keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Leila Saarivirta: Nukkumatin vastaisku

Alkuteos: Nukkumatin vastaisku (2018)
Kuvittaja: Pentti Otsamo
Teksti: Leila Saarivirta
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 93
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-31932-0
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2019: 13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja (8/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 13, 16, 18, 29, 30 ja 47

*Ei voi olla totta! Huippuhahmojen listalla ei mainita Nukkumatin nimeä ollenkaan! Ovatko ihmiset täysin haksahtaneet lahjoja jakelevan Joulupukin ja rahaa kylvävän Hammaskeijun pauloihin ja unohtaneet kokonaan Nukkumatin ja unen merkityksen?

Nukkumatti päättää ryhtyä vastaiskuun. Hän palauttaa suosionsa ja kiillottaa julkisuuskuvansa keinolla millä hyvänsä. Hän alkaa blogata, tubettaa ja somettaa apunaan Pahkura, joka on - jos mahdollista - vielä syvemmällä suosion aallonpohjassa.*


Jotenkin odotin tältä kirjalta enemmän. Se on oikeastaan enemmän kertomus Nukkumatin ystävistä, kuin varsinainen yritys suosion kasvattamiseksi. Itse ainakin tunnuin jäävän lukijana ulkopuoliseksi tarinasta ja osittain hypin sivujen ylitse. Tarina ei sytyttänyt. Eivätkä hahmot. Ja osa kirjan vitseistäkin tuntui kuluneilta. Olinkohan liian vanha tälle kirjalle?

tiistai 22. tammikuuta 2019

Jules Verne: Tsaarin kuriiri

Alkuteos: Michel Strogoff (1876)
Kääntäjä: Valfrid Hedman
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 298
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-494-3
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Huom: Elisa Kirjan ilmainen klassikko
Lukuhaaste 2019: 32. Kirjan nimessä on ammatti (7/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 18 ja 32
Hyllynlämmittäjä: 2

*Tsaarin kuriiria pidetään yhtenä Vernen parhaista romaaneista. Se on 1800-luvun Venäjälle sijoittuva romanttinen seikkailu ja monet muistavat sen suomessakin 70-luvulla esitetystä TV-sarjasta.*



Minuun tämän tarinan henkilöt eivät oikein iskeneet. Sankari on jotenkin liian hyveellinen, puhdas ja oikeamielinen. Ja pystyy tietysti aivan uskomattomiin tekoihin täyttääkseen saamansa tehtävän. Ja hänen parinaan on vasta tuskin lapsen kengistä päässyt kaunis nuori neitonen, joka uhrautuvaisesti on valmis tekemään miltei mitä vain sankarin eteen. Mukana seikkailevat uutismiehet ranskasta ja englannista ovat hupaisia, vaikka toisinaan päädyinkin ihmettelemään heidän tekemiään ratkaisuja…

Hienoa kieltä, hieno matkakuvaus halki Siperian ja joitakin mielenkiintoisia sivuhahmoja. Verneä on mukava lukea, sillä hän osaa rakentaa kiintoisan tarinan. Harmi vain, että toisinaan hänen hahmonsa ovat kuin samasta puusta veistettyjä.

maanantai 21. tammikuuta 2019

Andy Elkerton: Arni sankarina

Alkuteos: Oolaf the Hero (2017)
Kääntäjä: Terhi Leskinen
Kuvittaja: Andy Elkerton
Teksti: Andy Elkerton
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 31
Kustantaja: Mäkelä
ISBN: 978-952-341-055-8
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Viikinki-seikkailuja # / Hyppää kirjan kyytiin!
Peukku: q^^
Huom: kirjoitettu SUURAAKKOSIN
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 16, 18, 27 ja 47

*Arni haluaisi kohdata hurjia vaaroja, aivan kuten hänen isänsä Harald Haaraparta. Arni on vain vielä liian nuori lähtemään yksin maailmalle. Sitten hän keksii: seikkailun voi järjestää tulemaan itsensä luo…*


Kirjan tarina on lyhyt ja napakka. Se on kirjoitettu helpolla kielellä ja vauhdikas ja värikäs kuvitus sopii kirjan tyyliin. Henkilöhahmot näyttävät mielenkiintoisilta ja mieleenpainuvilta. Viikingit ja mytologiset taikaolennot varmasti purevat pienempiin lukijoihin. Plussaa siitä, että kirjassa on kerrottu mytologisia faktojakin.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Alkuteos: Sarasvatin hiekkaa (2005)
Lukija: Jarmo Mäkinen
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Kesto: 10h 42min (9 CD-levyä)
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3617-8
Muoto: äänikirja, CD
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2019: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja (6/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 18 ja 22
Lukulistalta: 2

*Vuoden pelottavimmaksi sekä tärkeimmäksi kirjaksi kuvailtu egologinen trilleri, joka teki vaikutuksen myös Finlandia-palkintoraatiin.

