keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Elina Lappalainen: Pelien valtakunta

Alkuteos: Pelien valtakunta (2015)
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 314
Kustantaja: Arena
ISBN: 978-952-300-116-9
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b


*Rovion ja Supercellin menestys on synnyttänyt Suomeen pelibuumin. Peliyrityksiä syntyy jatkuvasti, ja ulkomaiset sijoittajat etsivät kuumeisesti uusia hittipelejä. Suomalainen peliosaaminen on maailman huippua, mutta mitä sen taustalta löytyy?


Pelien valtakunta on läpileikkaus suomalaisen peliteollisuuden noususta. Tietokirjassa kurkistetaan Rovion, Remedyn, Supercellin ja muiden pelistudioiden toimistoihin sekä selvitetään hittipelien syntytarinat. Mukana on myös rautalankaa pelialaa tuntemattomille: miten pelejä tehdään ja minkälaista liiketoimintaa se on? Kilpailulla alalla harva menestyy, ja teoksessa kerrotaan myös kadonneista peliyhtiöistä ja hiipuneista tähdistä. Lisäksi esitellään kuumimpia tulevaisuuden lupauksia.*


Olen itse satunnainen pelailija. Pelaan silloin tällöin, enkä yleensä kovinkaan tosissani. Taidan olla keskinkertainen pelailija, josta on mukava seurailla hahmonsa toimia eikä vain räiskyttää menemään. En edes ennen tätä kirjaa tiennyt siinä käsitellyistä pelistudioista kuin Rovion. Siskon suosituksesta ja kiinnostuksesta tartuin tähän teokseen ja upposin pelien maailmaan.


Aloitan hehkuttamalla kirjan kuvitusta. Kuvia on paljon ja ne ovat värikkäitä ja kiinnostavia. Tulee halu päästä näkemään lisää ja kokeilemaan pelejä. Varsinkin alun konsoleille suunnattujen pelien kuvat ovat välillä jopa henkeäsalpaavan upeita. Loppua kohti taso minusta laskee. Kuvia olisi kyllä voinut olla enemmänkin.


Kirja on jaettu useampiin isoihin lukuihin ja pieniin esittelyihin. Isoissa luvuissa käydään läpi tunnetuimpien ja suurimpien pelistudioiden tarina alusta tähän päivään. Niissä myös esitellään heidän tunnetuimpia pelejään ja pohditaan sitä, miksi juuri ne nousivat hiteiksi. Käsittääkseni luvut alkavat vanhimmasta ja jatkuvat sitten nuorimpaan. Alkupään luvut myös keskittyvät enemmän konsoleille tekeviin yhtiöihin ja loput taas mobiiliin. Tunnustan, että alun ahmin ja olin todella koukussa kirjaan. En nimittäin ollut tiennyt, että Suomesta on tullut niinkin kovia pelejä ja tekijöitä. Sitten tuli luku Roviosta. Lukeminen tössäsi vähäksi aikaa kokonaan. Ehkä olen vain niin täynnä Rovion hehkutusta ja vihaisia lintuja, etten vain jaksanut. Lopulta sain kirjan kuitenkin jatkumaan. Mobiilipelejä tekevät firmat vain eivät oikein jaksaneet minua kiinnostaa. Tämä tosin johtuu ehkäpä siitä, että sen sijaan että odotusaikana kaivaisin mobiilipelin, minä avaan e-kirjan.


Esittelyissä taas käydään läpi pienempiä studioita ja kerrotaan heidän tämän hetken peleistään. Ne antavat oikein hyvän kuvan Suomen pelialan monitahoisuudesta ja siitä, että todellakin aika moni yrittää. Kiinnostavia tapauksia on nähtävästi kehitteillä useampiakin.


Kaikkiaan Lappalaisen kirjoitustyyli on miellyttävää luettavaa. Lukiessa ei oikeastaan edes ajattele sitä, että kyseessä on tietokirja. Kuvat ja faktat osaavat koukuttaa lukijan. Ja isommatkin luvut on jaettu pienempiin alalukuihin, joten lukemista on helppo jaksottaa. Itse tosin yleensä ahmin aina yhden luvun kerrallaan. Jopa Rovion kohdalla.

