perjantai 23. elokuuta 2019

Janne Kukkonen: Voro. 2, Tulikiven armeija


Alkuteos: Voro. 2, Tulikiven armeija (2019)
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Sivumäärä: 337
Kustantaja: Like
ISBN: 978-952-01-1860-0
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Voro #2
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 11, 16, 18, 27, 32, 35 ja 49


*Liljan seikkailut jatkuvat!


Rämäpäinen Lija ja hänen opettajansa Seamus päätyvät valtakunnan mahtavimpien tahojen törmäyspisteeseen jahdatessaan muinoin pirstoutunutta talismaania. Tarujen mukaan sen kantaja voi komentaa historian tuhovoimaisinta sotajoukkoa, myyttistä Tulikiven armeijaa, mutta voro ei suinkaan ole ainoa, joka tätä valtaa havittelee…*




Kukkosen tyyli piirtää on valloittava. Pidän hänen tussinkäytöstään ja sarjakuvan hahmot ovat persoonallisen näköisiä ja mieleenpainuvia. Maisemissa ja yksityiskohdissa silmä lepää. Kukkonen taitaa myös tarinankerronnan, sillä Liljan seikkailuista ei vauhtia ja jännittäviä tilanteita puutu. Tulikiven armeijan tarina nappaa lukijan mukaansa ja yllättää useammankin kerran. Sarjakuvan loppu jää suorastaan huutamaan jatkoa nyt ja heti.


Upea sarja. Omaperäinen ja kiinnostava. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen!

torstai 22. elokuuta 2019

Janne Kukkonen: Voro. 1, Kolmen kuninkaan aarre

Alkuteos: Voro : kolmen kuninkaan aarre (2016)
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 279
Kustantaja: Like
ISBN: 978-952-01-1319-3
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Voro #1
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18, 27, 28 ja 35


*Mestarivarkaan urasta haaveileva Lilja saa tilaisuuden todistaa taitonsa varkaiden killalle. Uhkarohkea ryöstökeikka kolistelee hereille vuosisatoja uinuneet voimat, ja pian Lilja on sotkeutunut unohdettujen jumalien ja kuolleiden kuninkaiden väliseen valtataisteluun.


Lepääkö koko maailman kohtalo pienen voron harteilla?*







Vauhdikas ja mukaansatempaava tarina hienolla kuvituksella!


Lilja on päähenkilönä rämäpäinen nuori voro, jolla on suuria suunnitelmia ja unelmia. Ja roimasti sekä hyvää että huonoa tuuria. Näin ainakin tässä seikkailussa, jossa juonitaan ja punotaan mystisiä lankoja toisiinsa minkä keretään. Kuka pettää ja kenet? Kuka puhuu totta ja kuka ei? Ketä Liljan kannattaa uskoa ja kehen luottaa? Jännitystä ja huumoria piisaa.


Sarjakuvan kuvitus on miellyttävää katseltavaa ja se on toteutettu hienosti mustavalkoisissa sävyissä. Oikein mainio luku- ja katselukokemus, johon on jatkoa tarjolla.

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Avi Heikkinen: Valotusaika

Alkuteos: Valotusaika (2019)
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Sivumäärä: 221
Kustantaja: Pokuto
ISBN: 978-952-68644-9-5
Muoto: Sid
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 4, 16, 18, 29, 48 ja 49


*Rahaton lurjus, Jamo, saa käsiinsä kameran, jolla voi kuvata menneisyyttä. Jotta Jamo voisi antaa itselleen anteeksi menneet virheensä, ryhtyy hän kameran avulla etsimään kadonnutta nuorta naista. Apuna hänellä on pehmolelupossuun asennettu, elämäänsä tyytymätön keinoäly ja puolikuuro työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ex-poliisi. Etsintä johtaa riitatointuisen kolmikon matkalle, joka muuttaa heidän elämänsä lopullisesti.


Valotusaika on mielen nyrjäyttävä scifi-seikkailu kaikille, jotka toivovat voivansa muuttaa menneisyyttä. Ainutlaatuinen sarjakuvateos on syntynyt aidoissa lokaatioissa kuvattuja valokuvia muokaten.*




Lapsuuteni Jyväskylässä viettäneenä oli jännittävä katsella tätä sarjakuvaa. Näkyisikö tuttuja paikkoja tai henkilöitä? Millaisia muistoja lukukokemus herättäisi? Muistoja nousi pintaan. Ja tuttujakin näkyi. Paikkojen tunnistaminen taas osoittautui paikoitellen vaikeaksi, sillä sarjakuvan tyylissä taustat on lähes poikkeuksetta jätetty “utuisemmiksi”.


