maanantai 13. elokuuta 2018

Richard K. Morgan: Muuntohiili

Alkuteos: Altered Carbon (2001)
Suomentaja: Einari Aaltonen
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 495
Kustantaja: Like
ISBN: 978-952-01-1765-8
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 7, 14, 17, 23, 34 ja 46

*2400-luvulla kuoleman ei tarvitse olla lopullinen. Ihmisen digitaalinen tietoisuus voidaan ladata aina uuteen kehoon - mikäli siihen on varaa. Ihmiskehot ovat kauppatavaraa, ja niillä tehdään häikäilemätöntä bisnestä.

Miljardööri Laurens Bancroft palkkaa entisen huippusotilaan Takeshi Kovacsin selvittämään Bancroftin omaa kuolemaa, jonka poliisi on julistanut itsemurhaksi. Kovacs törmää salaliittoon, jonka lonkerot ulottuvat läpimädän yhteiskunnan jokaiseen kolkkaan.*




Loistavaa tykitystä scifin ystäville! Tässä kirjassa on vauhtia, vaarallisia tilanteita, romantiikkaa, yllätyksiä ja kiintoisia hahmoja. Maailma on mielenkiintoinen ja jännittävä, sen pyörteisiin on helppo upota ja historiaan rakastua. Erittäin suositeltava!

Muuntohiili vie lukijan kauas tulevaisuuteen. Maailma ja maailmat ovat muuttuneet moneen kertaan ja avaruuden siirtokunnat ovat varmasti todella erilaisia kuin tuntemamme nykyisyys. Kirjan tapahtumat kuitenkin sijoittuvat muuttuneeseen Maahan. Vuosisatoja eri vartaloissa elävät ihmiset ovat arkipäivää, samoin kuin tietoisuuden säilyttäminen varastossa jos ei ole varaa heti uuteen vartaloon, sukkaan. On korruptiota, salamurhaajia, pordelleja, huumekauppaa… Maailman meno on melkoisen villiä. Maan tulevaisuus on kiinnostava, raaka ja kaikin puolin ehkä jopa mahdollinen. Ainakin sen voi kuvitella olevan mahdollinen ja tosi.

Kirjan päähenkilöt ja monet sivuhenkilöistä on rakennettu hyvin. Heissä on persoonallisuutta ja he jaksavat kiinnostaa ja yllättää. Kovacsin menneisyydestä väläytellään kiintoisia maistiaisia, jotka saavat lukijan haluamaan lisää. Ja koko idea parannelluista kehoista ja kehon vaihdoista on lumoava. Miten paljon toisia voikaan huijata vaihtamalla kehoa? Melkoisesti. Jos on riittävän hyvä ja riittävän rikas.

Myös Muuntohiilen juoni on taidolla rakennettu. Alkutilanne vaikuttaa melkoisen simppeliltä, mutta varsin nopeasti kaikki mutkistuu ja mutkistuu, kunnes ollaan jo todella syvissä vesissä. Palapeli rakentuu vähitellen ja osoittautuu monitahoisemmaksi kuin mitä olisi odottanut. Kaikkia mahdollisuuksia ei voi mitenkään arvata, joten lukija saa olla koko ajan tarkkana ja koettaa pysyä kyydissä.

Tykkäsin. Tykkäsin. Tykkäsin! Suosittelen erittäin lämpimästi sekä scifin että dekkareiden ystäville. Tässä on onnistuttu yhdistämään nämä kaksi toisiinsa loistavasti.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi

Alkuteos: Jäniksen vuosi (1975)
Lukija: Ahti Jokinen
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Kesto: 5 CD-levyä
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-32556-8
Muoto: äänikirja, CD
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 14, 28, 33 ja 40
Lukulistalta: 36

*Parasta Paasilinnaa!

“Vatanen säntäsi pankista kadulle. Hän lähti juoksemaan jalkakäytävää pitkin niin nopeasti kuin suinkin kintuistaan pääsi. Vastaantulijat jäivät ällistyneinä katsomaan miestä, joka pötki pakoon pankista kädessään kori, josta pilkistivät esiin pienet jäniksenkorvat.”