Pelien valtakunta on kiinnostava ja hyvin koottu opas suomalaiseen peliteollisuuteen ja sen kehitykseen. Sanoisin jopa, että aika ehdotonta luettavaa pelaavalle kansalle ja niille, joita ala kiinnostaa.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Kami Garcia & Margaret Stohl: Beautiful Redemption

Alkuteos: Beautiful Redemption (2012)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 451
Kustantaja: Penguin Books
ISBN: 978-0-141-33527-8
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Caster Chronicles #4
Peukku: ^^b


*Ethan Wate always dreamed of leaving the stifling southern town of Gatlin.


But he never dreamt that finding love with Lena Duchannes would drive him away. Lena is a Caster girl whose supernatural powers unveiled a secretive and cursed side of Gatlin, so powerful it forced him to make a terrible sacrifice.


Now Ethan must find a way to return to Lena - and Gatlin - as she vows to do whatever it takes to get him back. Even if it means trusting old enemies or risking their loved one’s lives…


Can Ethan and Lena rewrite their fate and their spellbinding love story in this stunning finale to the Beautiful Creatures series?*


Sarjan neljäs ja viimeinen osa on jollain tapaa kaksiteräinen miekka. Tavallaan se on “ylimääräinen”, sillä oikeastaan kaikki suuret juonet saatiin jo solmittua loppuun kolmannen kirjan lopussa. Toisaalta taas se heittää peliin aivan uuden kierroksen ja toisen mahdollisuuden. Lisäksi se on ehkä kokonaisuutena koko sarjan paras.


Nyt tulee kirjoitettua hieman spoilereita, joten jos aikaisempia osia ei ole tullut vielä luettua, niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Ellei sitten halua paljastuksia…


Kolmannen kirjan lopussa Ethan uhrasi itsensä, jotta saatiin aikaiseksi Uusi järjestys. Mutta entä jos niin ei ollutkaan tarkoitus tapahtua? Entä jos jonkun toisen piti kuolla? Entä jos olisi olemassa mahdollisuus muuttaa kohtaloa? No näinhän se on. Neljäs kirja kertoo siitä, miten Ethan ensin “tottuu” kuolemaansa ja sitten alkaakin taistella kohtaloaan vastaan. Hän liukuu Tuonpuoleisen ja todellisen välillä, tapaa Amman esi-isät ja jättää viestejä Lenalle ja muille. Hän kulkee ystävien avulla taistelemaan ilkeitä Keepereitä vastaan ja muuttamaan kirjan sivuja.


Samaan aikaan todellisessa maailmassa Lena ja muut joutuvat taistelemaan ikäväänsä vastaan. Toisaalta maailma on parempi, mutta heille se ei ole sama ilman Ethania. Kun sitten Ethan saa välitettyä avunpyyntönsä, ovat kaikki tietenkin valmiita saattamaan asiat oikealle tolalleen. Vielä viimeisiä pahiksia vastaan on käytävä, jotta kaikki olisi hyvin.


Neljäs osa on jaettu kolmeen pienempään kirjaan. Ensimmäisessä Ethan kertoo Tuonpuoleisen alkutaipaleensa ja sieltä paljastuu vaikka mitä kiintoisaa ja jännittävää. Toisessa osassa Lena on kertojana. Tämä osa tapahtuu todellisessa maailmassa. Muutamakin yllätys on luvassa. Viimeisessä osassa Ethan palaa kertojaksi ja päättelee tarinan Tuonpuoleisessa ja todellisessa. Valitettavasti lopussa ei ole niin kauheasti yllätyksiä. Kaikki tietävät jo sen, kuka kuoleekin Ethanin sijasta...


Vaikka kirjan loppu on ennalta-arvattava, on tässä osassa silti selkeyttä ja voimaa, joka ehkä saattoi olla heikommin esillä sarjan aikaisemmissa osissa. Tämä on ehyt ja hyvin rakennettu kokonaisuus, johon ei olla tungettu liikaa asioita tai liian uskomattomia juonenkäänteitä.


Kaikkiaan Caster Chronicles -sarja on viihdyttävää ja hyvin kirjoitettua fantasiaa, jossa pääpointti ei ehkä niinkään ole eeppisessä rakkaustarinassa (vaikka sellainen se myöskin on), vaan ystävyydessä ja elämässä itsessään. Kaikin puolin siis oikein luettava nuortenkirjasarja.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Kami Garcia & Margaret Stohl: Beautiful Chaos

Alkuteos: Beautiful Chaos (2011)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 516
Kustantaja: Penguin Books
ISBN: 978-0-141-33526-1
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Caster Chronicles #3
Peukku: ^^b


*Ethan Wate is in love with a Caster girl. When he looks at Lena, it’s like there’s no one else in the world.