Venäläinen tutkija Segej yrittää yhdessä intialaisen tutkijayhteisön ja kollegansa Amritan kanssa selvittää Cambaynlahdesta meren alta löytyneen kaupungin arvoitusta. Samaan aikaan suomalainen Kari Alanen yrittää toisaalla kehittää ratkaisua jäätiköiden sulamisongelmaan. Jäätiköitä tutkii myös Grönlannissa tukikohtaansa pitävä tutkimusyksikkö ja filippiiniläissyntyinen erakko Susan Chang. Tutkimuslinjat yllättäen kohtaavat toisensa ja paljastavat ihmiskunnan tulevaisuuden olevan vaarassa. Mutta pystyvätkö vallankäyttäjät kyllin nopeisiin ja oikeisiin päätöksiin? Vai onko jo liian myöhäistä?*


Isomäen kirjan loppuun kirjoittama selvitys kirjan synnystä ja sen faktojen todenperäisyydestä oli minulle kirjan vaikuttavinta antia. Olin jotenkin olettanut, että paljon suurempi osa olisi ollut fiktiota. Tässä kirjassa pelottavinta onkin se, että sen tapahtumat ovat oikeastaan melko mahdollisia.

Sarasvatin hiekkaa ei ole mikään nopeatempoinen jännäri, vaikka on siinä omat vauhdikkaammat ja jännittävämmät hetkensä. Enemmän kirja keskittyy jokseenkin arkisiin tapahtumiin, jotka kätkevät taakseen suurempia asioita. Arkipäiväisyydet jopa piilottavat olemassa olevat vaarat ja inhimillisiä väärinkäsityksiä ja vääriä arvioita tapahtuu. Niillä vain on tällä kertaa melkoisen kohtalokkaat seuraukset…

Henkilöhahmot jäivät itselleni etäisiksi. Heidän seurassaan kyllä viihtyy, mutta mukaan laitettuja ihmisten välisiä jännitteitä ei ehkä ole osattu kuvata kaikkein romanttisimmalla tavalla. Joskaan se ei varmastikaan ole ollut tämän kirjan ideanakaan. Tärkeämpi on sanoma siitä, että meidän tulisi herätä. Ennen kuin megatsunami todella iskee.

Lukijana Mäkinen on rauhallinen. Hänen ääntään kuuntelee mielellään. Se on sopivalla tavalla rouhean karhea. Toisinaan tosin hänen tasainen äänensä hankaloittaa repliikkien ymmärtämistä. Kuka sanoi ja mitä? Kyllä tähänkin tottuu, mutta alkuun se oli hankalahkoa.

Edelleen ajankohtainen kirja, jolle kannattaa antaa mahdollisuus.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Morris, Fauche & Léturgie: Daily Star

Alkuteos: Le Daily Star (1984)
Kääntäjä: Annukka Kolehmainen
Kuvittaja: Morris
Teksti: Fauche & Léturgie
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 44
Kustantaja: Egmont Kustannus
ISBN: 978-952-469-549-7
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Lucky Luke #51
Peukku: ^^b
Huom: Yhteisnide Lucky Luke 1983-1984 (sivuja yhteensä 159)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 18 ja 47









Lucky Luke ja Jolly Jumper päätyvät sanomalehtimiehiksi tässä seikkailussa, jossa osa pikkukaupungin väestä haluaa panna kapuloita vapaan sanan rattaisiin. Huumoria löytyy ja tarina on mainio.


torstai 17. tammikuuta 2019

Morris & Lo Hartog van Banda: Fingers

Alkuteos: Fingers (1983)
Kääntäjä: Annukka Kolehmainen
Kuvittaja: Morris
Teksti: Lo Hartog van Banda
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 44
Kustantaja: Egmont Kustannus
ISBN: 978-952-469-549-7
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Lucky Luke #50
Peukku: ^^b
Huom: Yhteisnide Lucky Luke 1983-1984 (sivuja yhteensä 159)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 18 ja 47








