sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat

Alkuteos: The Monogram Murders (2014)
Suomentaja: Terhi Vartia
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 334
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-40652-6
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Uusi Hercule Poirot –mysteeri

*Hercule Poirotin illallinen keskeytyy, kun kahvilaan säntää pelosta vapiseva nainen. hän kertoo tulevansa pian murhatuksi, mutta vaatii, ettei Poirot ryhdy toimenpiteisiin, sillä ”Kun minä olen kuollut, oikeus on viimein tapahtunut.”

Myöhemmin samana iltana Poirot saa tietää, että suositussa hotellissa on tapahtunut kolme murhaa, ja jokaisen uhrin suuhun on työnnetty nimikoitu kalvosinnappi. Voisiko pelästynyt nainen liittyä tapaukseen? Poirotin vielä etsiessä arvoituksen puuttuvia paloja murhaaja valmistelee hotellihuonetta neljättä uhria varten…

Jännityskirjailija Sophie Hannah vie Christien mestarietsivän 1920-luvun Lontooseen tutkimaan pirullisen visaista juttua, jossa riittää haastetta jopa pyylevän belgialaisen legendaarisille harmaille aivosoluille.*



Olin täpinöissäni kun tajusin, että uusi Poirot-mysteeri on ilmestynyt. Osittain odotin suunnattomasti ja osittain pelkäsin mitä tuleman piti. Yllätyin. Hannah on nimittäin todella onnistunut punomaan kutkuttavan juonen teokseen, kuin parhainta Christietä konsanaan. Lukija saa pähkäillä pähkäilemästä päästyään ja silti yllättyä moninaisista juonenkäänteistä. Ehkä niitä on jopa hivenen liikaa, jos vertaa alkuperäiseen Christien tyyliin. Se ei kuitenkaan heikennä kirjaa vaan tekee siitä entistäkin mielenkiintoisemman.

Myös Hannahin käyttämä tyyli on selvää kunnianosoitusta Christielle. Tarina kerrotaan Poirotia ”avustavan” etsivän silmin, joten siinä on mukana hänen virheitään ja oletuksiaan, joten lukija ei ainakaan pääse hänen ansiostaan yhtään sen helpommalla kuin Hastingsin seurassa. Ehkäpä Poirot kuitenkin on tässä hieman omahyväisempi ja äkkipikaisempi kuin Christien kirjoissa.

Pieniä tyylillisiä ja sanallisia eroja on, mutta kokonaisuudessaan sanoisin, että Nimikirjainmurhat on upea kunnianosoitus Christielle ja hänen mestari etsivälleen ja ehdoton lisä jokaisen Poirot-fanin kirjahyllyyn. Itse ainakin jään odottelemaan, josko sieltä tulisi vielä lisääkin kutkuttavan jännittäviä mysteerejä talvi-iltojen ratoksi.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 308
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-9526-1
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: Olavi Maununpojasta kertovan sarjan 1. kirja
Peukku: ^^b

*Kun Olavi Maununpoika, vastavihitty pappi ja Turun piispa Maunu Tavastin ottopoika, lähestyy Pariisia, hän haistaa ensimmäiseksi kaupungin löyhkän. On vuosi 1425, sydäntalvi, ja Itämään kirkasotsaiselle nuorukaiselle avautuu uusi maailma houkutuksineen ja hirvittävyyksineen. Sorbonnen yliopiston oppilaana hän muuntaa nimensä komeaan latinankieliseen asuun, hänestä tulee Olaus Magnus.

Olauksen huomio kiinnittyy Sorbonnen kirkkaimpaan älyyn, Miracle de Servièresiin, ja he ystävystyvät. Miracle kutsuu Olauksen perintölinnaansa Etelä-Ranskaan, ja hän lähtee, vaikka aavistaa, että siitä tulee hänen hurskaan elämänsä taitekohta. Kesä maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja kiellettyyn intohimoon. Kun Olaukselle selviää Miraclen häpeällinen menneisyys, joutuu koetukselle myös hänen oma minuutensa.

Milja Kaunisto kuljettaa tarinaa hengästyttävällä otteella. Kerronta on täytetäistä ja eläytyvää, kieli runsasta ja häpeilemätöntä. Olavi Maununpoika oli Sorbonnen yliopiston ainoa suomalainen rehtori, Jeanne d'Arcin aikalainen ja Turun piispa. Synnintekijä kertoo hänen oppivuosistaan Pariisissa, mutta pääosaan nousee myös rietas ja armoton keskiajan Eurooppa. Romaani saa jatkoa Kauniston seuraavissa teoksissa, jotka kertovat Olavi Maununpojan myöhemmistä elämänvaiheista.*



On sanottava, että tässä on puhutteleva esikoisteos. Se on kirjoitettu todella hyvin ja kiintoisasti. Henkilöhahmoihin on paneuduttu, he elävät ja ovat oikeastikin kiinnostavia. Heissä on persoonaa ja he ilmentävät aikaansa hyvin. Tapahtumapaikat ja tavat, kaikki tuntuu aidolta ja uskottavalta. Lukijan on todella helppo kuvitella itsensä 1400-luvun Eurooppaan. Kaikkea tulee käytetty kieli. Kerronta on oikeasti hyvää ja todella luettavaa. Asioista puhutaan avoimesti ja rehellisesti ihan niiden oikeita nimiä käyttäen. Tosin tässä on otettava huomioon, että osa kielellisistä ilmauksista tosiaan kuvastaa juuri keskiajan kieltä ja harvinaisempia tai vähemmän käytettyjä sanoja ja sanontoja on monia. Niissä asuu yksi kirjan ehdottomista rikkauksista.

Kirjan tapahtumat etenevät vauhdilla. Lukija ei todellakaan ehdi kyllästymään tai pitkästymään. Koko ajan ollaan menossa, mutta minne? Synnintekijässä pääsee lukijakin pohtimaan maallista suurempia kysymyksiä yhdessä Olavi Maununpojan kanssa. Ja vaikka kirjan päähenkilö onkin pappi, ei kirja silti sisällä ylen määristä hurskastelua. Oikeastaan kirja ennemminkin tarjoaa rehellisen kuvan siitä, ettei kaikki kirkon piirissä todellakaan ole ollut - eikä tule olemaankaan - niin puhdasta ja siveellistä kuin mitä väitetään.