But Ethan is Mortal, and on her seventeenth birthday Lena made a choice that changed everything. The girl Ethan loves has broken the world with the supernatural powers she is struggling to control…


Now, if they are to fix the chaos Lena has caused, one of them must make a terrible sacrifice. Sometimes there isn’t just one answer. Sometimes there’s no going back. And this time there won’t be a happy ending.*


Sota Casterien ja demonien maailmassa jatkaa riehumistaan ja Gatlinin pikkukaupunki on kätevästi siinä polttopisteessä. Luvassa on maailmanlopun enteitä, kun ilmasto ja Casterien voimat kenkkuilevat. Maa järisee ja hurrikaaneja ilmestyy “kuin tyhjästä”. Samaan aikaan nuorten koulussa sattuu ja tapahtuu: kuolevaiseksi muuttunut Ridley onnistuu saamaan kaaosta aikaan chearleaderien riveissä ja Link taas hurmaa naisväkeä ympärillään. Vähän yllättäen Ethan ja Lena jätetään sivummalle, mutta ei liikaa.


Myös muille kuin nuorille tapahtuu: Amma käyttäytyy mystisesti, Ethanin isä ja Ethanin englannin opettaja löytävät mystisen yhteyden ja Keeper Mariania syytetään yllättäen asioihin sekaantumisesta. Macon tutustuu uuteen elämäänsä ja käyttää hyväkseen entisen Keeper-harjoittelija Livin taitoja ja tietämystä. Monia lankoja on siis tulessa jälleen kerran.


Totuttuun tapaan luvassa on paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tällä kertaa näyissä päästään seurailemaan Sarafinen muutosta viattomasta tyttösestä Catalystiksi, jonka me tunnemme. Myös mystinen John saa enemmän lihaa luittensa päälle ja historian.


Tunneleissa päästään liikkumaan vähemmän, mutta toisaalta Kohtalon Pyörän jyräävä voima väijyy koko ajan uhkaavana kaikkien yllä. Kuka onkaan se, jonka on tehtävä uhraus, jotta Uusi järjestys saataisiin aikaan maailmaan?

Kirjoittaja kaksikko osaa kyllä hyvin pitää lukijaa otteessaan. Toisinaan tapahtumat tuntuvat vähän turhilta, kuten vaikka bileet, mutta kyseessä on kuitenkin nuortenkirja. Pitäähän nyt välillä olla hauskaakin. Lisäksi joskus osa tapahtumista on vain niin kliseisen nähtyjä että… Ei kaikkien nuorten tarvitse aina löytää sitä oikeaa! Eikä kaikkiin ongelmiin pidä aina olla ratkaisua. Joskus asiat vain eivät selviä tai pääty hyvin. Plussana edes se, että tällä kertaa kirjan loppu todella ei ole sieltä onnellisimmasta päästä. Tosin, vielähän on se neljäs osa…

lauantai 26. joulukuuta 2015

Kami Garcia & Margaret Stohl: Beautiful Darkness

Alkuteos: Beautiful Darkness (2010)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 503
Kustantaja: Penguin Books
ISBN: 978-0-141-32609-2
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Caster Chronicles #2
Peukku: ^^b


*One night in the rain, Ethan Wate opened his eyes and fell in love with Lena Duchannes.
His life would never be the same.


Lena is a Caster and her family is locked in a supernatural civil war. On her sixteenth birthday Lena made a terrifying choice, which now haunts her day and night.


And, as her seventeenth birthday approaches, Lena and Ethan face even greater danger. A Caster and a Mortal can never truly be together.


Every kiss is a curse.
Ethan’s next heartbeat could be his last.
It is their curse now…*


Onko joku sääntö, että toinen osa sisältää rakkaustarinan “minun on jätettävä sinut” osuuden? Niin oli Twilightissa ja niin on Caster Chroniclessakin. Ryppyjä Ethanin ja Lenan rakkauteen on siis luvassa. Tosin nyt on tarjolla muutakin. Nimittäin joukko uusia upean kauniita hahmoja, joista tietysti pyörii Lenan ja osa Ethanin ympärillä. Joten mustasukkaisuutta ja epäilyä on tarjolla. Ehkä kuitenkin vähän keinotekoisen oloisesti. Ainakin Lenan mustasukkaisuuskohtaus on jotenkin piinallinen. Lena kun yhtään ei tunnu sellaiselta… Olkoonkin, että hän elää aika rankkaa vaihetta elämässään syyllisyytensä ja valintansa kanssa.


