakritiikkiä kuten jotkut herran teokset. Sanailu on kepeää ja rattoisaa, pilke silmäkulmassa mennäänkin koko ajan. Myös vanhempi lukija nauttii tekstin huumorista. Ainakin lapsenmielisempi. Oivallinen ja nautittava lukukokemus raskaampien kirjojen väliin.

tiistai 23. toukokuuta 2017

William Shakespeare: Kuningas Richard Toinen

Alkuteos: Richard II (n. 1595)
Suomentaja: Paavo Cajander
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 66
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-562-9
Muoto: E-kirja (EPUB)
Sarjamerkintä: Henriad tetralogia #1
Peukku: q^^
Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 12, 23, 34, 35, 37 ja 47

*Englannin kuninkaan Rikhard Toisen (1367-1400) elämään perustuva näytelmä. Ensimmäinen osa Henriadiksi kutsutusta tetralogiasta. Kertoo tapahtumista, jotka johtivat ruusujen sotaan. Jäänyt analyyttisenä ja kuivahkona Shakespearen mehevämpien töiden varjoon. Paavo Cajanderin suomennos.*





En ihmettele, vaikkei tästä näytelmästä olla paljoa puhuttu. Se on aika asiapitoinen ja ainakin minun mielestäni odottaa, että lukija tietää jotain tapahtumista. Ja henkilöistä. Tapahtumien suhteen kirja edes auttaa, sillä loppuun on koottu jonkinlainen selvitys siitä, mitä tämän näytelmän taustalla oikein on. Henkilöiden suhteen on vähän niin ja näin. Alussa on luonnollisestikin lista näytelmän henkilöistä, mutta niitä ei tahdo millään muistaa lukiessa ja e-kirjan ollessa kyseessä on listaan hankalahkoa palata. Lisäksi monet englantilaisten aatelisarvot ja nimet sotkevat ja hankaloittavat sen muistamista kuka olikaan kuka ja mitä sukua kellekin…

Vaikka Cajanderin suomennos on vanha, on se silti vielä oikein toimiva. Runollisuus käy hyvin ilmi ja monesti jopa nautin lukemisesta vaikka osa tekstin ilmaisuista onkin aika erikoisia. Onneksi näitä ilmaisujakin on avattu kirjan loppuun, mutta jälleen e-kirjassa niihin siirtyminen kesken tekstin on hidasta ja itse tunnustan sen passanneeni useasti. Olisi niin paljon kätevämpää jos huomautus aukenisi heti kohdalla, ettei tarvitsisi erikseen siirtyillä.

Vaikka Ruusujen sota (johon nämä tapahtumat ovat eräänlaisena alkuna) on mielenkiintoinen asia, ei sen ymmärtämiseksi tarvinne tätä näytelmää lukea. Shakespearen tuotannossa on monia mielenkiintoisempia näytelmiä, joihin on mukavampi ja rattoisampi tutustua. Jos kuitenkin kaipaa haastavampaa ja kenties vähemmän tunnettua kokemusta Shakespearen laajasta tuotannosta, on Kuningas Richard Toinen kiintoisa lukukokemus.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Eeva-Liisa Kinnunen: Kufitarten ja staalojen mailla

Alkuteos: Kufitarten ja staalojen mailla (1991)
Kuvittaja: Markku Tanttu
Teksti: Eeva-Liisa Kinnunen
Ilmestymisaika: 1991 (ko.painos)
Sivumäärä: 56
Kustantaja: SKS
ISBN: 951-717-667-8
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 22. Kuvitettu kirja (29/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 18, 38, 39, ja 47

*Pohjolasta, saamelaisten maasta ovat peräisin tämän kirjan tarinat. Erämaat tuntureineen, poroineen, kotineen ovat niiden tapahtumapaikkoja. Päähenkilöinä seikkailevat ihmisten lisäksi kufittaret eli maahiset, joiden kanssa on useimmiten tultu hyvin toimeen. Toisenlaisia ovat staalot, ilkeät ja vahvat rumilukset, jotka ovat aiheuttaneet monta harmia ja monenlaisia välienselvittelyjä. Tavallisesti ihminen oveluudellaan voittaa tyhmän staalon.