Tässä on ehdottomasti kirja ja kirjailija, johon kannattaa tutustua! Itse ainakin tulen ottamaan seuraavan osan lukuun tässä jossain vaiheessa. Sen verran kiintoisa tapaus on kyseessä.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Agatha Christie: Roger Ackroydin murha

Alkuteos: The Murder of Roger Ackroyd (1926)
Suomentaja: Kirsti Kattelus
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 264
Kustantaja: WSOY
ISBN: 952-459-057-3
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: 3. Hercule Poirot -kirja
Peukku:  ^^b

*Christien vuonna 1926 kirjoittama Roger Ackroydin murha avasi tien hänen kirjalliselle menestykselleen. Tämä lukitun huoneen arvoitus, jossa Hercule Poirotin harmaat aivosolut joutuvat jälleen kovalle koetukselle, on Dame Agathan kuuluisimpia ja parhaimpia jännitysromaaneja!*



Vaikka kirja on järjestyksessään kolmas Hercule Poirot -kirja, sijoittuvat sen tapahtumat salapoliisi ystävämme eläkepäiviin. Kirjan alussa kuuluisa etsivämme nimittäin on vetäytynyt pikkuiseen kaupunkiin viettämään eläkepäiviä ja kasvattamaan kurpitsoja. Meidän onneksemme mystiset murhat löytävät hänet kuitenkin sieltäkin!

Olen itse sitä mieltä, että kyseessä on yksi Christien parhaimmista Poirot-kirjoista. Juoni on mitä mielenkiintoisin. Henkilöhahmoissa on valinnanvaraa ja kaikilla on salattavaa. Kellä suurempaa, kellä pienempää. Yhtäkaikki kuka hyvänsä tuntuu omaavan niin motiivin kuin tilaisuudenkin. Jos asioita tarkastellaan lähemmin. Tätä soppaa hämmennetään useampaankin kertaan mitä kiintoisimmilla tavoilla. Kirjaa ei millään malta laskea käsistään muutaman viimeisen luvun aikana.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna

Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 3013 (ko.painos)
Sivumäärä: 576
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26319-7
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Katariina II:sta kertovan sarjan toinen osa
Peukku: ^^b

*"En olisi voinut kuvitella, miten raskas keisarinnan kruunu voi olla ja miten se painaa yhtä paljon päätäni ja sieluani."

Voitokkaat sodat ovat tuoneet Katariinalle kunniaa, mutta viattomien uhrien muisto piinaa häntä unessa ja valveilla. Hallitsijan omatunto joutuu lujille, kun hänen uskollinen kamariherransa muistuttaa nuoruuden ihanteiden ja hovin ylellisen elämän ristiriidasta.

Laila Hirvisaari tempaa lukijan 1700-luvun hovielämän juonitteluihin ja taisteluihin. Me, Keisarinna piirtää kiehtovan kuvan aikansa tunnetuimmasta naisesta, valistuneesta, huumorintajuisesta, teräväsanaisesta ja nautinnonhaluisesta keisarinnasta, rakastetusta ja äidistä.

Sarjan ensimmäinen osa Minä, Katariina oli Finlandia-ehdokas ja Suomen myydyin romaani vuonna 2011.*



Hirvisaari on todella panostanut taustatyöhön. Tunnelma, tapahtumat ja pukujen kuvailu kertovat ajastaan ja herättävät maailman lukijan silmien eteen. Etiketti ja tavat ovat kohdallaan. Henkilöhahmot ovat kiintoisia ja heistä saa hyvän kuvan. Keisarinna kertoo itse ja uskollisen avustajansa Leonin avulla vaiherikkaasta ja värikkäästä elämästään. Hienoa, että Leon tosiaan yhä toimii keisarinnansa peilinä...

Vaikka kirjan tyyli on sama kuin Minä, Katariinassa ja tapahtumat jos mahdollista vieläkin mielenkiintoisempia ja merkittävämpiä ainakin koko maailman kannalta, tuntuu kuin jotain jäisi silti uupumaan. Itse ainakin joudun tunnustamaan, että vaikka pidinkin kovasti kirjasta, oli Katariinan nuoruusvuosia paljon mielenkiintoisempi seurata.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Agatha Christie: Simeon Leen testamentti

Alkuteos: Hercule Poirot's Christmas (1939)
Suomentaja: Helena Luho
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 290
Kustantaja: WSOY
ISBN: 952-459-058-1
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: 17. Hercule Poirot -kirja
Peukku: ^^b

*Äreä ja oikukas miljonääri Simeon Lee on kutsunut perheensä luokseen joulunviettoon. Kaikki yllättyvät saadessaan kuulla, että mukaan perhejuhlaan saapuu myös kaksi vierasta.

Juhla katkeaa odottamatta, kun talon isäntä löydetään raa'asti murhattuna. Niin on Hercule Poirotin joulurauha mennyttä.*



Tiivistunnelmainen Poirot-dekkari, joka käydään tällä kertaa enemmän kuulustelujen ja keskustelujen kautta kuin itse tapahtumien. Kirjan monet henkilöt ovat kutkuttavia persoonia ja perheen keskeiset sotkut tuovat oman mielenkiintoisen lisänsä koko soppaan. Oikein viihdyttävää ja jännittävää luettavaa. Ehkä tällä kertaa ratkaisuun oli hieman helpompi päästä kuin joissain toisissa tapauksissa.

Tästä kirjasta tehty televisio versio poikkeaa jonkin verran kirjasta. Muutamia hahmoja on poistettu, mutta tapahtumat ovat muuten aika uskollisia kirjalle. Suosittelen lämpimästi tutustumista niin kirjaan kuin filmattuunkin versioon.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Paulo Coelho: The Winner Stands Alone

Alkuteos: O Vencedor está Só (2008)
Englannistaja: Margaret Jull Costa
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 373
Kustantaja: HarperCollinsPublishers
ISBN: 978-0-00-730609-1
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä:
Peukku: q^^

*How can we stay innocent in a world of excess?

'They are so very cultivated, so very rich and so utterly charming. And at the end of each day, they all ask themselves: "Is it time I stopped?" And they all reply: "If I did, there would be no meaning to my life."'

So thinks Igor Malev. And he knows it to be true. This ruthless, self-made man is massively wealthy, but bereft without the love of his live - Ewa. She left him for another. He loves her so totally, so far beyond passion, that he will do anything to get her back. He has tracked her to the glittering, jaded heart of the film and fashion world - Cannes International Film Festival.

Over just 24 hours, in a town full of the unfulfilled, Igor takes a series of extreme, devastating steps to show some of Cannes's empty vessels the root of their troubles. And to prove Ewa that his love is as pure and powerful as ever...*



Tämä Coelho on aivan erilainen kuin muut aikaisemmin lukemani. Se on enemmänkin jonkin sortin trilleri kuin tuota maagista realismia, johon olen niin tottunut ja jota rakastan. Tällä kertaa maisema on maallisempi, pinnallisempi. Ihmiset jotenkin enemmän tusinatuotteita. Tämä on enemmän kuin jonkun toisen kirjoittama kuin Coelhon itsensä. Ja kuitenkin siellä jossain pinnan alla sykkii se sama sydän, sielu, joka opettaa ja näkee maailmassa jotain erilaista. Se on siellä, mutta se pitää vain kaivaa esiin.