Sarjan kakkososassa ei ole luvassa kauheasti Lenan ja Ethanin lirkuttelua. Sen sijaan Ethan pääsee kirjaston ja Keeper-harjoittelija Livin avustuksella tutustumaan paremmin Casterien maailmaan. Onneksi myös Link roikkuu mukana ja hänen asemansa ja merkityksensä sen kun kasvaa. Samoin kuin myös Lenan Ridley-serkun, joka pyöräyttää hyrrää kerran tai parikin…


Sota hyvien ja pahojen casterien välillä on tässä osassa jo voimissaan ja Ethankin sidotaan tiukemmin mystiikkaan mukaan. Hän ei ehkä olekaan vain tavallinen kuolevainen, vaan jotain enemmän… Ja yllättäen pikkuisesta Gatlinin kaupungista alkaa löytymään monia henkilöitä, jotka tietävätkin casterien maailmasta. Ja aina kun Ethan tovereineen on pulassa, ilmestyy auttajia. Kai se on ennustajille ja näkijöille annettava anteeksi. Nuo pahukset kun tietävät milloin kuuluu olla ja missä.


Tarjolla on siis rutkasti etsimistä ja pohtimista. Ethan kumppaneineen pääsee juoksemaan ympäriinsä Kuun kirjaston mystisiä tunneleita ja vierailemaan erilaisissa paikoissa. Myös menneisyydestä paljastuu uusia asioita, jotka ovat omiaan sotkemaan pakkaa entisestään. Ykkösosasta tuttuja näkyjä on luvassa lisääkin, joskin nyt ne liittyvät tietenkin eri henkilöihin kuin aikaisemmin.

Tämä kakkososa on paljon toiminnallisempi ja jännittävämpi kuin ensimmäinen. Tapahtumat myös sijoittuvat paljon lyhyemmälle ajalle, mikä on omiaan kiihdyttämään tapahtumien kulkua. Yllättäviä käänteitä on luvassa useampiakin.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Kami Garcia & Margaret Stohl: Beautiful Creatures


Alkuteos: Beautiful Creatures (2009)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 563
Kustantaja: Penguin Books
ISBN: 978-0-141-34614-4
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä:  Caster Chronicless #1
Peukku: ^^b


*Is falling in love the beginning… or the end?


In Ethan Wate’s hometown there lies the darkest of secrets…


The is a girl.
Slowly, she pulled the hood from her head.
Green eyes, black hair. Lena Duchannes.


There is a curse.
On the Sixteenth Moon, the Sixteenth Year, the Book will take what it’s been promised.
And no one can stop it.


In the end, there is a grave.
Lena and Ethan become bound together by a deep, powerful love. But Lena is cursed and on her sixteenth birthday her fate will be decided.


Ethan never even saw it coming.*


Miksi kaiken yliluonnollisen ja mystisen pitää tapahtua aina jossain äärettömän pienessä kaupungissa, jossa kaikki (muka) tietävät toisistaan kaiken? Miksi tapahtumien pitää kulkea läpi koko lukion? No, olkoon.


Beautiful Creatures on miellyttävää luettavaa. Kieli on nappaavaa ja persoonissa on tunnetta. Murteet ja puhetyylit ovat ihastuttavia, joskin joissain kohdissa ymmärtäminen saattaa olla hankalahkoa. Onneksi näitä todella vanhahtavia tekstinpätkiä ei ole kauhean montaa ja niistäkin selviää kyllä. Garcia ja Stohl kirjoittavat vauhdikkaasti, eivätkä jää turhia märehtimään asioita. He toteavat asiat ja kiikuttavat tapahtumia eteenpäin. Mukavaa, kun asioita ei murehdita liikaa. Ehkä poika kertojana vaikuttaa asiaan?


Tietysti tarjolla on nuortenkirjallisuuden kliseitä. Kouluun saapuva mystinen tyttö, joka herättää pahennusta. Ilkeitä chearleadereita ja koris tähtiä näiden poikaystävinä. Pikkukaupungin juoruilu ja sisäänpäinkääntyneisyys… Tosi rakkaus ja tosi ystävyys… Ja se, kuinka kaikki tärkeät nuoret päähenkilöt nyt vain sattuvat olemaan yksinkertaisen upeita. Emmekä nyt saa unohtaa kateutta, joka tässä yltää miltei noitavainoksi asti.