Tarinat kertovat myös revontulten synnystä, seitojen palvonnasta, noidista ja etiäisistä. Ne kertovat ihmisistä, jotka ovat eläneet kiinteässä yhteydessä luontoon, sitä kunnioittaen ja kuunnellen. Väkeviä, mielikuvitusta kiehtovia tarinoita.*



Nämä tarinat ovat kaikki melkoisen lyhyitä ja nopeasti luettavia. Mitä mainioimpia pieniin satuhetkiin, joskin joidenkin aihe voi olla kaikkein pienimmille liikaa. Sen sijaan näkisin nämä erittäin mukaviksi kerrottaviksi vaikka leirinuotiolla alakouluikäisille. Ja miksei vaikka vanhemmillekin. Itse ainakin nautin näitä tarinoita lueskellessani. Ne avasivat minulle kokonaan uutta kansansatuperinnettä, sillä vaikka jotain saamelaisten saduista tiesin aikaisemmin, olivat kaikki sadut minulle uusia. Joitain pieniä yhtymäkohtia saatoin havaita joihinkin aikaisemmin lukemiini satuihin, mutta en paljoa. Uskon tämän kirjan siten sisältävän uutta ja erilaista miltei kaikille.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Nora Surojegin & Pirkko-Liisa Surojegin: Untu ja sydäntalven salaisuus

Alkuteos: Untu ja sydäntalven salaisuus (2010)
Kuvittaja: Pirkko-Liisa Surojegin
Teksti: Nora Surojegin
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 95
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25169-9
Muoto: Sid.
Peukku:  ^^b
Lukuhaaste 2017: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa (28/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 18, 22, 35 ja 47

*Untu Willi löytää rannalta kupruisen postikortin, jossa lukee: Joulun valoa! Mikä ihme joulu oikein on? Voiko se valaista synkkääkin synkemmän talven?

Pikkuruinen Untu lähtee etsimään joulun valoa kaukaa pohjoisesta. Untu uupuisi pitkällä taipaleellaan, elleivät monet metsän eläimet ja otukset auttaisi matkalaista. Kun syksy kääntyy talveksi, pahamaineinen Rautamato tekee kaikkensa lannistaakseen Untun. Pääseekö Untu koskaan Lapin tuntureille saakka? Selviääkö joulun salaisuus?

Taiteilija Pirkko-Liisa Surojeginin huikea kuvitus sopii täydellisesti Nora Surojeginin satuun. Äidin ja tyttären yhteistyönä syntynyt teos ammentaa voimansa suomalaisesta kansanperinteestä ja pohjolan luonnosta.*





Tämä satu on kauniisti kuvitettu matkakertomus. Kuvitus on minusta ihanan harmooninen ja rauhaisa. Se on perinteikkäämpää ja klassisempaa kuin monissa muissa uusissa satukirjoissa. Kuvitus on maalauksellinen ja sen värit sopivat hyvin yhteen tarinan leppoisan sävyn kanssa. Kuvia aikuinenkin lukija katselee mielellään ja häiriintymättä.

Untun tarina on mukavaa luettavaa. Leppoisa pieni ukko matkaa pitkän matkan etsiessään Joulun valoa, joka kirkastaisi talven pimeyden. Matkalla hän kohtaa jos monenmoista neuvojaa ja auttajaa, joista jokainen lisää omansa Untun sydämen rikkauteen. Kulkiessaan Untu oppii paljon uutta ja näkee jos monenmoisia asioita. Silti hänen päämääränsä säilyy kirkkaana hänen mielessään.

