Morris: O. K. Corral

Alkuteos: O. K. Corral (1997)

Kääntäjä: Annukka Kolehmainen

Kuvittaja: Morris

Teksti: X. Fauche & E. Adam

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Sivumäärä: 158 (koko nide)

Kustantaja: Egmont

ISBN: 9789524696401

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Lucky Luke #64

Peukku: ^^b

Huom: yhteisniteessä Lucky Luke 1997-1998

Lucky Luke saa huomata, että politiikka voi olla vaarallista. Ainakin Lännessä. Pienen kaupungin vaaleissa on jo pitkään käynyt niin, että opposition ehdokas on yllättäen poistunut elävien keskuudesta ennen vaaleja. Tällä kertaa Lucky Luke päättää puuttua asiaan. Mukaan lähtee myös innokas hammaslääkäri.

Hyvä ja yllättävä tarina. Perus huumoria.

E. E. Leivo: Stigma

Alkuteos: Stigma : kauhuromaani (2020)

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 202

Kustantaja: BoD - Books on Demand

ISBN: 9789528021452

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Huom: [julkaisija] Puustellin tarinat -kirjallisuusseura

*Sinun on parasta unohtaa hänet

Nuori Vera Blum katoaa pääsiäisenä. Tapaus ei jätä rauhaan hänen ystäväänsä Annaa, joka kietoutuu yhä tiukemmin yliluonnollisilta vaikuttavien ilmiöiden vyyhteen. Selvittäessään, mitä tapahtui, Annalle avautuu ovi yhteen katolisen kirkon suurista mysteereistä. Jäljet johtavat Italiaan, mutta onko kaikki sittenkään sitä, miltä näyttää? Kuka Vera oikeastaan oli?

E. E. Leivon Stigma on kauhuromaani nuoresta naisesta, jolla on epätavallisia kykyjä. Ovatko kyvyt lahja vai kirous? Entä mikä lopulta on totta ja mikä kuvitelmaa?*

En ymmärrä, miksi tämän kirjan alanimikkeenä on “kauhuromaani”. Minusta tässä kirjassa ei ollut mitään kauhuun viittaavaa. Tai ei ainakaan sellaisissa määrin, että selkäpiissä olisi hiipinyt jännityksen kihelmöintiä.

Minulle Stigma oli enemmänkin kertomus, jossa käsitellään parisuhdeasioita, työpaikalla tapahtuvia kommervenkkejä ja sivutaan jonkin verran uskonnollisia asioita. Tokihan kummalliset aavistukset ja äkkiseltään ilmestyvät haavat voivat luoda jännittävää tunnelmaa, mutta omalla kohdallani kokemus jäi jotenkin vaisuksi... 

Kirjan kerronta on kohtalaisen sujuvaa. Tekstiä lukee ihan mielellään, mutta välillä aloin hyppelehtiä. Tapahtumat ja henkilöhahmot eivät kiinnostaneet riittävästi. Itse jäin ainakin etäiseksi vähän kaikkien hahmojen suhteen. Mukana olevat ihmissuhdekuviot alkoivat jossain vaiheessa tympimään jokseenkin paljon.

Kirjassa oli ideaa ja potentiaalia, mutta ehkä se olisi kaivannut vielä hieman viimestelyä tai jokin kunnon koukun.

Tim Daniel & Michael Moreci: The Plot. Part 1, 1974

Alkuteos: The Plot. Part 1, 1974 (2020)

Kuvittaja: Joshua Hixson

Teksti: Tim Daniel & Michael Moreci

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 136

Kustantaja: Vault Comics

ISBN: 9781939424519

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: The Plot #1

Peukku: ^^b

Huom: sarjakuvat julkaistu alun perin The Plot -sarjakuvalehden numeroissa #1-4

*In order to receive… first you must give.

When Chase Blaine’s estranged brother and sister-in-law are murdered, he becomes guardian to MacKenzie and Zach, the niece and nephew he hardly knows. Seeking stability for the children, Chase moves his newly formed family to his ancestral home in Cape Augusta - which over - looks a deep, black bogland teeming with family secrets.*

Tässä on hyytävä sarjan avaus. Juonessa lennellään selväpäisyyden ja hulluuden rajoilla. Osa on varsin tavallista arkea ja menneisyyden epäilyjä, mutta osa taas jotain hyvin hyytävää ja sellaista, mikä saa heti muut pitämään sinua hulluna. Vai miltä kuulostavat hahmot, joita toiset eivät näe tai vesi täysin kuivassa kellarissa? Entäpä suvun musertava paine, joka tuo tullessaan paitsi vastuuta, niin myös jotain muuta ja hyvin synkkää?