Kirjassa on monia kiintoisia sivuhahmoja. Ethanin paras ystävä Link esimerkiksi. Emmekä saa unohtaa Ammaa, joka kutsuu esi-isiä avuksi. Vaikka Ethan ja Lena ovatkin sinällään mukiinmenevä pari seurattavaksi, ovat monet sivuhenkilöistä paljon kiintoisampia. He pitävät tarinaa yllä ja kuljettavat sitä eteenpäin. Osa hahmoista pääsee myös yllättämään. Olkoonkin, että osa yllätyksistä tuntuu vähän turhankin suunnitelluille odotettavissa olevaa jatkoa ajatellen… Ehkä heidän kohtalonsa on se, joka on jo ennalta määrätty.


Erityistä kiitosta annan ja hattua nostan sille, miten hyvin Castereiden (se on taidettu suomentaa Loihtijaksi) maailma on suunniteltu. Heillä on omat sääntönsä ja historiansa ja !!! oma kirjastonsa !!! Minusta on aivan ihanaa, miten tuo lumottu kirjasto liittyy tarinaan ja miten paljon kirjassa vilisee sitaatteja kuuluisuuksilta. Se tuo paljon lisää syvällisyyttä koko kirjaan ja moniin tilanteisiin.

Jos lukijaan ovat napanneet Nälkäpelit ja Twilight niin tässä on hyvää jatkoa sille. Olkoonkin, että Casterit nyt ehkä enemmän rinnastuvat Twilightiin. Omasta mielestäni tarina ja hahmot ovat mielenkiintoisempia kuin Bellan ja Edwardin tarina. Kirjassa on nimittäin niin paljon kaikkea muutakin kuin vain eeppinen rakkaustarina.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Stephen King: Misery


Alkuteos: Misery (1987)
Ilmestymisaika: (ko.painos)
Sivumäärä: 338
Kustantaja: Signet
ISBN: 0-451-16952-2
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b


*Paul Sheldon. He’s  a bestselling novelist who has finally met his biggest fan. Her name is Annie Wilkes and she is more than a rabid reader - she is Paul’s nurse, tending his shattered body after an automobile accident. But she is also his captor, keeping him prisoner in her isolated house.


Now Annie wants Paul to write his greatest work - just for her. She  has a lot of ways to spur him on. One is a needle. Another is an ax. And if they don’t work, she can get really nasty.*


Pitkästä aikaa Kingiä ja mikä parasta, ei autoja. Misery on todella paljon karmivampi tunnelmaltaan kuin muutamat viimeisimmät lukemani Kingin kirjat. Vai johtuukohan se kielestä? Englanniksi tämä nimittäin ainakin nappasi minut mukaansa ja vaikka tyylilleen uskollisesti osa asioista/ajatuksista on melko lennokkaita, kestää tekstissä hyvin mukana. Ei siis kannata antaa kielen pelottaa, vaikka lukeminen ehkä saattaakin olla hivenen hitaampaa. Mutta mihinkäs hyvän kirjan parista olisi kiire?


King on saanut kyllä vangittua mainiosti tämän parivaljakon kirjan sivuille. Paulia käy sääliksi ja Annie… Huh, nainen saa kylmät väreet kulkemaan ainakin minun selkäpiitäni pitkin. Pistää kyllä pohtimaan, että mistä moisia hulluja oikein löytyy.


Miseryssä tapahtumat etenevät alkuun vähän hissun kissun, mutta vauhti kyllä kiihtyy loppua kohden. Välillä selvitellään tapahtumia ja historiaa, jotta hahmoja ymmärretään paremmin. Ja väliin lukija pääsee nauttimaan myös syntymässä olevasta kirjasta. Nämä “lukunäytteet” ovat oikein hupaisia. Olkoonkin, että väliin vaihtuva fontti on jokseenkin vaikealukuista.