Untun etsintäretki on jaettu mukaviin pieniin osiin, joten sadun lukemisen voi mainiosti rytmittää niiden mukaan. Yksi pätkä silloin ja toinen tällöin. Näin tarina etenee, muttei tule liian pitkäksi pienimmille lukijoille/kuulijoille. Isommat “ahmatit” tosin saattavat lukaista kirjan kerralla. Näin ainakin itselleni kävi, sillä Untu sympaattisuudessaan nappasi minut mukaansa. Tämän sadun lukee mielellään ja siitä nauttii. Samalla lukija saattaa oppia jotain tärkeääkin…

torstai 18. toukokuuta 2017

Lucky Luke 1978-1980

Alkuteos: La Ballade des Dalton et autres histoires (1986); La Corde du Pendu at autres histoires (1981); Paradise Gulch (1988); Vas-y, Rantanplan! & Un Lapon au Canada (1988) ja La Premiere catastrophe Ferroviaire (1988)
Toimittaja: Jouko Ruokosenmäki
Suomentaja: Annukka Kolehmainen
Kuvittaja: Morris
Tekstit: Goscinny & Greg; Goscinny, Vicq, De Groot, Do, Domi & Lodewijk; Goscinny; Dom Domi ja Georges Renoy
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 143
Kustantaja: Egmont Kustannus
ISBN: 978-952-469-510-7
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Lucky Luke
Peukku: ^^b
Huom: Kokoelma Lucky Luken minisarjiksia.
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 22, 23, 34, 35 ja 47





Minulle olivat kaikki näistä minisarjoista ennestään tuntemattomia. Ne ovat hauskoja ja avaavat Lucky Lukesta muutaman uuden puolen. Huumoria ja mukavaa menoa tarjolla.

Balladi Daltoneista on kokoelman ainoa täyspitkä sarjakuva. Siinä eräs laulaja “esittää” tarinan Daltoneista, jotka ovat sattuneet saamaan perinnön sedältään. Setä on kuitenkin asettanut ehdon, että poikien on kostettava hänet tuominneille henkilöille ja tätä kostoretkeä valvomaan on määrätty eräs tietty cowboy. Jokainen voikin sitten arvailla miten putkeen Daltonien kostoretken käy.

Jolly Jumper rakastuu on sympaattinen minisarjakuva. Siinä uskollinen ratsu on sairastunut tuntemattomaan sairauteen ja Lucky Luke koettaa löytää apua heppansa tilaan. Sattumalta he poikkeavat vanhan tutun luo, jossa Jolly Jumper näkee mitä sievimmän tamman…

Jupakka Pancake Valleyssa on minisarjakuva jossa Lucky Luke metsästää rikollista joka on kehdannut varastaa uskollisen Jolly Jumperin.

Seriffikoulussa Lucky Luke palkataan kouluttamaan seitsemän täysin kelvotonta miestä uusiksi seriffeiksi. Aluksi tilanne näyttää toivottomalta, mutta onneksi Lucky Luke on nimensä ja maineensa veroinen.

Paradise Gulch tai Eläkeläisten paratiisi on varsin erikoinen lyhyttarina. Siinä Lucky Luke saapuu kaupunkiin, jonne vanhat legendat ovat asettuneet viettämään eläkepäiviä. Muilla ei ole enää mahdollisuutta lähteä, vaan miten onkaan sankarimme laita?

Hirttoköysi ja muita kertomuksia osuus sisältää myös yhden pidemmän tarinan ja useita lyhyitä. Nimikko tarinassa Hirttoköysi Lucky Luke saapuu kaupunkiin, jossa tunnutaan haluavan pitää kumman paljon hirttäjäisiä ja mitä ihmeellisimmistä syistä. Jotain kummaa on tekeillä, mutta mitä? Siitä päättää Lucky Luke ottaa selvää.

Daltonit rautateillä kertoo Daltonien jokseenkin epäonnistuneesta yrityksestä ryhtyä ryöstämään junia linjalla, jolla on jo aika monta muutakin yrittäjää.

Lucky Luke ja oikeudenjakaja on eräänlainen kunnianosoitus/parodia Zorrolle/Zorrosta. Tarinassa sankarimme nimittäin saapuu pieneen kaupunkiin, jota valvoo salaperäinen Zozzo. Zozzo vain ei ole aivan suuren esikuvansa kaltainen, mutta onneksi Lucky Luke auttaa tätä lainvalvojaa alkuun.