Sarjakuvassa vihjaillaan paljon Blainen suvun menneisyyteen, mutta se paljastuu vähitellen. Lukijaa kiusataan ja koukutetaan. Enemmän esitellään vielä tärkeitä henkilöhahmoja, vaikka samalla myös säikytellään yllättävillä sattumuksilla. Ja pelotellaan talossa tapahtuvilla oudoilla asioilla. Tarina alkaa oikeastaan vasta hitusen kietoutumaan auki ja sitten sarjakuva loppuukin. ARGH!

Kuvitus on minusta upeaa jälkeä. Se on persoonallinen ja elävä. Paikoitellen jopa kaamea. Väritys on myös oikein onnistunut. Se lisää hyvin tunnelmaa ja jännitystä.

Kokonaisuus on jännittävä ja kiinnostava. Ehdottomasti jatkoon.

Morris: Balladi Daltoneista

Alkuteos: La ballade des Dalton et autres histoires (1986)

Kääntäjä: Annukka Kolehmainen

Kuvittaja: Morris

Teksti: Goscinny, Greg. & Morris

Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)

Sivumäärä: 48

Kustantaja: Egmont

ISBN: 9789524695640

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Lucky Luke #72

Peukku: q^^

Albumi pitää sisällään neljä lyhyempää tarinaa: Balladi Daltoneista, Jolly Jumper rakastuu, Jupakka Pancake Valleyssa ja  Sheriffikoulu. Näissä seikkailuissa pureudutaan niin hevosten rakkauselämään kuin pätevien sheriffien opettamisen mahdottomuuteen. Vauhdikkaita ja näppäriä pieniä tarinoita. Mukava kokonaisuus.

Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla

Alkuteos: Little house on the prairie (1935)

Kääntäjä: S. S. Taula

Kuvittaja: Garth Williams

Ilmestymisaika: 1988 (ko.painos)

Sivumäärä: 336

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 9512030691

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Pieni talo #3

Peukku: q^^

Lukulistalta: 98

*Ingallsin perheen tarina

Nyt pikku Laura ja hänen sisarensa Mary ja Carrie matkaavat vanhempiensa kanssa pitkin ääretöntä preeriaa, uutta kotia kohti. Eräänä päivänä he pysähtyvät “ei kenenkään maahan” ja ryhtyvät rakentamaan taloaan. Tässä kirjassa kerrotaan myös miten Ingallsin perhe ystävystyy preerialla asuvien intiaanien kanssa.*

Googlailu olisi ehkä kertonut minulle sen, että kyseessä on sarjan kolmas osa. Muutamat asiat olisivat ehkäpä selvinneet helpommin, jos nuo kaksi edellistä osaa (Pieni talo suuressa metsässä ja Farmarin lapset) olisin lukenut. Hyvin kirjan tapahtumiin pääsi sisälle näinkin, mutta ehkä henkilöhahmot olisivat olleet tutumpia, sillä nyt jäi tunne, että lukijan oletettiin jo tietävän jotain henkilöistä.

Klassikko, jota suositeltiin aikoinaan 100 kirjaa, jotka jokaisen suomalaisen tulisi lukea -listalla. Siksi minäkin tähän kirjaan tartuin. Muuten olisi saattanut jäädä lukematta. Nyt olen ihan tyytyväinen että luin, sillä kirjassa on rauhaisa tunnelma ja se kuvaa varmasti hyvin oman aikansa elämää. Pidin itse siitä, että Charles-isän rakennusprojekteja on kuvattu melko yksityiskohtaisesti. Sen sijaan sitä, miten “pikkuisten tyttöjen tulisi käyttäytyä” -tyylisistä jutuista en pitänyt ollenkaan.

Herttainen lastenkirja.