Nautittavaa, kutkuttavaa tunnelmaa tarjolla. Suosittelen.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Agatha Christie: Syyttävä sormi

Alkuteos: The Moving Finger (1943)
Suomentaja: ?
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 248
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36606-6
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Miss Marple -kirja
Peukku: ^^b
Huom: Jatkokertomuksena  1947-1950 ilmestyneen suomennoksen tarkastanut Eva Siikarla


*Lymstockin kylään leviää nimettömiä kirjeitä. Yksi toisensa jälkeen ovat kyläläiset vastaanottaneet näitä herjoja, kiihtyneet, kalvenneet, kätkeneet häpeillen kaappeihinsa tai heittäneet tuleen. Sitten tulee tietoon ensimmäinen itsemurha, ja toinenkin. Kuka on seuraava? Mutta neiti Marplen poskilla palavat punaiset täplät: tuntemattoman kirjoittelijan juonet tulevat kohtaamaan armottoman vastuksen.


Tämä sota-aikaan sijoittuva, vuonna 1943 ilmestynyt tarina on Agathan oma suosikki.*


Taattua Christietä. Hyvin kirjoitettu, ovela ja kekseliäs Miss Marple -kirja, jossa vanha neiti itse ehtii lähes vain pyörähtämään näyttämöllä. Tarina kun kerrotaan pääasiassa pikkuiseen kylään muuttaneen loukkaantuneen lentäjän näkökulmasta. Hän kertoo meille kyläläisistä ja kummista tapahtumista omaan rentoon tyyliinsä ja pudottelee huomaamattaan ratkaisun avaimet lukijalle. Miss Marple kutsutaan paikalle vasta lopussa solmimaan langat yhteen.


Olen aina ollut enemmän Poirot-fani, eikä tilanne ole vielä muuttunut vaikka pari Miss Marple -kirjaa olenkin nyt lukenut näin vanhempana. Kirjat ovat kyllä ehdottomasti parempia kuin niiden pohjalta tehty televisiosarja. Pitää jatkaa tutustumista Marpleen edelleen.

Perinteisen salapoliisikirjallisuuden ystäville ehdotonta luettavaa ja mainio ja pehmeä pudotus Miss Marplen maailmaan.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Markku Pääskynen: Sielut

Alkuteos: Sielut (2015)
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 200
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-8621-0
Muoto: E-kirja
Peukku: q^^
Huom: Kiitos Elisa Kirja ja HelMetin Epos-elukupiiri


*Finlandia-ehdokas 2015


Kertomus siitä mitä perheessä tapahtuu, kun lapsi katoaa.


Eräänä aamuna Maija ei ilmesty kouluun. Kesä tekee tuloaan Saimaan rannalla sijaitsevaan pikkukaupunkiin, kaukaa idästä levinnyt säteily saa voikukat hehkumaan tavallista keltaisempina ja Vitostietä lähestyy auto kintereillään poliiseja ja toimittajia.


Äiti Aino jää kotiin päivystämään puhelinta ja isä Kristian kiertää ympäri kaupunkia etsimässä Maijaa. Naapurustossa asuvat Taito ja Ilari kulkevat pitkin metsiä, hyppivät uimaan hyiseen veteen ja yrittävät hekin löytää Maijan. Päivä kallistuu iltaan, ja etsintöihin osallistuu yhä suurempi joukko ihmisiä. Mutta Maijasta tiedetään vain se, että hänen on nähty menevän aamulla metsään.


Sielut on helsinkiläisen Markku Pääskysen (s.1973) kahdeksas romaani. Vuonna 2006 Pääskynen oli Finlandia-ehdokkaana romaanillaan Vihan päivä.*


Sielut on minun kohdallani varsin kaksitahoinen lukukokemus, johon varmaankaan en olisi tutustunut ilman Elisa Kirjaa ja HelMetin Epos-lukupiiriä. Tästä kokemuksesta siis jälleen iso kiitos molemmille tahoille!


Ensinnäkin olin lukijana pienellä törmäyskurssilla kirjan kielen kanssa. Sieluissa on monia todella kauniisti kirjoitettuja kohtia ja ajatuksia. Kirjan kieli ja teksti on välillä runollisen kaunista ja rikasta. Se on miltei kuin laulua, joka lumoaa. Näitä kohtia luin oikein mielelläni miltei ahmien. Sitten äkkiä tuleekin seinä vastaan, aivan kuin kirjoittaja muuttuisi kokonaan toiseksi. Kaunis teksti muuttuu litanjaksi sanoja, luetteloksi, jonkinlaiseksi irrallisen tuntuiseksi sanahelinäksi. Samaa asiaa tai sanaa toistetaan muutamia kertoja, kuin sanat olisivat hukkuneet. Ja parin sivun jälkeen sama asia saattaa toistua vielä uudestaan. Silloin minua tökki. Ja pahasti. Eräällä tapaa tulin surulliseksi siitä, että listaamisella on päästy Finlandia-ehdokkaaksi. Ellei kyse ole kirjassa käytettyjen pilkkujen määrästä, kuten aikaisemmin suomin Liksomin Hytti nro 6tta. Ristiriitaista. Toisaalta pidän - ja haluan pitää - kirjan kielestä, toisaalta taas en.