Kamelikaivos kertoo Lucky Luken ja muslimi Hadji Alin kohtaamisesta. Hadji Alin suurin toive on saada näyttää kamelien hyödyllisyys amerikkalaisille, joista moinen eläin tuntuu lähinnä maanvaivalta. Lucky Luken avulla tämäkään tehtävä ei liene mahdoton…

Tilinteko tuo sankarimme tielle vanhan tutun Laura Legsin, jolla on vaivoinaan ihastunut nuorimies, johon taas on ihastunut muuan kylän tytöistä. Lucky Luke joutuu keskelle tätä nuorten tunnesekamelskaa, joka johtaa lopulta kaksintaisteluun…

Hyvässä sanomassa Lucky Luke pääsee lähietäisyydeltä seuraamaan kuinka kristinuskoa saarnataan apasseille.

Li Chin tarinassa seurataan tätä urheaa pientä kiinalaista, joka etsii kaupunkia jossa asuu vain pelkkiä kiinalaisia. Tällä kaupungilla on kuitenkin omat ongelmansa, joiden selvittäminen ei sitten olekaan ihan pikku juttu.

Puskii, Rantanplan! On kunnianosoitus tälle varjoaankin tyhmemmälle koiralle. Siinä suuri koirankouluttaja saapuu vankilaan kouluttamaan myös Rantanplanista mallikelpoista vahtikoiraa. Rantanplanilla kuitenkin on omat metkunsa ja yllätyksensä näytettävänään.

Saamelainen Kanadassa on hupaisa lyhyttarina. Saamelainen Johan on halunnut tuoda poroja Amerikkaan, mutta hänen koko tokalleen on käynyt hivenen hassusti. Yhdessä Lucky Luken ja Vanhan ketun kanssa hän pääsee pieneen seikkailuun, ennen kuin päättää palata kotikonnuilleen.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Micael Dahlén: Ihmispedot

Alkuteos: Monster (2011)
Suomentaja: Tuija Tuomaala
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 161
Kustantaja: Atena
ISBN: 978-951-796-877-5
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 11, 15, 23, 36 ja 47


*Viisi murhaajaa. Viisi ihmispetoa. Ja professori, joka on tavannut heidät. Ihmispedot kertoo viiden maailmankuulun murhaajan tarinan: Charles Manson kokosi ympärilleen Perheen ja johti brutaaleja teurastuksia, Dorothea Puente murhasi vanhuksia ja hautasi heidät pihansa luutarhaan. Issei Sagawa järjesti kannibaali-illallisen Pariisissa. Wayne Lo hyökkäsi kouluun Massachusettsissa, ja tanskalainen Peter Lundin katkaisi äitinsä niskan paljain käsin. Dahlén on haastatellut jokaista heistä. Murhaajien tarinat ovat erilaisia, mutta ne ovat johtaneet samaan lopputulokseen: tuntemattomista tuli superjulkkiksia, houkuttelevia aviopuolisoehdokkaita ja rahantekokoneita. Mitä jos murhaaminen onkin helpoin tie menestykseen? Miksi väkivalta kiehtoo meitä loputtomasti? Keistä ylipäätään tulee ihmispetoja? Micael Dahlén (s. 1973) on Tukholman kauppa-korkeakoulun professori, kansainvälisesti tunnettu luennoitsija ja tietokirjailija. Nyt hän tekee kuitenkin uuden aluevaltauksen. Ihmispedot on vaikuttava kirja tosielämän rikoksista. Teos ilmestyi Ruotsissa jouluna 2011 ja nousi suoraan myydyimpien kirjojen listalle.*





Tämä teos herättää ajatuksia ja pistää pohtimaan ihmisyyttä ja sitä, miten me oikeastaan suhtaudummekaan murhiin ja muuhun väkivaltaisuuteen maailmassamme. Se on muistelman ja tutkielman sekoitus, sillä kirjoittaja kertoo kohtaamisistaan noiden viiden ihmispedon kanssa ja heidän puheistaan. Loppuun hän on vielä lisännyt muutaman luvun siitä, miten nykymaailma suhtautuu miltei fanittavasti murhaajiin ja esittää muutaman mielenkiintoisen tekemänsä tutkimuksen tuloksia. Jännittävää ajatella, että murha on nykypäivänä eräänlainen statussymboli.