Kuten sanoin, kirjan hahmot ovat aika pinnallisia. Heitä on melkoinen joukko, joista osa lähestulkoon vain vilahtaa näyttämöllä. Ja ne tärkeämmätkin jäävät jotenkin tuon filmi/muoti-hömpötyksen piiloon. Jollain tapaa paperisiksi. Edes Igor ei tunnu tulevan missään vaiheessa kovinkaan tutuksi ja hänen muutoksensa ja kasvunsa tapahtuu kuin huomaamatta samalla kun seuraamme toisten enemmän tai vähemmän ongelmallista elämää. Ja esimerkiksi se kuva, mikä saamme Ewasta... No hän on vain melkoisen kylmä nainen.

Juoni on sinällään mukiin menevä, mutta jotenkin itse tarina tuntuu jäävän kesken. Vaikka se saadaan tavallaan eräänlaiseen päätepisteeseen kaikkien tärkeiden hahmojen kannalta, jäi itselle kuitenkin jotenkin vaillinainen olo. Mitä nyt? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Mitä heille nyt käy? Hahmojen langat kun sitoutuvat melko tiiviisti lopultakin toisiinsa, niin osan päätökset jäävät vaikuttamaan toisiin, mutta niitä lopullisia vaikutuksia ei sitten kuitenkaan avata loppuun asti.

Luettava kirja. Ei kuitenkaan missään tapauksessa parasta Coelhoa. Tästä en suosittelisi aloittamaan hänen kirjoihinsa tutustumista.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Ken Goldman: Of a Feather

Alkuteos: 2014  (ilm.)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Kustantaja: The Horrific Tales Publishing
ISBN: 978-0-9570103-9-0
Muoto: Kindle e-kirja
Peukku: q^^

*Socrates has a gift, a power even he doesn't fully understand. 

But old Gert, who feeds the pigeons in Gustav's Park, understands. Pretty Jamie, who works at the Bird Emporium, understands. And the old Indian chief who wears a strange, two-sided bird mask, he understands too. 

As does the ancient, angry spirit called the Thunderbird and about a million of Wellington County's feathered creatures... 

They know what Socrates Singer really is. 

And they know what he can do...*



Kirjailijan tyyli kirjoittaa on miellyttävä lukea. Se on melko helppoa englantia, joten ymmärtäminen ei siinä mielessä tuota vaikeuksia. Sen sijaan tapahtumat ovat aina väliin jokseenkin sekavia ja syy ja seuraussuhteet tuntuvat välillä menevän vähän miten sattuu. Suuri joukko henkilöhahmoja joita seurataan ja heidän risteävät toimensa ja motiivinsa aiheuttavat pientä päänvaivaa ja sekaannuksia. Itse ainakin olin vähällä repiä hiuksia muutamaan otteeseen kun kirjassa seurattiin varsin pitkään sellaisia henkilöitä, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään.

Tämän piti olla eräänlainen kauhutarina. Omasta mielestäni se on sitä vain vähän. Enemmänkin se on outo. Ei outo vaikka hyvään Kingmaiseen tapaan vaan vain yksinkertaisesti outo. Kyseessä on kuitenkin kirjailijan esikoisteos, joten ehkäpä nimi kannattaa pitää mielessä tulevaisuutta varten, sillä kaikesta huolimatta potentiaalia kirjassa oli.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Agatha Christie: Kolmas tyttö

Alkuteos: Third girl (1966)
Suomentaja: Laura Tetri
Ilmestymisaika: 2009(ko.painos)
Sivumäärä: 235
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-952-239-028-8
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: 30. Hercule Poirot - kirja
Peukku: ^^b

*Arsenikkia, verisiä veitsiä ja revolverinlaukaus...

Säntillisten raharikkaiden ja muotitietoisten pitkätukkanuorten kohtausten seurauksena suvun musta lammas katoaa, eräs tiedonjanoinen rouva saa maksaa uteliaisuudestaan ja joku penkoo sir Roderickin yksityisiä papereita.

Belgialaisetsivä Hercule Poirot olisi tarvinnut enää vain yhden vaatimattoman murhan, mutta sellaisesta ei ollut tietoakaan. Tai ehkä tekeillä sittenkin oli murha. Kenties juuri sama, johon Poirot'n pyhään aamiaishetkeen taannoin eksynyt, sekavia höpissyt Norma Restarick oli "arvellut" syyllistyneensä.

Kun tarkkavaistoisen Poirot'n mieleen äkkiä muistuvat muuan ikkunasta pudonnut nainen, peruukki ja potretti, kaikki vaikuttaa jo varsin järkeenkäyvältä...

Kolmas tyttö on klassisen herkullinen, svengaavaan Lontooseen sijoittuva Hercule Poirot -dekkari.*


Klassinen ja ihastuttava Poirot-dekkari todellakin. Mukana herra etsivän lisäksi ovat tutuista hahmoista neiti Lemon, palvelia George ja kirjailija Ariadna Oliver. Oliverin mukanaolo jo yksistään takaa sen, että Poirot-paran, mutta ennen kaikkea lukijan, mieltä sekoitetaan oikein kunnolla. Ja kuitenkin ratkaisun kaikki avaimet ovat nähtävillä ja luettavissa kuten ennenkin. Tosin tällä kertaa lukijasta tuntunee siltä, että jopa Poirot'lla on hankaluuksia yhdistää tapauksen lankoja toisiinsa. Tosin tämä johtunee ehkäpä siitä, että tapausta seuraillaan aika paljon muiden ihmisten kautta kuin itse Poirot'n. Se ei kuitenkaan haittaa, kirjaa lukee enemmän kuin mielellään. Tosin taidan olla melkoinen Christie fani muutenkin.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Agatha Christie: Kaikki päättyy kuolemaan

Alkuteos: Death Comes as the End (1945)
Suomentaja: Anna-Liisa Laine
Ilmestymisaika: 1975 (ko.painos)
Sivumäärä: 221
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-06555-2
Muoto: Nidottu
Peukku: ^^b

*Agatha Christie on arkeologin vaimo ja siksi kuin kotonaan neljän vuosituhannen takaisessa Egyptissä, jonne tämän romaanin tapahtumat sijoittuvat. Ka-pappi Imhotepin tytär Renisenb, nuori leski, palaa lapsuuden kotiin vuosien poissaolon jälkeen. Kaikki näyttää olevan ennallaan. Suurperheen rauhallinen elämä suistuu raiteiltaan vasta sitten kun Imhotep tuo taloon uuden jalkavaimon. Nainen on nuori ja kaunis, mutta myös vallanhimoinen, ovela ja julma. Hänkö toi mukanaan kuoleman, kirouksen ja pahat henget?