Mika Waltari: Turms, kuolematon

Alkuteos: Turms, kuolematon (1955)

Lukija: Jusa Rajalin

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Kesto: 27h 44min

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510437544

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

Lukulistalta: 97

*Elämänsä iltaan ehtinyt, paljon nauttinut ja paljon kärsinyt, joka solullaan vaiheikkaan elämänsä elänyt, vierailla mailla vaeltanut, lopulta etruskilaiselle kotikunnulleen päätynyt, valtakuntansa kunniavanhuksena kansalleen onne ja rauhaa rukoillut Turms, kuolematon, kertoo tässä Mika Waltarin suuressa romaanissa merkillisen elämäntarinansa.

Romaanin polveileva juoni on rikas ja monisärmäinen kuin elämä itse. Se on hämmästyttäviä yllätyksiä täynnä, eikä sen kulkua voi ennakolta aavistaa. Se on valtava näytelmä, joka esitetään silloin tunnetun maailman kaikilla äärillä ja jossa sen moniin eri kansallisuuksiin kuuluvat ihmiset nauttivat ja iloitsevat “kaikesta siitä, mikä ihmisten mielestä on nautintoa ja iloa.”*

Turms, kuolematon vie lukijan antiikin aikaiseen maailmaan. Etruskit ja kreikkalaiset seikkailevat näillä sivuilla ja Rooma on vielä tuleva suuruus. Kirjan sivuille on rakennettu Turmsin elämäntarina. Tämä mies on salamaniskemä, eikä muista menneisyyttään. Silti kumman moni tuntuu tietävän hänet. Joskaan eivät sitä suoraan sano. Näin Turms vaeltaa ympäriinsä ja kohtaa matkallaan taisteluita, ystäviä ja rakkautta. Tosin tämä rakkaus ei ole aivan sieltä helpoimmasta päästä ja monesti herkkäuskoinen ja hyväsydäminen mies joutuukin enemmän tai vähemmän höynäytetyksi… Vähitellen tämän erikoislaatuisen miehen kohtalo alkaa selkeytymään ja paljastumaan hänelle itselleenkin.

Välillä pohdin sitä, mistä Waltari on saanut kaiken intonsa kirjoittaa niin monta historiallista romaania, jotka ovat vielä kokoluokaltaan massiivisia (lue: hyvin paksuja). Niistä jokainen on hieno, taitavasti rakennettu kokonaisuus, joka kattaa melkoisen pitkän ajan ja hyvin paljon historiaa. Mutta. Ehkä ne kuitenkin tietyllä tapaa alkavat jossain vaiheessa jo toistamaan toisiaan turhan paljon? Itse ainakin olen huomaavinani tätä nyt kun olen lueskellut tai kuunnellut myös aikoinaan Sinuhen ja Mikael Karvajalan sekä Mikael Hakimin ennen tätä.

Lukijana Rajalin on rauhallinen ja leppoisa kuunneltava. Hän lukee vakaasti ja varmasti.

Carol Isaacs: The wolf of Baghdad

Alkuteos: The Wolf of Baghdad : memoir of a lost homeland (2020)

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 207

Kustantaja: Myriad Editions

ISBN: 9781912408559

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

*In the 1040s a third of Baghdad’s population was Jewish. Within a decade, nearly all 150,000 of Iraq’s Jews had fled. Of those remaining, most escaped in the 1970s or were killed. Today, fewer than half a dozen remain.

Transported by the power of music to her ancestral home in the of Jewish quarter of Bagdad, Carol Isaacs encounters ghost-like inhabitants who are revealed as long-gone family members. As she explores the city, journeying through their memories and her imagination, what she sees at first is successful integration, and cultural and social cohesion. Then the mood turns darker with the fading of this ancient community’s fortunes. Throughout, she is accompanied by a wolf, believed by Baghdadi Jews to protect them from harmful demons.

A wordless narrative by an author homesick for a home she has never visited, The Wolf of Baghdad is illuminated by family portraits and testimonies: a moving, personal story that also pays tribute to the lost history of the Jews of Iraq.*

Sarjakuvassa vuorottelevat taiteilijan piirtämät sivut ja ihmisten muistot. Taiteilija on piirtänyt sanattoman kuvituksen, jossa hän vaeltaa toisten muistojen keskellä ja päätyy tavallaan “osaksi” niitä. Hän rikkoo kuvituksessaan ruutujen rajoja, leikkii asetelmilla ja tummilla väreillä. Kuvituksessa on hienosti otettu huomioon vanhoja tarinoita, persoonien kertomia muistoja. Todellisten ihmisten kertomat muistot ja ajatukset ovat hieno ja tunnepitoinen lisä tähän sarjakuvaan.