Valotusajan toteutus on hieno. Jokainen ruutu on valokuvattu ensin ja sitten muokattu piirretyksi. Ihmisten kasvot ja heidän ilmeensä ovat tarkkoja. Muokkaus ei ole syönyt ilmeikkyyttä, vaikka piirteet ovat tietyllä tapaa pehmenneet ja muuttuneet epätodellisemmiksi. Rakennukset ja miljöö tulevat kauniisti esiin, vaikka esimerkiksi metsämaisemat ja pellot ovatkin yksityiskohdiltaan vähäisempiä. Tyylissä huomio keskittyykin enemmän olennaiseen.


Tarina on kiinnostava. Se kuoriutuu auki vähitellen ja syvenee sellaisiin ulottuvuuksiin, joita alussa ei osannut aavistaakaan. Se on jännittävä. Yllättävä. Ja jotenkin todellisen tuntuinen. Voisin hyvin kuvitella, että elämä voisi olla tuollaista. Itse ainakin voisin tykätä kamerasta, jolla näkee menneisyyteen. Joihinkin muistoihin voisi olla mukava palata.


Kauniisti toteutettu scifi sarjakuva. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen!

tiistai 20. elokuuta 2019

Tomi Adeyemi: Children of Blood and Bone

Alkuteos: Children of Blood and Bone (2018)
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 531
Kustantaja: Macmillan
ISBN: 978-1-5098-7135-3
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Legacy of Orïsha #1
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 10, 15, 16, 17 ja 29

*Zélie Adebola remembers when the soil of Orïsha hummed with magic. Nurners ignited flames, Tiders beckoned waves, and Zélie’s Reaper mother summoned fourth souls. But everything changed the night magic disappeared. Under the orders of a ruthless king, maji were targeted and killed, leaving Zélie without a mother and her people without hope. Now Zélie has one chance to bring back magic and strike against the monarchy. With the help of princess, Zélie must outwit and outrun the crown prince, who is hell-bent on eradicating magic for good.*


Adeyemin luoma maailma vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kiehtovalta. Harmi vain, että siitä kerrotaan lopulta kovin vähän. Kirjassa suurimman osan huomiosta vievät tapahtumat: kuinka valkotukkaisia lapsia, joista aikuisena tulisi taikuutta hallitsevia maji’ta, vainotaan. Kuinka nämä lapset ovat joutuneet kasvamaan maailmassa, jossa taikuus on kielletty ja kaikki majit surmattu vuosia sitten raidissa, jonka osa muistaa. Kirja on vahva puhe rotusorrosta, syrjinnästä ja vahvempien vallasta jota vastaan sorretut voivat yrittää taistella. Tähän päälle isketään kapinoiva prinsessa, ylisuojelevainen veli, hulvaton ihastuminen ja uhrautuvaisia kanssasisaria ja -veljiä. Siinä on ainekset jo moneen.

Kirjassa on paljon tapahtumia, jopa liikaakin. Tuntuu siltä, että ongelmasta juostaan suoraan toiseen. Teinit eivät osaa järjestää asioitaan järkevästi ja se aiheuttaa lisää ongelmia. Juuri kun ajattelee, että nyt tulee rauhallisempi hetki ja hahmot voivat kasvaa, niin ei. Sitten tuleekin jo uusi selkkaus vastaan. Tämä jättää henkilöhahmot melko pinnallisiksi. Itse olisin lukijana kaivannut heihin lisää syvyyttä.

Nuortenkirjana tämä toimii. Se on vauhdikas, lukija ei pitkästy. Henkilöhahmoissa on samaistuttavia piirteitä ja he ovat nuoria, kauniita ja uhrautuvaisia. Heille löytyy myös sopivasti ihmissuhdevilinää kaiken vaaran keskellä. Maailma kiinnostaa: se tarjoaa hyvän taustan, mutta ei uppoudu sinne liikaa. Lisäksi kirja on kerrottu useamman henkilön näkökulmista. Lyhyet luvut ja kertojan vaihdos pitävät mielenkiinnon yllä. Suuri osa kirjasta on dialogia, joten pitkiin kerrontajaksoihinkaan ei pääse tympäytymään.

Kirja päättyy mielenkiintoiseen tilanteeseen, joka saa huutamaan jatkoa nyt ja heti. Onneksi seuraava osa on jo tulossa.

maanantai 19. elokuuta 2019

Jean-Yves Ferri & Didier Conrad: Asterix ja piktit

Alkuteos: Astérix chez les pictes (2013)
Kääntäjä: Outi Walli
Kuvittaja: Didier Conrad
Teksti: Jean-Yves Ferri
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 48
Kustantaja: Egmont
ISBN: 978-952-233-659-0
Muoto: Nid
Sarjamerkintä: Asterix #35
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18, 30, 35 ja 47









Asterix-sarja siirtyy tällä seikkailulla uusien piirtäjien ja käsikirjoittajien maailmaan. Pienellä jännityksellä tartuinkin tähän itselleni täysin uuteen seikkailuun.