Kaikki päättyy kuolemaan poikkeaa täysin Christien muista teoksista, mutta kuuluu silti ehdottomasti hänen tuotantonsa kärkipäähän. Romanttinen rakkaustarina ja älykäs huumori keventävät synkkää kohtalonomaisuutta, tiivis, kiehtova, dramaattinen tunnelma tempaa lukijan täysin mukaansa. Ja syyllistä on miltei mahdoton arvata.*



Takakannen teksti pitää kerrankin melko lailla kutinsa. Teos on poikkeava Christien muista kirjoista, mutta siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi todella kiehtova ja innostava luettava. Tunnelma ja lukunautinto ovat taattua Christie-laatua. Myös se, että syyllistä on hankala arvata, pitää aika pitkälle kutinsa. Se on hankalaa, mutta ei täysin mahdotonta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että lukija saa vähän kuin kilpaa päätellä kirjan muiden hahmojen kanssa syyllistä. Nämä tuntuvat vieläpä olevan koko ajan askelen tai pari edellä!

Christien tuntemuksen - tai kenties hänen miehensä ja ystävänsä - Egyptiä kohtaan huomaa. Kulttuuriin ja muuhun on paneuduttu. Elämä ja kaikki on todellista ja kirjaa lukee mielellään jo siksikin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen dekkari jo poikkeuksellisen tapahtumaympäristönsä kannalta.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Lisa Gardner: Love You More

Alkuteos: 2011 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 404
Kustantaja: Headline Publishing Group
ISBN: 978-0-7553-9064-9
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: D.D. Warren -sarja
Peukku: ^^b

*Who do you love?

A split-second decision and Brian Darby lies dead. His wife, state police trooper Tessa Leoni, claims to have shot him in self-defence and for Boston detective D.D. Warren it should br an open-and-shut case, But where is their six-year-old daughter?

As D.D.'s homicide investigation ratchets into a frantic state-wide search for a missing child, she must move quickly in order to learn all of Tessa's secrets and understand what has happened to the little girl.

But for Tessa, the worst has not yet happened. She is walking a tightrope, with no one to trust and nowhere to turn, as the clock ticks down to a terrifying deadline. She has one goal in sight: all that matters is her child and no one could love her more...

Two women. With one question...
How far would you go to save your child?*



Vaikka kyseessä on sarja, pääsee tapahtumiin mainiosti mukaan tässäkin vaiheessa. Oikeastaan menneisiin tapahtumiin ei juuri puututa, vaan ne ovat siellä jossain taustalla ja niistä mainitaan jos tarvetta on. Pääpaino keskittyy juuri käsillä olevaan juttuun, joten kirjan voi mainiosti lukea ilman taustatietoja ja vain kokeilumielessä kuten itse tein.

Gardner kirjoittaa viihdyttävästi ja luettavasti. Tekstiin ja hahmoihin pääsee mukavasti sisälle, joskin itse huomasin, että mielipiteeni hahmoista muuttuivat melkoisesti laidasta laitaan koko kirjan ajan. Tämä tosin saattaa johtua siitä, että kuten sipulissa, henkilöissä ja tapahtumissa on monta kerrosta. Tässä kirjassa nämä kerrokset kuoritaan yksitellen ja hitaasti pois, niin että lukija todella yllättyy useampaankin kertaan kun faktoja korjaillaan enemmän tai vähemmän.

Kirjassa seuraillaan tapahtumia kahdesta eri vinkkelistä. Osa pätkistä on kerrottu Tessa Leonin silmin. Hän itse kertoo, mitä tapahtui ja milloin. Avaa tapahtumien taustalla olleita syitä ja jotenkin, ehkä vähän puolusteleekin tapahtumia. Toiset pätkät taas on kerrottu ulkopuolisen kertojan kautta. Näissä seuraillaan sitä, mitä poliisi tekee ja milloin. Tämä tyyli pitää lukijan aavistuksen erossa hahmoista, mutta toisaalta helpottaa tapauksen käsittelyä.

Lapsen katoaminen on aina vakava aihe. Tällä kertaa siihen liitetään myös murha. Siinä onkin jo juonta enemmän kuin tarpeeksi, etenkin kun mikään ei vaikuta selvältä suorilta käsin ja koko ajan paljastuu uusia seikkoja. Ymmärrän, että moisessa tilanteessa poliisi on töissä lähes 24/7, mutta silti moinen kiivas tahti tuntuu liioittelulta.

Pakko sanoa, että vaikka alkuun kirja vaikutti vähän nihkeältä, osoittautui se lopulta hyväksi. Pidin kyllä tästä kokeilusta ja ehdottomasti aion kokeilla Gardnerin kirjoja vastaisuudessakin kunhan ehdin.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Dave Pelzer: A Child Called 'It'

Alkuteos: 1995 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 148
Kustantaja: BCA
ISBN:
Muoto: Sidottu
Peukku: q^^

*Dave Pelzer's story is the story of a child brutally beaten and starved by his emotionally unstable, alcoholic mother, a mother who played tortuous, unpredictable games - games that left one of her son nearly dead.

Dave had to learn how to play his mother's games in order to survive because she no longer considered him a son, but a slave; and no longer a boy but an 'it'. His bed was an old army cot in the basement, his clothes were torn and smelly and when he was allowed the luxury of food it was scraps from the dogs' bowl. The outside world knew nothing of the nightmare played out behind closed doors. But throughout Dave kept alive dreams of finding a family to love him, care for him, call him their son. It took many years of struggle, deprivation and despair to find his dream and then to make something of himself in the world.

This book covers the early years of his life and is an affecting and inspirational look at the horrors of child abuse and the steadfast determination of one child to survive despite the odd.*



Tässä on teos, jota en voi suositella kaikkein herkimmille lukijoille. Se on hyvin kirjoitettu, lukeminen ei töki missään vaiheessa tekstin takia. Hidasta ja ahdistavaa luettavaa kirja kuitenkin juuri on. Se on tosi. Itselläni ainakin meni lukiessa todella kauan, sillä en pystynyt lukemaan kovinkaan montaa sivua kerralla. Mielessä pyöri vain se, kuinka joku voi tehdä omalle lapselleen moisia asioita. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jos vain kestää lukea raskaammasta  aiheesta. Suosittelen varaamaan jotain iloisempaa rinnakkaislukemiseksi!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Diana Rowland: Secrets of the Demon

Alkuteos: 2011 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 310
Kustantaja: DAW Books
ISBN: 978-0-7564-0652-3
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: Kara Gillian -sarja
Peukku: q^^

*My name is Kara Gillian and I'm a homicide detective... But that's not all. I sense the "arcane" in our world, and there's quite a bit of it, even in Beaulac, Louisana. I'm also a summoner of demons, which comes in handy now that I work on a task force that deals with supernatural or paranormal crimes. My partners, Ryan and Zack, are attractive and smart FBI agents, but they're not summoners, which sometimes makes it tough for them to understand what I'm dealing with.

To complicate things even more, I managed to get myself into a "situation" with one of most powerful of demons - Demon Lord Rhyzkahl - who, in exchange for saving Ryan's life, struck a bargain with me that definitely works better for him. It doesn't help that this beautiful Demon Lord finds me attractive - something Ryan doesn't appreciate. And I know Rhyzkahl has something on Ryan, but so far, I can't find out what.