Miehen ja jäniksen uskomaton pakoseikkailu ruuhka-Suomen ansoista ulos luontoon, vapauteen ja todellisiin urotöihin. Tuhannen mehevän naurun kirja, jonka pohjalta Risto Jarva teki menestyselokuvan.*




Uskomaton vuoden mittainen matka, jossa toimittaja Vatanen pistää piut paut entiselle elämälleen. Pikkuinen jänis saa miehen muuttamaan elämäänsä ja johdattaa tämän vaikka minkälaisiin sattumuksiin. Ollaan metsäpaloa sammuttamassa, kuuntelemassa salaliittoteorioita, korjaamassa mökkiä, karhua kaatamassa ja sitä rataa. Vauhtia ja mielenkiintoisia henkilöitä kohdataan ja jokainen kohtaa jäniksen omalla tavallaan. Jänis tässä symboloikin ehkä sitä, miten ihmiset yleensä kohtaavat asioita. Miten he suhtautuvat olentoon, joka on poissa normaalista ja totutusta ympäristöstään? Ja miten käyttäytyy Vatanen?

Hupaisa, erilainen ja piristävä. Jäniksen vuosi on kestänyt aikaa, vaikkei Neuvostoliittoa ja Kekkosta enää olekaan. Samoja ongelmia ja samanlaisia ennakkoluuloja on kuitenkin edelleen maailma täynnä. Ei niistä mihinkään pääse. Siksikin kirja on edelleen erittäin luettava. Äänikirjana sen kuuntelu sujui myös mainiosti ja lukijana Ahti Jokinen on mukavaa kuunneltavaa. Hänellä on rauhallinen ääni ja hyvä tyyli esittää hahmoja.

perjantai 10. elokuuta 2018

Marjatta Levanto & Julia Vuori: Leonardo oikealta vasemmalle

Alkuteos: Leonardo oikealta vasemmalle (2014)
Suomentaja: Laura Lahdensuu ja Marjatta Levanto
Kuvittaja: Julia Vuori
Teksti: Marjatta Levanto
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 113
Kustantaja: Teos
ISBN: 978-951-851-467-4
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 20, 28, 29, 32 ja 45


*”Kuvaile ja määrittele mitä aivastus on, mitä haukottelu. Mitä on kouristus, halvaantuminen, vilunväristykset, hikoilu, nälkä, jano, ikävöinti.” Leonardo da Vinci, ammatti yleisnero. Arkkitehti, insinööri, maalari, kuvanveistäjä, luonnontieteilijä, keksijä ja filosofi. Leonardoa on kutsuttu maailmanhistorian uteliaimmaksi ihmiseksi. Kouluja käymätön maalaispoika Vincin kaupungista luotti vain itse hankittuun tietoon. Havainnoista ja ajatuksista täyttyi kymmeniätuhansia sivuja muistikirjoihin, joista suurin osa on kadonnut. Säilyneet arviolta 14 000 sivua ovat runsaudensarvi: mm. Luonnoksia, mietelauseita, vitsejä, kertomuksia, reseptejä. Leonardo on arvoitus edelleen, viisisataa vuotta kuolemansa jälkeen. Mitä hänestä lopultakin tiedetään? Maalarina hänen tuotantonsa ei ylitä 20 teosta, veistoksia ei valmistunut yhtäkään. Ainuttakaan rakennussuunnitelmaa ei toteutettu, yksikään keksintö ei ole säilynyt jälkipolville. Tätä kaikkea pohditaan teoksessa Leonardo oikealta vasemmalle. Nuorelle lukijakunnalle suunnattu kutkuttava tietokirja esittää paljon kysymyksiä, joista osaan vastataan, osa jää lukijalle pohdittavaksi.*