Piirrosjälki ja -tyyli ovat melkolailla samanlaisia kuin aikaisemmissakin seikkailuissa. Toki pientä eroa on havaittavissa, mikä on vain luonnollista. En kuitenkaan usko tämän haittaavan sarjan faneja kovinkaan paljoa. Kuvitusta on edelleen miellyttävä katsella ja tutut asiat ovat säilyneet paikoillaan.


Seikkailu palaa perinteisempään Asterixiin. Sankareita kaivataan auttamaan pahiksia vastaan käydyssä taistelussa. Ja tämähän passaa. Tällä kertaa matkataan ylämaille Skotlantiin auttamaan piktejä, joiden lukuisat heimot kaipaavat yhdistäjää ja apua roomalaisia valloittajia vastaan. Mukana on myös pieni rakkaustarina.


Vaikka seikkailun perusrakenne on perinteistä Asterixia, on siinä myös uutta. Kylän naiset saavat enemmän ruutuaikaa ja huumorissa on vanhojen juttujen lisäksi myös uusia pilkahduksia. Näitä en itse laittanut ollenkaan pahakseni. Hienoa, että myös Asterix uudistuu unohtamatta kuitenkaan täysin juuriaan.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Jari Peltonen: Kylmälän murhat, 2. Kyläkauppias katoaa

Alkuteos: Kylmälän murhat, 2. Kyläkauppias katoaa (2018)
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 125
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-32494-2
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Kylmälän murhat #2
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 18 ja 35


*Kylmälän pätevä rikoskomisario Väinö Vaitinen kumppaneineen joutuu uuden visaisen pulman eteen. Kyläkauppias Jontte on kadonnut ja liikkeeseen on murtauduttu. Tosin mitään ei ole varastettu, päinvastoin: kaupan kylmiöön on tuotu kuollut nainen. Onko leppoisasta kauppiaasta tullut murhamies? Vai onko talvimyrskyn koettelemassa kylässä irrallaan tappaja, joka on myös Jonten katoamisen takana?*




Sarjan toinen osa tuo takaisin tutut poliisit, ihanan idyllisen pienen kylän ja erikoiset rikokset. Tällä kertaa vain seikkaillaan keskellä kylmintä ja lumisinta talvea. Perussuomalainen meininki siis kyseessä. Ainakin pienen kylän yhteinen henki ja ilmapiiri välittyy sarjakuvan henkilöistä ja tapahtumista. Vaikka itse rikos tuleekin hieman yllättävältä taholta… Pieniä kettuiluja on myös havaittavissa eräitä tunnettuja tosielämän henkilöitä kohtaan. Tai niin ainakin minä asian tulkitsin.


Rikoksen luonne ja motiivit ovat melko mielikuvitukselliset. Ei sellaista ihan joka päivä tapahdu. Taustalla taas tapahtuu pienen kylän omaa teerenpeliä. Hahmot ovat sympaattisia ja sarjakuvan kuvitus miellyttävän rento. Lisää Kylmälää kiitos!

lauantai 17. elokuuta 2019

Jari Peltonen: Kylmälän murhat, 1. Sokea hieroja

Alkuteos: Kylmälän murhat. Sokea hieroja (2016)
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 125
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-30615-3
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 18 35 ja 48


*Väinö Vaitinen on pätevä rikostutkija, mutta kun Kylmälän bussipysäkiltä löytyy sokean miehen ruumis, joutuvat pienen kylän poliisivoimat selvittämään ennennäkemätöntä mysteeriä. Kuka on tämä tyylikkäästi pukeutunut uhri, jota kukaan paikallinen ei tunne? Onko kyseessä murha vai äärimmäisen kummallinen onnettomuus? Kumppanukset Väinö ja Calle ryhtyvät ratkomaan tapausta ja sotkeutuvat samalla rikokseen, jonka juuret ulottuvat Kylmälän historiaan ja kauas Suomen rajojen ulkopuolelle.*



Väinö ja kumppanit ovat raikas tuulahdus pienen paikkakunnan poliisivoimia. Väinö itse on herttainen ja ujo suomalaismies, joka ei tajua naapurin tytön ihastusta vaan ennemmin lähtee kalaan. Tai lähibaariin ryypylle tai parille. Hänen toverinsa taas ovat hyviä ilmentymiä erilaisista suomalaisista ihmisryhmistä.


Sarjakuvassa porukalla selvitetään murhatun sokean miehen tapausta. Murhatutkimus on varsinaista palapeliä ja siinä sivussa alkaa paljastumaan yllättäviä asioita. Äkkiä sokeasta murhatusta paljastuukin kokonainen ja kiinnostava elämäntarina.


Sarjakuvan tyyli on rento ja hauska. Kuvia katselee mielellään ja hahmot ovat persoonallisia ja helposti lähestyttäviä. Minun pitänee tutkia löytyykö näitä lisää!