Sarjakuvan lopussa on kerrottu hieman taiteilijan taustasta, sarjakuvan synnystä sekä Irakin juutalaisten historiasta. Mainio ja tiivis tietopaketti asiasta kiinnostuneille.

Kokonaisuutena The Wolf of Baghdad on mielenkiintoinen ja visuaalisesti kiinnostava kokonaisuus. Suosittelen.

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

Alkuteos: Vuosisadan rakkaustarina (1978)

Lukija: Sara Paavolainen

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Kesto: 1h 52min

Kustantaja: Tammi

ISBN: 9789520403911

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

Lukulistalta: 96

*Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on moderni klassikko, kuohuttava ja riipaiseva kertomus avioliiton myrskyistä ja suvannoista sekä kahden kirjailijan monimuotoisesta ja intensiivisestä suhteesta. Se on puhemuotoinen tarina perheestä, sukupuolten sodasta, miehen alkoholismista sekä naisen lämmöstä ja kestävyydestä. Siinä vuorottelevat kiihkeästi ja erottamattomasti viha ja rakkaus, toivo ja epätoivo sekä kapina ja lannistuminen. Se on myös vastareaktio aviopuoliso Henrik Tikkasen maineikkaaseen omaelämäkerralliseen romaaniin Mariankatu 26.

Vuonna 1978 ensimmäisen kerran julkaistu Vuosisadan rakkaustarina on ajaton ja uraa uurtava klassikko, joka saa yhä uusia tulkintoja teatteriesityksinä ja runoiltoina. Teosta on myyty suomeksi jo 35 000 kappaletta. Äänikirjan lukee oivaltavasti näyttelijä Sara Paavolainen.*

Tarina muodostuu lyhyistä pätkistä, pienistä kertomuksista jotka käsittelevät milloin mitäkin aihetta: rakkautta, alkoholismia, lapsia… Ne ovat lyhyitä ja napakoita. Niissä pysytään tiukasti asiassa, mikä tekee joistakin raskaimpia aiheita käsittelevistä vieläkin raskaampia. Ei mitään maailman kevyintä tai helpointa tekstiä. Melkoisen nopea lukuinen tai nopeasti kuunneltava jos vain oma pää kestää.

Äänikirjana kappaleiden/lukujen vaihto oli ehkä aavistuksen hankala välillä huomata. Lukijana Paavolainen oli kuunneltava. Hän eläytyi tekstiin mukavasti ja antoi sille lisäväriä.

David Hine & Brian Haberlin: Valley of the gods

Alkuteos: Sonata. Volume 1, Valley of the gods (2019)

Kuvittaja: Brian Haberlin

Teksti: David Hine & Brian Haberlin

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 194

Kustantaja: Image Comics

ISBN: 9781534314658

Muoto: Nid. 

Sarjamerkintä: Sonata #1

Peukku: q^^

Huom: julkaistu alun perin Sonata-sarjakuvalehden numeroissa #1-5

*Two cultures clash on a planet both sides believe is their Promised Land. The Rans are a peace-loving people. The Tayans are a race of warriors who are here to colonize and control. There are the Sleeping Giants, who may be monsters or the gods of legend. Sonata is a young woman who will break all the rules to find her place in this world, and she’s not about to let sleeping gods lie.*

Kieltämättä mielenkiintoisen oloinen sarjakuva, josta tietyt elementit tuovat minun mieleeni Sylvain Neuvelin Themis-kansiot -trilogian. Onhan sen ensimmäinen osa nimeltään Uinuvat jättiläiset (Sleeping Giants). 

Kaksi varsin erilaista kansaa, Tayat ja Ranit… Sota ja rauha. “Teknologia” ja “harmonia”. Sekä primitiivinen alkuperäisrotu, jolla vaikuttaisi olevan mystisiä voimia. Ja ilmeisesti paljon enemmän salaisuuksia kuin mitä voisi päältä päin olettaa…

Tarina etenee melkoisen vauhdikkaasti. Hahmojen esittelyyn ei tuhlata paljoa aikaa, vaan ennemmin rymistellään eteenpäin. Se ei sinällään haittaa, sillä asiat paljastuvat kohtalaisen selvästi lukijalle. Eikä jäljelle jää sinällään paljastumattomia asioita, vaan miljoonia vihjeitä siitä, mitä voi olla tulossa.

