tiistai 10. joulukuuta 2019

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula (2000)
Kääntäjä: Outi Menna
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 267
Kustantaja: Like
ISBN: 951-578-878-1
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18, 29 ja 43
Lukulistalta: 79

*Jokainen joka on edes käväissyt Lapissa, on huomannut, että tarinointi on siellä elämäntapa. Mikä tahansa sattumus voi saada ylimaalliset mittasuhteet. Parhaassa tapauksessa niistä tarinoista syntyy maailmankirjallisuutta. Tämä kirja on vähän sellainen tapaus.

Pojat kasvavat 60- ja 70-luvun Pajalassa. Niemi kertoo maailmanmenosta siihen malliin, että välillä tuntee itsekin kasvaneensa samassa paikassa, jos on elänyt tuota aikaa. Ja vaikkei olisikaan, niin sen ajan maailma avautuu silmien eteen elävänä, soljuvana kuvana, jossa ikävä ja hauska, huumori ja vakava limittyvät toisiinsa kuin ne olisivat yhtä ja samaa, vuolaasti virtaavaa Torniojokea. Ei tätä kirjaa pidä selittää: tämä pitää lukea ja kiittää mielessään tätä pohjoisen miestä siitä, että hän on siunannut meitä tällaisella teoksella, joita syntyy aniharvoin.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on saanut mm. August-palkinnon, joka on Ruotsin arvostetuin kirjallisuuspalkinto. Sen lisäksi Niemi on saanut melkoisen liudan muita tunnustuksia. Alkuperäinen teos löytyy yli 200 000 kodista. Tämän jälkeen lähes kaikki tietävät, että Pajala sijaitsee Pellosta luoteeseen, toisella puolen jokea.*



Kirja kuvaa pienessä kylässä kasvavien poikien elämää. Tässä kylässä kaikki tuntevat toisensta, pojat ampuvat toisiaan ilmakivääreillä eikä ole tavatonta nähdä kuolleita… Se, miten paljon näistä tarinoista on liioittelua, on epäselvää. Se ei haittaa, sillä kokonaisuutena lapsen kasvu kohti aikuisuutta vaikuttaa uskottavalta. Koska lapset eivät pistäisi juttuihin omiaan - varsinkin Lapissa.

Itse en lämmennyt kirjalle. Pajalan elämä ei tavoittanut minua. Minulle se jäi etäiseksi tumppukyläksi, jonka jokainen asukas tuntui olevan omalla tavallaan “hullu”. Ymmärrän kuitenkin, miksi tästä kirjasta puhuttiin aikoinaan ja miksi se viehättää varmasti vieläkin. Se on rehellinen ja raikas. Elämä kuvataan todellisena ja siitä henkii pienen paikan taikaa. Monille Pajalan pieni yhteisö voi olla melkoista mystiikkaa.

maanantai 9. joulukuuta 2019

Karo: Mortum

Alkuteos: Mortum : sheriffi Alamon legenda (2008)
Kuvittaja: Sami Kivelä & Jussi Piironen
Teksti: Karo
Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Sivumäärä: 30
Kustantaja: Deep Black Comics
ISBN: ?
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 16, 18, 29, 32 ja 47


*Maahan olen minä tullut ja maasta olen minä jälleen tuleva.


Minut on noiduttu paholaisen loitsulla.
En tunne.
En ymmärrä.


Minua johdattaa vain kasvava nälkä.
Verenjano.


Tämä jano ei sammu juomalla.
Vuosisadat eivät sitä tukahduta.


Maahan olen minä tullut.
Mutta maasta olen minä tuleva.


-Karo.*



Länsi ja zombit. Kokonainen kaupunki on vaarassa tuhoutua, mutta rohkea sheriffi pelastaa sen. Vuosikymmeniä myöhemmin hänen jälkeläisensä näkee painajaisia ja päätyy ystävineen tutkimaan vanhoja maisemia. Tulevatko nuoret vahingossa tehneeksi jotain hyvin typerää? Onko vanha pahuus sittenkään kukistettu?


Hyvä ja toimiva tarina, jossa on hyvä dynamiikka. Mustavalkoinen sarjakuva on upeaa katsottavaa, mutta ei sovellu herkimmille.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Sophie Hannah: Kolme neljästä

Alkuteos: The mystery of three quaters (2018)
Kääntäjä: Terhi Vartia
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Sivumäärä: 334
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-43729-2
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: uusi Hercule Poirot -mysteeri #3
Peukku: ^^b
Huom: perustuu Agatha Christien luomaan hahmoon
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 12, 18, 35, 40 ja 49
Lukulistalta: 78