Tunnustan, ettei Sielut kerronnaltaankaan ole suosikkejani. Pidän lukijana siitä, että repliikit on selvästi erotettu. Sieluissa näin ei ole. Repliikkien vaihto tapahtuu rivinvaihdolla, niitä ei merkitä mitenkään erikseen. Suuremmin ei ole määritelty myöskään sitä, kuka puhuu. Yleensä se kuitenkin on melko selvää, mutta muutamissa kohdissa puhuja voi olla hankala erottaa.


Sieluissa seurataan Ainon ja Kristianin päivää. Maija on jo kadonnut ja Aino vartoo kotona Kristianin juostessa ympäriinsä etsimässä. Aino kiroaa ja päivystää puhelinta. Kahvittelee paikalle saapuvien Maijan isovanhempien kanssa. Odottaa. Kristian etsii, tutkii ja keskustelee naapureiden kanssa. Hän värvää heitä etsintöihin avuksi. Käy säännöllisesti kotona tarkistamassa josko Maija olisi palannut. Vanhempien läheisyys ja ero toisistaan on kiinnostavaa seurattavaa. He liikkuvat kuin aalloilla, edes ja takas, toisiaan kohti ja toisistaan poispäin. Kuitenkaan en tunnu pääsevän käsiksi heidän hätäänsä ja tuskaansa. Tunteesta jää puuttumaan jotain.


Sen sijaan Sielujen toinen parivaljakko - naapurinpojat Ilari ja Taito - ovat paljon lähempänä ja helpommin tavoitettavissa. Vaikka poikia huolettaakin tytön katoaminen, he pikku poikien lailla touhuavat omiaan ja etsivät samalla. Jos he olisivat yhtään vanhempia, yhtään aikuisempia, olisi päivän kulku todennäköisesti ollut mitä erilaisin. Poikien puuhastelu on mukavaa seurattavaa. Kirjailija on varmaan ajatellut sen keventävän vanhempien tuskaa. Minun kohdallani se ainakin pelastaa koko kirjan.


Sieluissa tuntuu olevan paljon asiaa. Ainon ja Kristianin hätä. Taiton ja Ilarin leikit ja tutkimukset. Kristianin juopunut tuttu Lasse. Naapurin veljekset ja sisarukset. Mielisairaalasta karannut potilas ja vielä pankkiryöstäjän pakoauto… Paljon tapahtumia, jotka sinällään eivät tunnu liittyvän toisiinsa mitenkään. Varsinkin pakoauto on varsin kaukaa temmattu. Lukija odottaa koko ajan, että jotain suurta ja mullistavaa tapahtuu. Mutta tavallaan odotus on turhaa, sillä tapahtumat menevät kuten tuntuu olevan määrätty.


Sielut todella on kuvaus yhdestä päivästä. Siitä, miten todellisuus muotoutuu yksittäisistä irrallisista tapahtumista rakentaen kokonaisuuden jota me kutsumme todellisuudeksi, maailmaksi.


Lukiessa on hyvä huomioida se, että kirjassa eletään markka-aikaa. Todennäköisesti vuotta 1986, jolloin esimerkiksi kännyköistä ei vielä ollut tietoakaan. Pohdinkin, olisiko Sielut auennut minulle erilailla tai jopa paremmin, jos olisi itse elänyt tuolloin? Paria vuotta myöhemmin syntyneenä, ei minulla kauheasti ole muistoja ja kokemuksia noista ajoista. Onko Sielut kirja, jonka ymmärtää paremmin, jos on elänyt kirjan maailmassa?


Koska luin kirjan e-kirjana, heräsi mielessäni kysymys kirjan fyysisyyden vaikutuksesta lukukokemukseen. Sieluissa tekstiä on nimittäin aseteltu ja rytmitetty. Esimerkiksi repliikkien vaihtelut ja ihan kokonaan sivun toiseen reunaan sijoitetut “Maija!” -huudot tai laulunpätkät. Pääskynen on selvästi suunnitellut sijoittelut, mutta ainakaan minun 5” puhelimen näytölläni idea ei päässyt aukeamaan. Isompi näyttö olisi varmaan auttanut asiaa… Ehkä pitää käydä hypistelemässä fyysistä kappaletta.