Tämä palkittu lasten tietokirja on viihdyttävää ja opettavaista luettavaa myös aikuisille. Se esittelee renessanssinero Leonardo da Vincin suurimpia töitä, hänen mielenkiinnon kohteitaan ja siinä sivussa hieman myös hänen elämäänsä ja ajatuksiaan. Kirja on kirjoitettu helppotajuisesti ja selkeästi. Tekstiä lukee mielellään, sillä se ei ole kuivaa luettavaa ja Leonardon omat ajatukset ja tulkinnat värittävät ja vahvistavat sanomaa. Kuvitus on upea ja informatiivinen. Yksityiskohtiin paneudutaan ja minulle ainakin tuli vastaan monta uutta asiaa tästä nerosta ja hänen tuotannostaan. Mielenkiintoista luettavaa!

torstai 9. elokuuta 2018

S. J. Bolton: Dead scared

Alkuteos: Dead scared (2012)
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 378
Kustantaja: Bantam
ISBN: 978-0-593-06415-3
Muoto: Sid
Sarjamerkintä: Lacey Flint #2
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 24, 28, 32, 33 ja 40
Lukulistalta: 35

*When a Cambridge student dramatically attempts to take her own life, DI Mark Joesbury realizes that the university has developed an unhealthy record of young people committing suicide in extraordinary ways.

Despite huge personal misgivings, Joesbury sends young policewoman DC Lacey Flint to Cambridge with a brief to work undercover, posing as a vulnerable, depression-prone student.

Psychiatrist Evi Oliver is the only person in Cambridge who knows who Lacey really is - or so they both hope. But as the two women dig deeper into the darker side of university life, they discover a terrifying trend…

And when Lacey starts experiencing the same disturbing nightmares reported by the dead girls, she knows that she is next.*




Tuttavan suosituksesta lähdin lukaisemaan tätä kirjaa. Minua kyllä varoiteltiin, että kyseessä ei ole sarjan ensimmäinen osa, mutta tuon varoituksen olin autuaasti unohtanut… Teoriassa ei haittaa, vaikka lukisikin tämän kirjan ensin. Mutta jos pitää järjestelmällisyydestä ja pienet epämääräisiksi jäävät viitteet menneisiin tapahtumiin haittaavat, niin suosittelen kyllä etsimään aikaisemman osan käsiin ennen tätä. Minua nimittäin jäivät kiusaamaan vihjeet menneisiin, etenkin kun siellä selvästi on tapahtunut vaikka mitä jännittävää.

Lacey on poliisina mielenkiintoisen. Naiseksi hänessä on “munaa” sopivasti, mutta hänestä löytyy myös oma herkempi puolensa. Tämä herkempi puoli paljastuu vain osittain ja siitäkin syystä kaipailisin enemmän taustatietoja. Etenkin kun hänen parikseen nakataan Joesburyn kaltainen tyyppi ja sitten vielä haavoittunut Evi, joista kumpainenkin on esiintynyt Boltonin aiemmissa kirjoissa. Selvää kiusantekoa minulle! (Oma moka, kun selvitin asioita vasta näin jälkikäteen…) Henkilöhahmot ovat mieleenjääviä ja kiinnostavia. Heidän seikkailujaan seuraa mielellään.

Kirjan juoni on myös mukaansatempaava. Siinä on jännitystä, mysteeriä ja epävarmuutta. Tapahtumia seurataan jännittävästi takautumana. Kirja alkaa nykyhetkestä ja sitten äkkiä hypähdetäänkin aikaan muutamia päiviä aikaisemmin. Alun tilanne ikään kuin vyöryy päälle kiihtyvällä vauhdilla. Ja niissä tapahtumissa onkin sitten vaikka mitä. Hiukset saattavat helposti nousta pystyyn, sen verran pelottavaa menoa on luvassa. En siis suosittele tätä jännäriä kaikkein herkimmille lukijoille. Aiheensa puolesta kirja menee pelottaville alueille ja varsin pitkälle...

maanantai 6. elokuuta 2018

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Alkuteos: Life after life (2013)
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 595
Kustantaja: Schildts & Söderströms
ISBN: ?
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 14, 15,  23, 24, 30, 32, 33, 34 ja 40
Lukulistalta: 34


*Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ei pääse paikalle lumimyrskyn vuoksi, ja tyttölapsi syntyy kuolleena.
Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä, ja syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa.