*Mestarietsivä Hercule Poirot kokee epämieluisan yllätyksen kotiovellaan: äkäinen nainen tivaa, miksi Poirot on lähettänyt hänelle kirjeen, jossa häntä syytetään Barnabas Pandyn murhasta - mies kun on hänelle tuiki tuntematon. Poirot ei liioin ole koskaan kuullut Barnabas Pandystä. Kun käy ilmi, että kolmelle muullekin on Poirotin nimissä lähetetty samanlainen kirje, on käsillä mysteeri, joka tarjoaa haastetta jopa kirjallisuushistorian kuuluisimmille harmaille aivosoluille. Kuka on kirjeiden takana? Ja mikä vielä oleellisempaa, kuka on  Barnabas Pandy ja onko hänet tolla murhattu?*




Hannah on taitava kynänkäyttäjä. Hän kirjoittaa sujuvasti ja oikein luettavasti. Sivut menevät nopeasti eteenpäin eikä lukeminen ainakaan omalla kohdallani takkua. Teksti leikkii ja lukemisesta nauttii, vaikkei se aivan tyylillisesti olekaan dame Christien tasoista.


Kolme neljästä on hienosti punottu mysteeri, jossa ihmisten psykologisella luonteella on melkoinen merkitys. Nyt ei metsästetä alkuunsa murhaajaa - vai metsästetäänkö sittenkin? Kirjan mysteeri on visainen, sillä Poirot saa käsiinsä vain aihetodisteita ja sanaa sanoja vastaan. Tällä kertaa hänellä taitaakin olla vastassaan melkoisen älykäs rikollinen.


Hannahin Poirot ei ole aivan samanlainen kuin Christien viiksekäs salapoliisi. Tästäkin huolimatta hänen mysteereitään on miellyttävä lukea eivätkä ne missään mielessä loukkaa tämän salapoliisin muistoa. Mukava, että hän on jatkanut uusien Poirot-mysteerien kirjoittamista, sillä ne ovat minulle olleet mukavia lukukokemuksia.

lauantai 7. joulukuuta 2019

Michael Cunningham: Tunnit

Alkuteos: The hours (1998)
Kääntäjä: Marja Alopaeus
Lukija: Eero Saarinen
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Kesto: 7h 40min, 7 CD-äänilevyä
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-7952-0
Muoto: äänikirja, CD-äänilevy
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 15 ja 35
Lukulistalta: 77


*Tunnit on kertomus yhdestä päivästä kolmen naisen elämässä kolmena eri aikakautena. Virginia Woolf kirjoittaa kiivaasti Mrs. Dalloway -romaania Englannissa vuonna 1932. Ahdistunut, itsetuhoinen Laura Brown lukee romaania 1950-luvun San Fransiscossa. Ja Clarissa Vaughan elää kuin 2000-luvun Mrs. Dalloway, joka järjestää juhlia ja hoitaa AIDSiin sairastunutta entistä rakastettuaan. Kirjallisuus ja elämän yllättävät käänteet punovat kolmen naisen kohtalot yhteen.


Pulizer-palkittu suosikkiromaani muistetaan myös upeasta elokuvasta.*




Minulle Tunnit jäi jokseenkin etäiseksi teokseksi. Se kuvaa kauniisti kolmen naisen elämää, joissa on havaittavissa yhtäläisyyksiä niiden selvistä eroista huolimatta. Kullakin heistä on omat ongelmansa, haaveensa ja oma todellisuutensa. Aikakaudet kuitenkin kurottavat toisiaan kohti ja liittävät naisten tarinat toisiinsa.


Kirja pitää sisällään kaunista tekstiä. Sen hahmoissa on potentiaalia ja kertomus on arkisella tavalla kiinnostava. Lukijana Eero Saarista ei voi moittia. Hänen ääntään on mukava kuunnella vaikkei hän varsinaisesti eläydykään tekstiin. Ehkä olisin saanut tästä kirjasta paremman otteen jos olisin itse lukenut kirjan kuuntelemisen sijasta. Sen pohdiskeleva ja verkkainen tahti eivät ehkä olleet parhaimmat kuunneltaviksi, sillä ainakin oma ajatukseni tuntui välillä lähtevän turhan helposti harhailemaan toisille poluille.

perjantai 6. joulukuuta 2019

Deborah Spungen: Nancy

Alkuteos: And I don’t want to live this life (1983)
Kääntäjä: Anna Salo
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 363
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-24-0459-9
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 4, 15, 29, 35, 36, 40 ja 43
Lukulistalta: 76

*Nancy on hurja tarina Nancy Spungenin polttavan vauhdikkaasta, riipaisevasta ja lyhyeksi jääneestä elämästä. Nancy nousi julkisuuteen punktähti Sid Viciousin tyttöystävänä, jonka kiertueiden, huumeiden ja villien juhlien täyttämää elämää seurattiin ahneesti. Nancy murhattiin New Yorkin Chelsea-hotellissa 21-vuotiaana. Sid kuoli yliannostukseen vain muutama kuukausi myöhemmin.