Meanwhile, I'm trying to solve a string of murders that are somehow tied together by money, sex, rock music and... mud. But how can I concentrate on the case when I'm not even sure who - or what - my partners are?*



Käsittääkseni Secrets of the Demon on sarjan kolmas osa, missään ei kuitenkaan ole mainittu tarkkaa järjestystä kirjoista, joten tämä jää vähän arvailujen varaan. Kuitenkin, kirja on kirjoitettu siten, että siihen pääsee kyllä sisälle vaikkei olisikaan aikaisempia osia lukenut. Menneistä selitetään riittävästi niin, että niihinkin pääsee kiinni, joskin tietenkin yksityiskohtaisempi tieto tapahtuneista jää puuttumaan. Tämä ei kuitenkaan kummemmin haittaa jos etsii vain viihdyttävää lukukokemusta.

Kirja on nimittäin ihan miellyttävästi kirjoitettu. Sitä lukee mielellään. Kara kertoo tapahtumista värikkäästi ja persoonallisesti, olkoonkin että genrelle tyypillisesti hän potee "kaunistyttö, joka ajattelee itsensä vain roskana" -syndroomaa. Se hieman latistaa joitain alueita, kuten yleensäkin kun kaikki hänen ympärillään pyörivät ihmiset ovat yksinkertaisesti vain upeita ja hän itse muka vain tavis. Se on kuitenkin ehkä anteeksi annettavissa näiden kirjojen kohdalla. Kuten myös se, että hahmot saattavat vaikuttaa enemmän tai vähemmän pintapuolisilta ja että jokaiselle vähänkin tärkeämmälle on tunnuttu haluavan antaa jonkin sortin yliluonnollinen salaisuus...

Kaikeksi onneksi kirja ei pyörinyt pelkästään enemmän tai vähemmän monimutkaisten ihmissuhdesotkujen keskellä vaikka niitäkin on enemmän kuin tarpeeksi. Mikä kumma siinä on, että kaikki pitää parittaa keskenään? Vaan mukana on mielenkiintoinen yliluonnillinen rikos: murhavyyhti. Tapausta selvitellään ammattimaisesti joskin tietenkin pienten yliluonnollisten juttujen siivittämänä, mikä on ihan hauska lisä perinteisiin rikoskirjoihin. Hieman intoani kuitenkin haittasi se, että lopultakin syyllinen ja motiivit on aivan liian helppo yhdistellä ja päätellä. Ne ovat jotenkin vähän liian ilmeiset.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Michael Blake: Tanssii susien kanssa

Alkuteos: Dances With Wolves (1988)
Suomentaja: Tarmo Haarala
Ilmestymisaika: 1991 (ko.painos)
Sivumäärä: 276
Kustantaja: Book Studio Oy
ISBN: 951-611-415-6
Muoto: Sidottu
Peukku:  ^^b

*Luutnantti John Dunbar joutuu yksinään hylättyyn armeijan tukikohtaan, kauas sivilisaatiosta, seuranaan vain susi. Edempänä leiriään pitävät komansit, jotka haluavat ottaa selvää oudosta yksinäisestä mihestä. Alkaa seikkailu, joka muuttaa Dunbarin koko elämän.*



Tanssii susien kanssa on tunnelmaltaan viehättävä. Se henkii rauhallisuutta ja jonkinmoista sopusointuisuutta. Komansi-intiaanien rauhallinen ja luontoa rakastava henki on vangittu siihen upeasti. Itseäni kuitenkin ehkä häiritsee hieman se, miten nopeasti Dunbar pääsee kiinni yhteisöön ja oppii sen tavat. Voiko kaikki oikeasti sujua niin helposti ja joutuisasti? Kaikki menee vähän liiankin hyvin, eikä vastoinkäymisiä juurikaan ole. Lisäksi suurimman harmituksen sai aikaan loppu. Aivan kuin tarina loppuisi kesken, juuri kun oltiin pääsemässä kiinni suuriin ja jännittäviin tapahtumiin. Toisaalta taas kyseessä on selvästikin juuri Dunbarin kasvutarina ihmisenä, joten ehkä on vain oikeutettua, että kirja päättyy siten kuin päättyy. Lukijalle jää valinta.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Douglas Carlton Abrams: Don Juanin päiväkirja

Alkuteos: The Lost Diary of Don Juan (2007)
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 361
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-32508-7
Muoto: Sidottu
Peukku: q^^

*"Hovijuorut tekevät kenestä vain paholaisen."

Pyhä inkvisitio vaalii julmalla kädellä katolisen kirkon oppien puhtautta kuningas Filip II:n hallitsemassa Espanjassa vuonna 1593. Sevillalainen hidalgo Don Juan Tenorio saa kuulla Jumalan kostolla pelottelevan munkkiveli Ingnacion uhkailuja kiirehtiessään kuninkaan audienssille. Kuningas antaa hänelle kuukauden aikaa taipua säädyllisyyden vaatimuksiin, mutta avioliittoa kaihtavan Don Juanin mielestä Sevillassa on jo ennestään liikaa yksinäisiä, lohdutettavia vaimoja.

Don Juan kieltäytyy myymästä hekumoivia päiväkirjojaan kiristystä harrastavalle markiisi Don Pedrolle, mutta saa tämän paljastamaan ihanan Donã Anan asuinpaikan. Ensi kertaa sitten nuoruutensa luostarivuosien Don Juan rakastuu; aavistamatta, että Donã Ana on jo luvattu jalosukuisen ylimyksen neitsytmorsiameksi.*



Abramsin kirja on kirjoitettu miellyttävällä tyylillä. Don Juan kertoo päiväkirjamaisesti elämästään. Lukija saa tietää hänen nuoruudestaan ja menneisyydestään sekä hänen elämänsä viimeaikaisimmista ja ratkaisevimmista tapahtumista miltei samanaikaisesti, hieman lomittain. Teos ei siis todellakaan ala Don Juanin nuoruudesta, vaan nämä asiat paljastetaan vasta vähän myöhemmin.

Vaikka aihe on kiintoisa ja kirja tyyliltään hyvä, jätti se minut hivenen kylmäksi. Ehkä olisin kaivannut enemmän asioita menneisyydestä, huimia seikkailuja ja vaarallisia tilanteita. Kirja kuitenkin keskittyy melkoisesti juuri Don Juanin ihastumiseen/rakastumiseen, jonka kohteena on Donã Ana. Tarina on näitä perinteisiä ihastun tyttöön, joka on erilainen kuin muut ja vaikeasti tavoitettava ja kieltää kaiken, mutta sitten kuitenkin mystisesti rakastuu... Se jotenkin masensi tässä kirjassa. Luettava, mutta ei siis mitenkään kumman erikoinen.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Alkuteos: 2007 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 269
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-952-459-910-8
Muoto: Nidottu
Peukku:  ^^b

*Mikko Virtasella on ongelma. Hän ei tahdo olla suomalainen mies, mörökölli, ahdistuksen ja huonon itsetunnon ruumiillistuma. Hän on päättänyt tulla ruotsalaiseksi.