Ursulan tarina on kiehtovan ja kauhean 1900-luvun tarina. Vuosituhannen alussa Toddin perhe elää onnellista porvarillista elämää tietämättömänä tulevista mullistuksista. “Entä jos?” kuuluu kysymys. Entä jos viisivuotias Ursula ei olisikaan hukkunut? Entä jos Hitlerin salamurha olisi onnistunut? Kate Atkinson on kirjoittanut täyteläisen romaanin, joka alkaa vain  alkaakseen uudelleen erilaisena versiona. Herkulliset yksityiskohdat ja niiden variaatiot täydentävät taidokasta kokonaisuutta. Lukija voi vain ihmetellä kuinka syvästi voi eläytyä tarinaan, joka ei etene tavanomaisen romaanin tapaan. Kysymys fiktion voimasta ja mahdollisuuksista kasvaakin kysymykseksi ihmiselämän mahdollisuuksista. Miten jokapäiväiset valintamme vaikuttavat elämämme kulkuun? Miten ne vaikuttavat muihin? Elämä elämältä on romaani, jossa pienet sattumukset voivat syöstä raiteiltaan niin pienen ihmisen kuin kokonaisen maanosan.*



Myönnän, että romaanin idea on nerokas. Kuinka pienet päätökset ja yksittäisiltä vaikuttavat sattumat voivat muuttaa koko elämän suunnan? Miten erilaisia vaihtoehtoja ihmisellä onkaan elää elämänsä? Loistava idea ja jokseenkin kelpoisa toteutus.

Elämä elämältä ei ole helppo kirja seurata. Välillä tapahtumat ovat lyhyitä ja ohitse pian. Välillä taas eletään samaa aikaa ja elämää pitkään. Vuosiluvut ja kirjan väliotsikot helpottavat tapahtumien seuraamista. Siltikin huomasin olevani välillä päästäni pyörällä sen suhteen, mitä aikajanaa tai mahdollisuutta kulloinkin elettiin…

Kirjan tapahtumat ovat historialliselta kannalta mielenkiintoisia. Ne kuvaavat hyvin elettyä aikaa ja ihmisten ajatuksia. Joukossa on myös radikaaleja ajatuksia, joten kirja ei todellakaan kangistu perinteisille uomille. Tylsää ei lukiessa todennäköisesti tule olemaan, joskin osa kirjan tapahtumista voi olla hyvin masentavaa ja jopa ahdistavaa luettavaa. Eivätkä kaikki langat ja mahdollisuudet tule koskaan selvitetyiksi…

Itse annan suurimman miinuksen kirjan henkilöistä. Lähestulkoon kaikki henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En tuntunut pääsevän heistä kehenkään kunnolla kiinni. Ehkä se johtuu siitä, että varsinkin alussa tapahtumat vaihtelivat niin nopeasti, ettei kunnollista sidettä ehtinyt muodostumaan. Ja osa henkilöistä sitten tietysti vilahtaa mukana vain hetken tai pari aina elämästä riippuen…

Mutta mikä lopulta olikaan Ursulan ja muiden todellinen elämä? Onko se yksi näistä esitetyistä vai joku niiden yhdistelmistä? Vai onko olemassa vielä yksi ylimääräinen mahdollisuus? Sen saa jokainen lukija ilmeisesti itse päättää.

lauantai 4. elokuuta 2018

William Shakespeare: Titus Andronicus

Alkuteos: Titus Andronicus (n. 1584-1590?)
Suomentaja: Paavo Cajander
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 57
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-559-9
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 17, 19, 24 ja 34
Hyllynlämmittäjä: 29


*Todennäköisesti Shakespearen ensimmäinen näytelmä, mahdollisesti kirjoitettu yhteistyönä. Sijoittuu Roomaan, mutta ei poikkeuksellisesti perustu tunnettuun historialliseen hahmoon. Hurmeinen tragedia kertoo roomalaisesta kenraalista ja tämän kostonkierteestä goottien kuningattaren kanssa. Paavo Cajanderin suomennos.*