Kirja on kerrottu professorin omasta näkökulmasta. Hän sotkee teksteissä tapaamisia, että muistoja ja ajatuksia. Se voi olla lukijalle hivenen haastavaa. Ainakin itse koin tekstin lukemisen ja tapahtumissa perillä pysymisen hankalahkona vaikka aihe onkin mielenkiintoinen. Tosin minun kohdallani asiaan voi vaikuttaa se, että nämä ihmispedot ovat minulle vain nimiä paperilla (tai sähköisessä muodossa). Heidän hirmutekonsa nimittäin ovat sattuneet aikana, jolloin minua ei vielä ollut olemassa tai Wayne Lon tapauksessa kun olin vielä hyvin pieni. Nimet yksistään eivät merkinneet minulle mitään, enkä oikeastaan ole tainnut koskaan kuullakaan kenestäkään. Ehkä Masonia lukuunottamatta. Tunnustankin, että sorruin googlaamaan kunkin näistä murhaajista, minkä jälkeen asioissa oli helpompi kestää mukana.

Kieltämättä mielenkiintoinen teos, joka on helppo lukaista parilla istumalla. Pidin luvuista, joissa murhaajat kohdattiin, vaikka ne olivatkin haasteellista luettavaa. Sen sijaan lopun muutamat pohdintaan keskittyvät luvut olivat hivenen tylsiä, vaikka periaatteessa tutkimusten aihe olikin mielenkiintoinen. Nähtävästi nimittäin se oletus, että joku on tehnyt murhan, tekee tästä heti selvästi mielenkiintoisemman persoonan… Mihin maailma onkaan menossa?

maanantai 15. toukokuuta 2017

Sue Grafton: G niin kuin gangsteri

Alkuteos: G is for Gumshoe (1990)
Suomentaja: Annika Eräpuro
Ilmestymisaika: 1997 (ko.painos)
Sivumäärä: 297
Kustantaja: book studio
ISBN: 951-611-892-5
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Kinsey Millhone Aakkosmurhat #7
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 24. Kirjassa selvitetään rikos (27/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 18, 20, 23, 37 ja 47

*Kinsey Millhone on yksityisetsivä “jonka kanssa haluaisin viettää aikaani enemmänkin”, sanoo New York Timesin arvostelija. Kukapa ei… paitsi ne onnettomat, jotka epäiltyinä joutuvat hänen suurennuslasinsa alle. Maailman luetuin naispuolinen yksityisetsivä jatkaa seikkailujaan aurinkoisessa Kaliforniassa… joka samalla on varjoja täynnä.*





Tähän asti kesti “paastoni” Graftonin kirjoista. Kaikeksi onneksi tämänkertainen kirja ei herättänyt uusia vastareaktioita, joten ehkä tämä lukuprojekti etenee kohta lisääkin.

Tällä kertaa Kinsey lähtee etsimään asiakkaansa kadonnutta äitiä, mutta hänen oman elämänsä aikaisemmat teot asettavat aika vaarallisia sattumuksia hänen tielleen. Onneksi apu löytyy Robert Dietz -nimisen yksityisetsivän muodossa. Eikä tuo kadonneen äitimuorinkaan etsintä mene aivan suunnitellusti. Ainakaan sitten loppupeleissä, sillä perheen taustoista alkaa paljastumaan vaikka mitä…

Vähän vähemmän leppoista eloa on luvassa, hieman juhlia ja ehdottomasti jälleen jännittävä ja yllätyksekäs loppu. Mukava kun Kinseyn hahmoon pääsi taas vähän erilaisesta kulmasta sisälle.