Helppoa se ei ole: Ruotsin kansalaisuutta ei heltiä miehelle, joka ei ole asunut maassa päivääkään, eroaminen Suomen armeijasta ei ota onnistuakseen, eikä työnantaja suostu myöntämään edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi. Virtanen ei kuitenkaan luovuta. Hänestä sukeutuu Mikael Andersson - empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hinta on kuva, mutta mihinpä ei ihminen olisi valmis saadakseen asua maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, kansankodissa, missä ovetkin avautuvat kutsuvasti sisäänpäin.*



Vadelmavenepakolainen yllätti minut todella positiivisesti. Vaikka se ajoittain onkin melkoista Ruotsin ja ruotsalaisuuden hyysäystä ja ylistystä, saa se silti todella helposti hymyn huulille ja myhäilemään. Joskus Mikon ajatukset ja toimet ovat vain niin naurettavia ja menevät joskus lähes äärimmäisyyksiin. Se laittaa puistamaan päätä ja toteamaan, että onneksi tämä on vain fiktiota.

Kirja on kirjoitettu vauhdikkaasti ja tapahtumat soljuvat eteenpäin melkoista vauhtia. Päiväkirjamaiset merkinnät siivittävät tapahtumia eteenpäin joskus pitkilläkin hyppäysväleillä. Alussa tahti on rauhallisempi, mutta mitä pitemmälle ruotsalaisuuteen ja omaan soppaansa Mikko - tai Mikael - joutuu, sitä nopeammin tapahtumat kehkeytyvät. Lopussa lukija saattaa jopa hieman hengästyä ja jäädä pohtimaan sitä, mitä sitten lopulta tapahtuikaan...

lauantai 8. marraskuuta 2014

Agatha Christie: Hiirenloukku - Kahdeksan rikoskertomusta

Alkuteos: Three Blind Mice and Other Stories (1948)
                   (The Mousetrap and Other Stories)
Suomentajat: Kirsti Kattelus, Satu Mononen ja Tuija Räsänen
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 223
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-16462-3
Muoto: Kirja
Peukku: ^^b

*Kahdeksan juonikasta rikoskertomusta. Agatha Christien vuonna 1948 julkaisema kokoelma sisältää kertomuksen Kolme sokeaa hiirtä, johon perustuu kuuluisa, Lontoossa keskeytyksettä 39 vuotta esitetty näytelmä Hiirenloukku. Muissa tarinoissa tapaamme Agathan suosituimmat sankarit Hercule Poirotin ja neiti Marplen selvittämässä rikoksia mittanauhamurhasta täydellisen palvelijan tapaukseen.*



Jossain vaiheessa elin kuvitelmassa, että kaikki teoksen novellit olisivat Poirot-juttuja, mutta niin ei ole. Se ei kuitenkaan haittaa ollenkaan. Juonet on punottu näppärästi ja kiintoisasti. Joskin vihjeitä ratkaisuihin annetaan ehkä nihkeämmin kuin tavallisesti. Kirjaan päätyneet novellit sopivat hyvin toisiinsa tunnelmaltaan ja rytmiltään ja ne ovat kaikki melkoisen nopeatempoisia. Lukija ei ehdi jäädä ihmettelemään kovinkaan pitkäksi aikaa kun vastaukset jo ladellaan hänelle. Tapaukset ovat mieltä kutkuttavia ja nopealukuisia. Mukavaa kevyttä pähkinää!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Anne Rice: Memnoch -The Devil-

Alkuteos: 1995 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)
Sivumäärä: 401
Kustantaja: Arrow Books
ISBN: 0-09-960371-3
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: The Vampire Chronicles #5
Peukku: q^^

*The Vampire Lestat - monster, outsider, hero-wanderer - is snatched from this world to face his most extraordinary adversary ever in Anne Rice's darkest and most daring novel to date. His guide - Memnoch, the Devil, who takes him on a tour of Creation and leads him into the mythical worlds we must all one day confront - the very realms of Heaven and Hell.*



Ricen kirja on kirjoitettu kauniisti ja kiinnostavasti. Lestat osaa pitää juonen hyppyset käsissään kuvaillessaan tapahtumia värikkäästi ja toistaessaan kuulemansa tarinat luomisesta ja kehityksestä. Siinä mielessä kirja on ehdottoman mielenkiintoinen. Yksi ja vähän erilainen kuvaus näistä ihmismieltä kutkuttavista asioista.

Se, mikä tässä itseäni eniten häiritsi oli teoksen kaksijakoisuus. Alussa keskitytään varsin paljon Lestatin uhriin Rogeriin ja tämän tyttäreen Doraan ja vasta lähempänä kirjan puoltaväliä päästään itse asiaan Memnochin kanssa. Ensialkuun Roger ja Dora tuntuvat melko sivullisilta, sellaisilta kuin he eivät ollenkaan kuuluisi itse pääosaan, mutta loppu saattaakin yllättää. Joskaan ei ehkä niin kuin lukija saattaisi odottaa.

Kaikin puolin siis oikein luettava ja viihdyttävä kirja, jossa ehkä hieman saattaa kuitenkin häiritä se, jos ei ole sarjan aikaisempia osia lukenut. Tai jos liika uskonnollisuus häiritsee, niin ehkä kannattaa myös harkita toiste tähän teokseen tarttumista.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Jason Goodwin: Janitsaaripuu

Alkuteos: The Janissary Tree (2006)
Suomentaja: Pekka Tuomisto
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 358
Kustantaja: Karisto
ISBN: 951-23-4785-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Yashim Togalun tutkimuksia -sarjan 1. kirja
Peukku: q^^

*Vuonna 1836 Eurooppa on muutosten kourissa ja Osmanien valtakunnan on muututtava myös. Vain muutamaa päivää ennen kuin sulttaani Mahmud II aikoo julkistaa muutosohjelmansa, yksi hänen jalkavaimoistaan löytyy murhattuna haaremista. Istanbulin kadulta puolestaan löytyy julmasti surmatun nuoren kadetin ruumis.

Murhien sarja on vaarassa horjuttaa palatsin herkkää voimatasapainoa. On vain yksi riittävän älykäs ja lähestulkoon huomaamaton mies, johon sulttaani voi luottaa: Yashim Togalu, eunukki.*



Yashim on henkilöhahmona mielenkiintoinen ja monikerroksinen. Ensimmäinen kirja ei tunnu juurikaan paljastavan hänestä mitään. Joitain seikkoja ripotellaan esiin sieltä täältä, mutta kokonaiskuva tästä "huomaamattomasta" miehestä jää aika pinnallisen oloiseksi. Joskin se saattaa olla ehkä tarkoituskin. Kikka, jonka avulla lukija koukutetaan tarttumaan seuraavaan osaan.