Tämä seikkailu menee yhdeksi suosikeistani. Fingers on mainio taikuri, jolla on ongelmia pitää “sormiaan silmällä”. Tästä syystä hän joutuu pulaan, josta Lucky Luke häntä auttaa. Osat vaihtuvat ja Lucky Luke onkin pulassa. Onneksi Fingers ei ole pohjimmiltaan paha roisto, vaan melkoinen herrasmies ja hän vastavuoroisesti auttaa sankaria pulassa.


tiistai 15. tammikuuta 2019

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Alkuteos: I Let You Go (2014)
Kääntäjä: Päivi Pouttu-Delière
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 360
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-24-0687-6
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Huom: Hankittu Elisa Kirjan kautta
Lukuhaaste 2019: 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan (5/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 11, 12, 15, 18, 29, 35 ja 36
Hyllynlämmittäjä: 1

*”Otetaan kisa, äiti!” Poika on aina liikkeellä, täynnä energiaa heräämisestä aina siihen saakka, kun hänen päänsä illalla painuu tyynylle. Hyppii ja juoksee koko ajan. “Tule nyt!” Se tapahtuu silmänräpäyksessä. Nainen tuntee tyhjän tilan rinnallaan.”

Kaikkien osallisten elämä muuttuu silmänräpäyksessä, kun 5-vuotias poika jää auton alle ja kuolee. Kuski pakenee paikalta ja tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille. Hinnalla millä hyvänsä.

Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa epätoivoisesti jättää koko entisen elämänsä taakseen. Mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä. Järkyttävin seurauksin.

Huikeat arvostelut saanut piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle naulaten lukijan tuoliinsa. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista.

Clare Mackintosh työskenteli 12 vuotta poliisina ennen ryhtymistään päätoimiseksi kirjailijaksi. Annoin sinun mennä on saanut innoituksensa todellisesta rikostapauksesta, jota kirjailija tutki työskennellessään vielä poliisina. Myyntilistojen kärkeen ampaissut romaani on tehnyt Mackintoshista kertaheitolla psykologisen trillerin uuden kansainvälisen tähden.*


Minulla oli kovat odotukset tämän kirjan suhteen. Sen verran paljon tätä on nimittäin hehkutettu ja kehuttu. Ehkä tässä on syy siihen, että itse päädyin lopulta hivenen pettymään…

OK. Kirja on hyvin kirjoitettu. Teksti on luettavaa ja sujuvaa. Kirjailija osaa pitää jännitystä yllä ja paljastaa asioita suhteellisen hyvällä tahdilla. Lukija ei ehdi pitkästymään. Kirjailija osaa tasapainoilla erilaisten kerrontatapojen välillä. Toisinaan seurataa tapahtumia Rayn ja etsivien kantilta, tällöin ollaan ulkopuolisessa kertojassa. Toisinaan taas seurataan Jennaa. Silloin ollaan minä-kertojassa. Oivallinen keino rakentaa tunnelmaa ja tuoda tapahtumia lähemmäksi lukijaa. Mutta… Minuun se ei iskenyt. Ray ja muut etsivät ovat hyviä tyyppejä ongelmineen kaikkineen. Jenna sen sijaan.... Hänestä en pitänyt ollenkaan. En alussa, en keskellä enkä lopussa. Hänen osuuksiensa lukeminen oli minulle työlästä, mikä osittain ehkä vaikuttaa siihen että… No, tuo “tyrmäävä juonenkäänne” menee kohdallani hukkaan. Se on kyllä yllättävä, mutta ei minun tapauksessani niin järisyttävä.

Juoni on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin rakennettu. Se yllättää ja jopa järkyttää. Toki tässä on omat kliseensä ja monet turhat ja ehkä jopa hieman typerätkin ratkaisunsa, mutta uskon tämän vahvasti purevan moneen dekkaristiin. Aihe on järkyttävä ja osoittaa, että joistain asioista aina vain vaietaan vaikkei pitäisi. Kannattaa kokeilla. Ehkä itsekin kokeilen jossain vaiheessa kirjailijalta toisen teoksen.