maanantai 20. marraskuuta 2017

Joel Lehtonen: Putkinotko

Alkuteos: Putkinotko : Kuvaus laiskasta viinarokarista ja tuhmasta herrasta (1919-1920)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 336
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-946-7
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta
Lukuhaaste 2017: 19. Yhdenpäivänromaani (2: 48/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 5, 6, 8, 19, 34, 35, 39, 45 ja 47


*Putkinotko on Joel Lehtosen tunnetuin teos, joka ilmestyi kahdessa osassa vuosien 1919-1920 aikana. Romaani käsittelee yhtä kesäistä päivää, jolloin vuokraviljelijä ja viinatrokari Juutas Käkriäisen vaimo lähtee käymään Savonlinnassa ja Käkriäisten tilan omistaja saapuu tarkastamaan maitaan.

Putkinotkon vahvuuksia ovat elävä luontokuvaus ja tavallisen kansan elämän hahmottaminen, ja teosta pidetään kirjallisuushistoriallisesti suomalaisen realismin taidonnäytteenä.*



Pitkä, hitaasti etenevä ja minusta aika päämäärätön teos. Yhden päivän aikana kuljetaan jos minkälaisen henkilön matkassa ja seurataan Käkriäisen perheen elämää ja pyristelyä hengissä pysymisen suhteen. Koko perhe kun tuntuu olevan aika ongelmainen, eivätkä perheenjäsenten välitkään ole täysin mutkattomat…

Hienoa ajankuvausta kirja kyllä on. Ja persoonallisella tyylillä kirjoitettu. Minulla itselläni vain takkusi lukeminen pahasti. Hahmot eivät kiinnostaneet, lähinnä jopa ärsyttivät ja inhottivat. Ja jotenkin käytetty kieli kaihersi. Ei sen pienoinen vanhahtavuus, vaan se, miten sitä käytettiin. Kuinka ihmisten puheet olivat sekavia ja hämääviä ja joka välissä piti alkaa hihittelemään ja laittamaan vakavaa asiaa leikiksi.

Sanoisin, että Putkinotko on varsin omanlaisensa klassikko, josta joko pitää tai ei pidä. Realismia rehellisimmillään.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Agatha Christie: Rouva McGinty on kuollut

Alkuteos: Mrs McGintys’s Dead (1951)
Suomentaja: Eva Siikarla
Ilmestymisaika: 1988 (ko.painos)
Sivumäärä: 223
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-00926-1
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Hercule Poirot #25 / Sapo
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa (2: 47/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 15, 20, 23, 24, 32, 34, 35, 37, 39 ja 47

*Iäkäs siivoojarouva McGinty on surmattu ja hänen vuokralaisensa odottaa vankilassa hirttotuomionsa täytäntöönpanoa. Rikostarkastaja Spence ei ole kuitenkaan vakuuttunut James Bentleyn syyllisyydestä vaikka virkansa puolesta keräsikin todisteet miesparkaa vastaan. Hän kutsuu apuun vanhan ystävänsä Hercule Poirotin. Jos ihminen ei ole tehnyt murhaa, häntä ei pidä hirttää, Poirot tuumaa ja ryhtyy miettimään asiaa alusta. Miten rouva McGinty kuoli? Miksi hän kuoli? Vastaus ei löydy tutkimalla rouva McGintyn elämää. Vastaus löytyy murhaajan persoonallisuudesta. Joku joka halusi - mitä? Tuhota rouva McGintyn? Vai tuhota James Bentleyn?*



Olipas ihana palata Poirotin maailmaan pitkästä aikaa. Olen todella kaivannu häntä ja hänen viiksiään ja itserakkauttaan. Dame Christien tyyli kirjoittaa tästä belgialaisesta on ihastuttava ja nautinnollinen. Tekstiä lukee ja siihen uppoaa. Tarinaan on helppo päästä mukaan ja juoni on kutkuttava. Sitä alkaa epäilemään miltei kaikkia osaamatta osoittaa sormellaan lopulta varmasti ketään. Sen verran yllätyksellinen on tämän tapauksen juoni. Lukija johdetaan todella harhateille yhdessä poliisin ja jopa etsivämme kanssa! Kaikeksi onneksi pienet harmaat aivosolut toimivat ja Poirot onnistuu kuin onnistuukin näkemään kiintoisan kuvion taakse ja paljastamaan syyllisen.

Taattua ja laadukasta Christietä!

torstai 16. marraskuuta 2017

Steve Berry: The Amber Room

Alkuteos: The Amber Room (2003)
Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)
Sivumäärä: 390
Kustantaja: Ballantine Books
ISBN: 0-345-46004-9
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 9, 11, 15, 24, 35, 38 ja 47

*Forged of the exquisite gem, the Amber Room is one of the greatest treasures ever made by man - and the subject of one of history’s most intriguing mysteries. German troops invading the Soviet Union seized the Room in 1941. When the Allies started their bombing, the Room was hidden, and it has never been seen since. But now the hunt has begun once more.