Kirjan juoni on kohtalaisesti punottu. Se on kiintoisa, mutta tapahtumat tuntuvat hyppivän sinne ja tänne ja linkittyvän toisiinsa varsin heikosti. Kunnes sitten lopussa joidenkin tapahtumien syyt ja seuraukset paljastuvat koko komeudessaan. Itseäni kuitenkin tämä rikkonaisuus häiritsi. Tuntui, kuin kirja olisi vielä luonnosasteella ja se saattaisi muuttua suuntaan tai toiseen.

Janitsaaripuu ei kuitenkaan missään mielessä ole huono lukukokemus. Goodwinin asiantuntemus osmanien kulttuuriin ja tapoihin näkyy kirjassa. Se herättää aikakauden henkiin ja pitää lukijan mielenkiintoa hyvin yllä. Ehkä joitain tapoja tai nimityksiä olisi kuitenkin voinut avata hieman enemmän. Kaikkien lukijoiden kun ei voi olettaa olevan niiden kanssa ennestään tuttuja.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Cecelia Ahern: Sadan nimen mittainen matka

Alkuteos: One Hundred Names (2012)
Suomentaja: Terhi Leskinen
Ilmestymisaika: 2014(ko.painos)
Sivumäärä: 476
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-9249-9
Muoto: Kirja
Peukku: ^^b

*Toimittaja Kitty Loganin ura on tuhoutunut skandaalissa, kun hän oli julkaissut vääriä tietoja, ja hänellä tuntuu olevan vihamiehiä joka puolella. Sitten hänen vanha toimittajaystävänsä Constance pyytää kuolinvuoteellaan häntä hakemaan toimistostaan sadan nimen listan, ja pian Kittylle lankeaa hänen elämänsä tärkein tehtävä: hänen on jäljitettävä ja tavattava kaikki mystisen listan ihmiset sekä keksittävä, millaisen lehtijutun edesmennyt Constance oli heistä aikonut kirjoittaa.

Tehtävää ratkoessaan Kitty alkaa ymmärtää, miten tärkeää on kuunnella tavallisten ihmisten tarinoita. Jokaisella hänen kohtaamallaan ihmisellä on oma kiehtova maailmansa, ja sadan nimen lista aloittaakin pitkän löytöretken, jonka aikana Kittylle tarjoutuu mahdollisuus päästä jaloilleen ja löytää elämälleen suunta.*



Ahern kirjoittaa kauniisti ja herkästi ihmisistä, heistä ja heidän ongelmistaan ja unelmistaan. Kittyn tapaamat ihmiset ovat persoonia ja lukija huomaa toivovansa heille vain parasta. Tunnelmissa ja tapahtumissa elää mukana, ne tuntee. Positiivisuutta ja auringonpaistetta. Sitä tämä kirja on parhaimmillaan. Pieni muistutus siitä, että jokainen meistä on tärkeä. Jokaisella meistä on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi.

torstai 30. lokakuuta 2014

Alexandre Dumas nuorempi: Kamelianainen

Alkuteos: La dame aux Camélias (1848)
Suomentaja: Kyllikki Villa
Ilmestymisaika: 1998 (ko.painos)
Sivumäärä: 253
Kustantaja: Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy
ISBN: 951-643-923-3
Muoto: Kirja
Peukku: ^^b

*Ranskalainen kirjailija Alexandre Dumas nuorempi kirjoitti kuuluisan romaaninsa Kamelianainen 1848. Myöhemmin hän teki romaanista näytelmäversion joka yhdessä kirjan ja samannimisen filmiversion kanssa on tehnyt tarinasta unohtumattoman. - Kamelianainen elää legendaarista elämäänsä vuosisadasta toiseen. Se on yhtä rakastettu kirjana ja elokuvana, loistokas Greta Garbo pääosassa sekä Giuseppe Verdin oopperana Traviata.

Kamelianainen on kertomus Pariisin kauneimmasta ja tavoitelluimmasta naisesta, kurtisaani Margueritesta, jota rikkaat ihailijat herkeämättä piirittävät ja liehittelevät. Romaani johdattaa lukijansa 1800-luvun romantiikan ja aatelisen loiston, ylellisten huvitusten ja joutilaisuuden eleganttiin maailmaan.

Marguerite Gautier on ulkokultaisen ja kovan aikansa kiistaton kuningatar, vanhan kreivin suojatti ja rakastajatar, mutta oikean hetken tullen hän pystyy kokemaan puhtaan ja ihanteellisen rakkauden. - Kuvatessaan Margueriten ja nuoren Armandin rakkautta Alexandre Dumas on luonut teoksen, jonka säkenöivää runollisuutta aika ei pysty himmentämään.*



Pakko sanoa, että poika on perinyt isänsä lahjat mestarillisena tarinankertojana. Sana on hallussa ja tunnelma tempaa mukaansa. Hahmot ovat intohimoisen naiiveja, oman aikakautensa kuvia. Heissä on tunnetta ja paloa, joka ilmentää aikaansa. Jossain määrin heitä on nykylukijan mahdotonta täysin ymmärtää, mutta silti heitä voi ihailla. Samoin on tarinan juonen laita. Se on yksinkertainen ja kaunis, omalla tavallaan liikuttava rakkaustarina, johon olisi toivonut onnellista loppua.

lauantai 25. lokakuuta 2014

John Green: The Fault in Our Stars

Alkuteos: 2012 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 316
Kustantaja: Penguin Books
ISBN: 978-0-141-34565-9
Muoto: Pokkari
Peukku: ^^b

*Desoite the tumor-shrinking medical miracle that ha bought her a few years, Hazel has never been anything but terminal, her final chapter inscribed upon diagnosis. But when a gorgeous plot twist named Augustus Waters suddenly appears at Cancer Kid Support Goup, Hazel's story is about to be completely rewritten.

Insightful, bold, irreverent and raw, The Fault in Our Stars is award-winning author John Green's most ambitious and heartbreaking work yet, brilliantly exloring the funny, thrilling, and tragic business of being alive and in love.*



Hyvin kirjoitettu nuorten romaani. Tässä tarinassa on jotain samaa kuin vaikkapa Meyerin kirjoissa. Nuori ja elämääkin suurempi rakkaus on omiaan voittamaan kaikki esteet ja ennakkoluulot. Yhdessä rakastavaiset tuntuvat pystyvän miltei mihin tahansa ja he näkevät vain toisensa. Heidät on luotu toisilleen.

Paitsi. Green menee syvemmälle. Hän ei anna onnellista loppua helposti, jos ollenkaan. Hän pystyy kuitenkin näyttämään sen, että suuristakin vaikeuksista huolimatta rakkaus on suurinta. Että vaikka tietäisi kuolevansa kenties piankin, kannattaa silti aina antaa itsensä rakastaa. Sillä rakkaus on parasta mitä meillä on ja mitä meille voi sattua.