Kuvitus ja väritys ovat hyvää jälkeä. Tosin joskus jokin ihmishahmojen - varsinkin miespäähenkilön Paun - ilmeissä kiusaa minua. Hänen ilmeensä eivät aina vaikuta täysin “luonnollisilta”. Muuten viihdyin kuvituksen kanssa oikein mainiosti.

Morris: Lännen legenda

Alkuteos: La légende de l’ouest (2002)

Kääntäjä: Annukka Kolehmainen

Kuvittaja: Morris

Teksti: Patrick Nordmann

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Sivumäärä: 185 (koko nide)

Kustantaja: Egmont

ISBN: 9789524696418

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Lucky Luke #69

Peukku: ^^b

Huom: yhteisniteessä Lucky Luke 1999-2002

Lännen legendassa Lucky Luke seikkailee Daltonin veljesten kanssa. Veljeksien “duplikaatit” ovat päätyneet osaksi Buffalo Billin villin lännen sirkusta. Oikeat Daltonit haluavat managerinsa (saman vankilan roisto) avustuksella päästä itsekin hyötymään maineesta. He joutuvat kuitenkin huomaamaan sen, että maine on varsin oikullista ja katoavaista…

Morrisin viimeiseksi työksi jäänyt Lucky Luke albumi. Onneksi mestari itse eläessään esitti toivomuksen siitä, että toiset jatkaisivat hänen jalanjäljissään. Näin saamme nauttia tämän Lännen legendan seikkailuista edelleen.

Cecelia Ahern: Loppusanat

Alkuteos: Postscript (2019)

Kääntäjä: Heidi Tihveräinen & Lauri Sallamo

Lukija: Pirjo Heikkilä

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 8h 56min

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 9789512417933

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: ^^b

Huom: jatkoa teokselle P. S. Rakastan sinua

Lukulistalta: 95

*Kauan odotettu jatko-osa huippusuositulle P. S. Rakastan sinua -romaanille.

Seitsemän vuotta sitten Hollyn mie Gerry kuoli - ja Holly löysi miehensä jättämän lahjan: 10 kirjekuorta kymmenelle Gerryn kuoleman jälkeiselle kuukaudelle.

Kun Holly suostuu puhumaan podcastissa Gerryn kirjeistä ja rakkaan menettämisestä, kuulijat inspiroituvat tarinasta niin, että perustavat faniklubin. Holly ei tahdo olla klubin kanssa missään tekemisissä, mutta sen jäsenet ovat sinnikkäitä: heille on kyse elämästä ja kuolemasta. He tarvitsevat Hollyn apua jättääkseen rakkailleen yhtä kauniin muiston itsestään kuin Gerry. Holly saa huomata, että loppusanat merkitsevät enemmän kuin hän uskoikaan…*

Loppusanat ei yllä samalle tasolle kuin P. S. Rakastan sinua. Siinä on havaittavissa samaa taikaa ja ideaa, mutta omalla kohdallani kävi niin, että sytyin tarinalle oikeastaan vasta lähes lopussa. Alussa Holly oli ehkä liian… liian kielteinen? Vähitellen Holly alkaa kuitenkin lämmetä ja niin käy tarinallekin. Se ottaa hitaasti omakseen ja esittelee tuttujen hahmojen lisäksi monia uusia ja jännittäviä tuttavuuksia. Sekä nostaa vielä kerran esille suuren rakkauden. On myös mielenkiintoista kuulla lisää Hollyn ja Gerryn vaiheista. Sellaista, mitä ei P. S. Rakastan sinua -kirjassa paljastettu. Lopussa jopa minä olin vetistelemässä.

Tunnelmallinen ja kaunis kertomus siitä, miten erilaisilla tavoilla ihminen voi käsitellä lähestyvää kuolemaansa ja kuinka voi jättää kauniit jäähyväiset heille, jotka jäävät jälkeemme.

Ahern kirjoittaa koskettavasti ja hyvin. Eikä kirja ole liian hempeä “karummasta” tyylistä tykkääville.