Sid Viciousin ja Nancy Spungenin rakkaustarina on yksi rockmaailman legendoista, mutta sen takana on tarina herkästä, rajusta ja itsetuhoisesta tytöstä, joka ei sopinut mihinkään niistä muoteista, joita yhteiskunta nuorelle naiselle asetti. Nancyn äitin Deborah Spungenin kirjoittama teos koskettaa syvästi.*



En juuri lue elämäkertoja. En varsinkaan musiikkiin liittyviä. En oikeastaan edes muista yhtään Sex Pistolsin biisiä. Minulle kuitenkin suositeltiin tätä elämäkertaa ja päätin tarttua siihen ennakkoluuloistani huolimatta. Tällä kertaa se kannatti.

Vaikka en tunnekaan lehtijuttuja ja legendoja näistä kahdesta, onnistui kirja koskettamaan minua. Ei niinkään Nancyn ja Sidin kohdalta, vaan Nancyn perheen. Oli kamalaa lukea, miten perhettä kohdeltiin. Miten lääkärit kohtelivat heitä. Miten lehtimiehet riepottelivat. Ja ennen kaikkea, miten he saattoivat alistua Nancyn käytökseen suojellakseen nuorempia lapsiaan ja myös itseään. Perheen tarina liikuttaa, koskettaa ja myös kiukuttaa. Onneksi nykyisin lääkehoito ja tutkimusmahdollisuudet ovat paremmat kuin heidän kohdallaan.

Kirja on rakastavan äidin kirjoittama. Se pitää muistaa lukiessa. Se kuitenkin tuntuu rehelliseltä kuvaukselta kieltämättä ristiriitaisen nuoren naisen elämästä. Rankkaa luettavaa, mutta kannatti. En suosittele kauniita tarinoita kaipaaville.

torstai 5. joulukuuta 2019

Morris & Goscinny: 20. ratsuväkirykmentti

Alkuteos: Le 20ème de cavalerie (1965)
Kääntäjä: Juhani Härmä
Kuvittaja: Morris
Teksti: Goscinny
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 47
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-04351-X
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Lucky Luke #26
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18, 35 ja 47











Tämä Lycky Luke -sarjakuva on kunnianosoitus ratsuväkirykmenteille, joiden avulla länttä pidettiin kurissa yhteen historian vaiheeseen. Sarjakuvan lopussa oleva tietoisku avaa lukijalle hieman näiden kunniakkaiden ratsumiesten historiaa.


Ratsuväki ja intiaanit kuuluvat yhteen Lucky Lukeissa. Niin myös tälläkin kertaa. Ilkimykset koettavat aloittaa intiaanisodan ratsuväen säntillisyyden kustannuksella. Lucky Luken tehtävänä on pyrkiä estämään tämä. Sarjakuva irvailee hyväntuulisesti ratsuväen kurille ja myös isä-poika-suhteille.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat

Alkuteos: 旅猫リポ—ト [Tabineko Ripouto] (2015)
Kääntäjä: Raisa Porrasmaa
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Sivumäärä: 310
Kustantaja: S&S
ISBN: 978-951-52-4694-3
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 10, 16, 35, 39, 43 ja 49
Lukulistalta: 75


*Nana-kissa on päässyt automatkalle Satoru-isäntänsä kanssa. Määränpäästä ei ole selvyyttä, mutta pääasia on, että Nana saa tähystää hopeanharmaan pakettiauton kartturinpenkiltä. Satoru haluaa vierailla pitkästä aikaa kolmen vanhan ystävänsä luona, mutta ei sano miksi. Aikooko hän luopua rakkaasta matkakumppanistaan?


Japanin vaihtuvien maisemien lomassa kulkee herkkävireinen, lämmin ja huumorin sävyttämä tarina yksinäisyydestä ja ystävyydestä.*



Matkakissan muistelmat on ihana ja kaunis kertomus, joka ei minua jättänyt kylmäksi. Se on kerrottu kauniilla ja lämpimällä sävyllä huumoria unohtamatta. Ihmisten, kissojen ja toisinaan myös koirien ajatukset on ilmaistu persoonallisella otteella ja oivalluksella. Se on kuvaus miehen ja kissan välisestä ystävyydestä, mutta samalla myös tarina halki elämän. Tarina, jossa ystävillä ja hymyllä on merkittävä osuus.


Matkakissan muistelmat menee itselläni ehdottomasti kärkeen yhdeksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista. Se on pitkästä aikaa kirja, joka todella osui ja upposi pintaa syvemmälle. En muista koska viimeeksi olisin parkunut kyynelet silmissäni kirjaa lukiessa. Asiaan tietysti vaikuttaa se, että omat rakkaat kissaystävät tulivat elävästi mieleen.


Ehdotonta luettavaa kaikille kissoja rakastaville! Nyyhky varoitus!