Pidin kyllä tästä koskettavasta tarinasta, jossa vaikeuksienkin keskellä pyritään kapinoimaan ja olemaan nuoria. Elämään. Kaunis tarina, joskin ehkä kaikesta huolimatta hivenen nuorempaan makuun tarkoitettu kuin minulle itselleni. Miellyttävää ja helppolukuista englantia, jossa tosin jotkut termien lyhenteet saattavat aiheuttaa hankaluuksia ymmärtää.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

William Golding: Kärpästen herra

Alkuteos: Lord of the Flies ()
Suomentaja: Juhana Perkki
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 264
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-27428-5
Muoto: Pokkari
Peukku: ^^b

*Peto tappakaa! Kurkku leikatkaa!
Nobel-kirjailijan kulttiteos muistuttaa, kuinka ohut on sivistyksen pinta.

Toisen maailmansodan aikana joukko englantilaisia koulupoikia pelastautuu alas ammutusta lentokoneesta autiolle Tyynenmeren saarelle.

Nuorten robinsonien vapaus on aluksi jännittävää leikkiä. Kun sivistyksen pinta alkaa murentua, brittiläisen hillityiksi kasvatetut koulupojat muuttuvat villi-ihmisiksi, joiden maailmaa hallitsevat väkivalta ja pelko.

Vuonna 1954 ilmestynyt Kärpästen herra on englantilaisen William Goldingin (1911-1993) monipuolisen tuotannon huippu.*



En ihmettele miksi tämä teos on saanut kulttimaineen. Se on ensinnäkin hyvin kirjoitettu. Kuvailua on sopivasti. Saaresta saa hyvän kuvan ja tapahtumat etenevät selkeästi eivätkä hypi liiaksi aiheesta ja paikasta toiseen. Kaikki tuntuu olevan sellaisessa "keskenkasvuisten" järjestyksessä, mitä voisi hyvinkin odottaa pojilta, jotka ovat oikeastaan vielä lapsia kaikki.

Vaikka hahmoista ei juurikaan kerrota mitään, eikä heidän ajatusmaailmaansa oikeastaan tutustuta sen paremmin, saa heistä silti omalla tavallaan hyvän kuvan. Toisista pitää, toisia lähes inhoaa. Ja joidenkin kohtalon pystyy miltei ennalta aavistamaan. Hahmoihin pääsee siis hyvin kiinni kaikesta huolimatta. Ehkä se johtuu siitä, että vaikka saarelle päätyykin melkoinen poikalauma, nostetaan heistä vain muutamat isompaan osaan. Kaikille ei ole edes annettu nimiä.

On jännittävää miten nopeasti eri hahmot reagoivat tilanteeseen ja heidän elämässään tapahtuneeseen muutokseen. Ilmeisesti toinen ihmistyyppi on herkempi kuin toinen. Poikien erilaisuus luo mielenkiintoisen sävyn kirjalle ja sen tapahtumille. Sitä jollain asteella jopa odottaa paljon raaempaakin peliä kuin mitä kirjassa lopulta on.

Kärpästen herra nappaa verkkoonsa ja pitää siinä. Tämän kirjan lukee helposti parissa illassa.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Cathy Ann Rogers: Here Lies Buried

Alkuteos: 2014 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 272
Kustantaja: ?
ISBN: 978-0-9914843-0-0
Muoto: Kindle e-kirja
Sarjamerkintä: Pilar Sagasta -mysteeri
Peukku: q^^

* PILAR SAGASTA steps into a world of mystery and intrigue when she travels to Arizona to connect with distant relatives. 

This contemporary murder mystery reaches back to the perilous times of the early twentieth century that changed the world's political landscape. The story, brimming with memorable characters and haunting historical details, travels back and forth between the familiar, modern world and an early twentieth-century Arizona brought startlingly to life by the words in a forgotten diary. 

Inspired by actual unsolved crimes in the Arizona Territory of the late nineteenth century, Here Lies Buried from Cathy Ann Rogers is a novel that carries readers along with suspense and historical events both repugnant and intriguing.*



Lähtökohtaisesti todella mielenkiintoisen oloinen kirja, josta jäi kuitenkin jotain uupumaan. Hahmoja on melkoinen määrä ja heidän persoonansa jäävät jotenkin yksipuolisen oloisiksi. Kenestäkään ei oikein tunnu saavan kunnolla kiinni. Ei edes Pilarista itsestään. Hän vaikuttaa muutenkin melko ristiriitaisalta persoonalta. Jotenkin vahvalta, mutta sitten kuitenkin aivan liian herkältä.

Tapahtumat menevät aika vikkelää vauhtia jopa siinä määrin, että kaikissa seikoissa ei oikein meinaa pysyä perässä. Jotkut tapahtumista vaikuttavat myös hieman väkinäisiltä. Kirjalle on kuitenkin iso plussa se, että loppuratkaisu onnistui yllättämään.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Agatha Christie: Väärän vänkyrä talo

Alkuteos: Crooked House (1949)
Suomentaja: Juhani Jaskari
Ilmestymisaika: 1985 (ko.painos)
Sivumäärä: 236
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-12971-2
Muoto: Kirja
Peukku:  ^^b

*Niin hullua taloa ei olisi pystyttänyt kukaan muu kuin Aristides Leonides, väärän vänkyrä pieni kreikkalaisukko. Aristides ei erehtynyt koskaan - paitsi silloin kun tuli sanelleeksi oman kuolintapansa...

Agathan oma lempidekkari on huolellisesti kehitelty sukujännäri vuodelta 1949. Klassikon maineen se on saavuttanut myös ainutlaatuisen loppuratkaisunsa ansiosta.*




En ollenkaan ihmettele miksi Christie itse arvosti tätä dekkariaan. Juoni on kiintoisa ja vihjeet sommiteltu erittäin taidokkaasti joukkoon. Suurin osa vihjeistä tuntuu miltei lipuvan ohi korvien, ne oikeastaan huomaa vasta aivan lopussa jolloin kaikki näyttää niin kovin helpolta.

Christie tarjoilee lukijan eteen liudan henkilöhahmoja, joista miltei kuka hyvänsä voisi olla syyllinen. He ovat kaikki omalla tavallaan melko erikoisia persoonia ja heille kaikille voisi keksiä enemmän tai vähemmän käyvän motiivin. Sitä kuin vahingossa huomaa jopa epäilevänsä omia lempihahmojaankin jossain vaiheessa...

Pakko todella sanoa, että tämä kirja on yksi Christien parhaista. Jännittävä ja kutkuttava ja ehdottoman koukuttava. Sen miltei ahmaisee yhdeltä istumalta. Tai ainakin helposti vuorokaudessa.