Jollain lailla tämä tragedia tuntui kevyemmältä ja helppolukuisemmalta kuin aikaisemmin lukemani Shakespearet. Ehkä tämän “todennäköisesti ensimmäisen” näytelmän juoni ja rakenne vielä hakivat ilmaisujaan ja jäivät siten yksinkertaisemmiksi. Tässä nimittäin tapahtumat etenevät melko suoraviivaisesti ja järjestelmällisesti eteenpäin. Mitään turhia ja ylimääräisiä koukeroita ei ole vaan syy ja seuraussuhteet ovat havaittavissa. Eikä kukaan pidä pitkiä metaforisia monologeja, joista lukijan tai katselijoiden tulisi ymmärtää syntyjä syviä.

Julma tämä näytelmä on. Ehkä yksi verisimmistä, mitä olen lukenut. Ihmisiä petetään, silvotaan ja raiskataan. Viattomia surmataan ja lopulta eräänlainen hulluus tuntuu valtaavan suurimman osan näytelmän hahmoista. Tämän näytelmän maailmassa elämä on julmaa ja täynnä kostoa. Eivätkä ihmiset oikein osaa antaa anteeksi.

perjantai 3. elokuuta 2018

Leo Tolstoi: Sota ja rauha IV

Alkuteos: Война и мир [Voina i mir] (1865-1869)
Suomentaja: Rob. A. Seppänen
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 295
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-942-9
Muoto: e-kirja (EPUB)
Sarjamerkintä: Sota ja rauha #4
Peukku: q^^
Huom: Elisa Kirjan ilmainen klassikko, jaettu 4 osaan
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 14, 17, 19 ja 24
Hyllynlämmittäjä: 28
Lukulistalta: 32

*Leo Tolstoin Sota ja rauha on eräs maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. 1800-luvulle sijoittuva kirja kuvaa Venäjän ja Napoleonin välistä sotaa ja sen keskelle joutuneita ihmisiä. Teoksen keskiössä ovat viisi aatelisperhettä, mutta kirja on samalla läpileikaus koko 1800-luvun venäläisestä yhteiskunnasta.*




Sodan ja rauhan neljäs osa on vähäsen lyhyempi kuin aikaisemmat. Helpotus minulle! Lukeminen alkoi nimittäin käymään jo raskaaksi. Ranskankielisten tekstien käännökset viitteinä, yllättäen mukaan ilmestyvät henkilöt, jotka oli jo autuaasti ehtinyt unohtamaan ja aina vain enemmän ja enemmän tökkivä kieli. Sanottava on, että pitemmän päälle vanha suomennos ei ole mukavaa luettavaa. Se on raskas ja kankea. Suosittelen ottamaan uudemman suomennoksen jos vain mahdollista.

Tässäkin osassa seikkaillaan todellisen sodan ja keksittyjen tapahtumien välillä. Yleinen ilme tuntuu olevan, että lähes kaikilla menee huonosti, ellei vieläkin huonommin. Moskova palaa, ihmiset näkevät nälkää, “rakkaita” hahmoja kuolee ja kurjuus on yleistä. Moni joksikin aikaa kadonnut hahmo palaa takaisin, joskin lukijan voi olla hankala muistaa kuka oli kuka… Varsinainen kirja päättyy äkkiä ja töksähtäen. Joskin teokseen kuuluu vielä osio “jälkisanat”, jossa avataan keskeisimpien hahmojen elämän käänteitä myöhemmissä vaiheissa. Luvassa on joitain yllätyksiä, mutta osa taas on niin ennalta arvattavaa, että hohhoijaa.

Kokonaisuutena Sota ja rauha on massiivinen ja raskas luettava. Hahmoja on venäläisille klassikoille tyypilliseen tapaan paljon, joten lukeminen vaatii tarkkuutta. Tapahtumat vilisevät ja hyppivät, joten sekin lisää haastetta. Nyt ei tämä klassikko iskenyt. Hahmot jäivät liian etäisiksi ja kirjailijan oma ristiriitaisen oloinen suhtautuminen heihin häiritsi lukemista liikaa. Vihatako vaiko rakastaa?