Atlanta judge Rachel Cutler loves her job and her kids, and remains civil to her ex-husband, Paul. But everything changes when her father dies under mysterious circumstances, leaving behind clues to an secret about something called the Amber Room. Desperate for the truth, Rachel takes off for Germany, with Paul close behind. Before long, they’re in over their heads. Locked into a treacherous game with professional killers, Rachel and Paul find themselves on a collision course with the forces of greed, power, and history itself.*



En sanoisi, että tämä menee kovinkaan kärkeen lukemieni aarteenmetsästysten joukossa. Ensinnäkin henkilöhahmoja on turhan monta. Seuraamme niin Rachelia kuin Paulia, kuin myös kahta kilpailevaa aarteenmetsästäjää työnantajineen. Ja mikä vielä pahempaa, näihin jopa rikollisia keinoja käyttäviin aarteenmetsästäjiin pyritään jopa luomaan oikeaa henkeä. Oikeasti tämän pitäisi olla hyvä asia. Mutta nyt se ei toimi. Alkuun kun kumpainenkin esitetään “julmaksi” ja “säälimättömäksi” ja sitten heidät koetetaan inhimillistää ja kohta taas tehdä pahiksiksi vailla omaatuntoa. Hahmot eivät ole rakentuneet kovinkaan hyvin tai edes kiinnostaviksi. Etenkin kun tähän vielä lisätään keinotekoisen oloiset “haluan mennä sänkyyn tuon kanssa” -tilanteet…

Mistä pääsemmekin sitten mainiosti juoneen. Turhia hahmojen välisiä yleensä seksiin liittyviä tilanteita ja suunnitelmia, joita ilman olisimme voineet elää. Itse kirjan juoni taas, salaperäisen Meripihkahuoneen metsästys ja siihen liittyvät kimurantit tilanteet. Siitä olisi voinut tulla jotain. Historiaa on kaiveltu ja faktoja esitetään mukavan uskottavasti. Mutta sitten taas… Ehkä hahmot menevät joissain toimissaan liikaa äärimmäisyyksiin? Sanoisin, että hivenen liian sentaatiohakuista yrittämistä. Ei todellakaan Dan Brownin tasoa.

Viimeinen mistä nipitän, on kieli. Se on minun makuuni hivenen tökkivää. Hahmojen persoonat eivät tule esiin ja välillä teki mieli pistää kirja kokonaan sivuun. Sääli. Olisi ollut mukava löytää uusi hyvä aarteenmetsästyskirjailija. Nyt ei tämä ainakaan minuun napannut. Ehkä kokeilen myöhemmin uudelleen jollain toisella hänen teoksellaan.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Jules Verne: Kapteeni Grantin löytyminen

Alkuteos: Les Enfants du capitaine Grant (1867-1868)
Suomentaja: Eino Voionmaa
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 150
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-083-9
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Huom: Tarina jaettu kolmeen e-kirjaan; tarinan aikaisemmat osat ovat Kapteeni Grantin lapset ja Kapteeni Grantia etsimässä. Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirjasta.
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 15, 17, 21, 23, 34, 35, 47 ja 48





*Jatkoa kirjalle Kapteeni Grantia etsimässä. Romaanin viimeinen osa alkaa varsin synkissä merkeissä. Vihjeet Kapteeni Grantin sijainnista ovat osoittautuneet virheellisiksi ja pelastusretkikunta hukannut purtensa. He ovat jo antamassa periksi ja lähdössä Uuden-Seelannin kautta kotimatkalle, mutta sattuma puuttuu peliin.*



Tällä kertaa seikkailu jatkuu siis Seelannissa, kuten tekstissä alituiseen puhutaan. Kohdataan verenhimoisia maoreja ja seikkaillaan myrskyn keskellä. Niin miehet kuin naisetkin joutuvat osoittamaan melkoista urhoollisuutta ja selviytymään todella pahoista paikoista. Onneksi maorit ovat todella taikauskoista väkeä, joten se auttaa sankareita melkoisesti. Joskin tässä vaiheessa itseäni alkoi viimeistään todella ärsyttää ranskalainen maantieteiliä Paganel, joka tietää kaikesta kaiken ja silti sekoittaa ihan yksinkertaiset asiat…

No, kuten arvata saattaa, juoni menee vaikeuksien kautta voittoon ja lopulta kohti hyvää loppua. Kyllä ne onnelliset loput ovat mukavia. Tai ainakin menettelevät. Riippuu kenen kannalta katsotaan. Sen voin ainakin sanoa, ettei ennen loppua esiintyvä yllätys tule välttämättä kenellekään yllätyksenä...

maanantai 13. marraskuuta 2017

Jules Verne: Kapteeni Grantia etsimässä

Alkuteos: Les Enfants du capitaine Grant (1867-1868)
Suomentaja: Eino Voionmaa
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 174
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-081-5
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Huom: Tarina jaettu kolmeen e-kirjaan; tarina alkaa teoksessa Kapteeni Grantin lapset ja jatkuu teoksessa Kapteeni Grantin löytyminen. Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirjasta.
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 15, 17, 21, 23, 34, 35, 47 ja 48





*Jatkoa kirjalle Kapteeni Grantin lapset. Patagonian rannikon osoittauduttua vesiperäksi, Duncan-laivan ja sen urhean miehistön matka jatkuu kohti Australiaa. Heidän oppaakseen pestautuu MS Britannian entinen pursimies Tom Ayrton, mutta tällä ei taida olla puhtaita jauhoja pussissaan.*



Kapteeni Grantin etsiminen jatkuu jälleen ja samat ongelmat ja samat hienoudet ovat esillä kirjassa. Naisia kohdellaan edelleenkin selvästi heikompina osapuolina, mikä korostuu tässä osassa sillä he pääsevät nyt mukaan seikkailuun. Tämä selvästi lisää vaaraa ja huolta ja hieman kummaksutti minua. Kunnes pääsin osan loppuun… Luvassa siis suuri ja “jännittävä” juonenkäänne!

Nyt seikkaillaan Australiassa, jonka historiasta ja maantiedosta saamme oppia melkoisen määrän. Joskin tällä kertaa kirjailija itsekin vinoilee jo eri maiden käyttämille opeille. Kirjassa on alkuasukaspojalle opetettu esimerkiksi maantiedettä aivan väärin… Onneksi tähän suhtaudutaan hupaillen.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Jules Verne: Kapteeni Grantin lapset

Alkuteos: Les Enfants du capitaine Grant (1867-1868)
Suomentaja: Eino Voionmaa
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 168
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-082-2
Muoto: E-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Huom: Tarina jaettu kolmeen e-kirjaan; tarina jatkuu teoksissa Kapteeni Grantia etsimässä ja Kapteeni Grantin löytyminen. Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirjasta.
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 15, 17, 21, 23, 34, 35, 47 ja 48






*Hain vatsasta löytyy shampanjapullo ja shampanjapullosta kapteeni Grantin kirjoittama hätäviesti MS Britannian haaksirikosta. Kun meriministeriöltä ei saada apua pelastustoimiin, Grantin jälkikasvu seilaa monenkirjavan miehistön kanssa pelastamaan isäänsä. Edessä on unohtumaton merimatka Argentiinaan. Seikkailu jatkuu kirjassa Kapteeni Grantia etsimässä.*



Verne kirjoittaa vauhdikkaasti ja luettavasti. Vaikka suomennos on vanha, on se silti miellyttävää ja helppoa luettavaa. Lähinnä itseäni hieman häiritsee vanhahtava tyyli, jossa katsotaan pieninkin ponnistelu lapsilta tai naisilta suorastaan sankarilliseksi. Siitäkin huolimatta tämä seikkailun ensimmäinen osa on hupaisaa luettavaa; hieno matkakertomus halki Etelä-Amerikan pampan. Siinä on jännitystä, tunnetta ja yllättäviä ratkaisuja. Mukavaa viihdettä siis, jossa samalla saa hienoa tietoa historiasta, joskin ottaen huomioon kirjan kirjoitusajan, voivat jotkut asiat olla nykyisin toisin.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Sofokles: Kuningas Oidipus

Alkuteos:  Οἰδίπους Τύραννος (400-luvulla eaa.)
Suomentaja: Otto Manninen
Ilmestymisaika: 1966 (ko.painos)
Sivumäärä: 78 (koko nide 140)
Kustantaja: WSOY
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Antiikin klassikot
Peukku: q^^
Huom: Yhteisnide Sofoklesin näytelmän Antigone kanssa
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 6, 12, 23, 24, 26, 34, 35, 47








Ehkä eräs kuuluisimmista tragedioista, jossa oraakkelin ennustusta paetakseen on Oidipus lähtenyt kotoaan vieraille maille. Vahinko vain, että toisetkin olivat aikoinaan toimineet niin, ettei samainen ennustus pääsisi toteutumaan ja toimittaneet lapsensa pois… Näin ollen tietämättään Oidipus tulee surmanneeksi isänsä ja nai oman äitinsä. Nämä asiat selviävät sitten vähitellen näytelmän edetessä kohti karua loppuaan.

Näytelmän vanha runomuotoinen suomennos on edelleen oikein luettavaa ja tarina mielenkiintoinen. Se on nopealukuinen ja kannattaa lukea yhdeltä istumalta, jotta tapahtumissa kestää parhaiten mukana. Klassikko ja syystä.