Kokonaisuutena Sielut on epäilemättä kiinnostava ja ajatuksia herättävä teos. Siitä syntyy varmasti hyvin keskustelua. Se ei kuitenkaan missään mielessä ole helppo kirja. En suosittelisi sitä aloittelevalle lukijalle, mutta kokeneemmalle se voi olla todellinen herkkupala.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

Alkuteos: Nineteen Minutes (2007)
Suomentaja: Tytti Träff
Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Sivumäärä: 628
Kustantaja: Karisto
ISBN: 978-951-23-4964-7
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b


*Yhdeksäntoista minuuttia voi muuttaa monta elämää. Iäksi.


Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset tai viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalle yhdeksässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin 16-vuotias Peter Houghton päättää tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole entisellään.


Kaupunkilaisten elämä ja monimutkaiset ihmissuhteet paljastuvat vähän kerrallaan Peterin oikeudenkäynnin aikana. Kuka on syyllinen? Kuka syytön? Miksi kukaan ei nähnyt lapsen hätää ajoissa?


Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia on äärimmäisen jännittävä ja koskettava lukuromaani, joka ilmestyessään nousi suoraan USA:n myyntilistojen ykköseksi.*


Tätä kirjaa ei uskoisi näin paksuksi. Se on äärimmäisen hyvin kirjoitettu ja päästää lukijan omaan maailmaansa, joka sekä järkyttää, että ihastuttaa.


Kirjassa seurataan tapahtumia useamman henkilön kannalta. Tuomari Alex, poliisi Patrick, Aleksin tytär Josie, kätilö Lacy ja monet muut saavat antaa äänensä tapahtumille jotka muuttivat heidän kaikkien elämän yhdeksässätoista minuutissa. Mikä parasta, lukija pääsee seuraamaan myös menneisyyttä. Hänelle näytetään, mitä kaikkea menneisyydessä onkaan tapahtunut. Näin hän pääsee pohtimaan sitä, miten ja mitkä tapahtumat ovat voineet johtaa siihen, että nuori poika alkaa ampumaan kavereitaan koulussa.


Picoultin tyyli kirjoittaa on koskettava ja ihmisläheinen. Hän tuntuu päästävän lukijan aivan hahmojensa iholle, mutta siitä huolimatta nämä onnistuvat säilyttämään tietyn salaperäisyyden niin hyvin, että lopussa mitä todennäköisimmin odottaa yllätys jos toinenkin. Teksti on koskettavaa ja lukija huomaa elävänsä siinä mukana. Sivu sivun jälkeen katoaa ja jotenkin loppu tuntuu tulevan aivan liian nopeasti vastaan.


Hahmot ovat ainakin suurimmaksi osaksi uskottavia. Heillä on motiivit ja elämät, jotka antavat heille ja heidän teoilleen merkityksiä. Joissain kohdin huomaa pohtivansa, voivatko ihmiset todella olla niin julmia toisilleen? Ikävä kyllä vastaus on tässä tapauksessa (ja kenties aivan liian usein muutenkin) kyllä. Ihmiset ovat julmia. Toiset tahtomattaa ja toiset tarkoituksella. Onneksi on olemassa sellainenkin voima kuin ystävyys.

Vaikuttava teos kouluampumisesta. Suosittelen lämpimästi.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Alkuteos: Kolibri (2013)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 376
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-27985-3
Muoto: Nid.
Peukku: q^^


*Murha lenkkipolulla. Uhri nuori nainen, taskussa atsteekkijumalaa esittävä riipus. Murha-ase: haulikko.


Toinen murha: sama ympäristö, sama tekotapa, samanlainen koru. Millä perusteella murhaaja valikoi uhrinsa? Liittyvätkö korut salaiseen kultiin? Kuka kuolee seuraavana?*


Kolibrista on kohistu jonkin verran viimevuosina. Sitä on kehuttu. Itse tartuinkin siihen melko suurin odotuksin ja jäin aavistuksen verran tyhjäksi.


Anna Fekete on kiintoisan oloinen hahmo. Nuori, maahanmuuttajapoliisi, joka on jollain mystisellä tavalla kuitenkin jotenkin juurtunut Suomeen. Hänestä ripotellaan kirjan mittaan tietoja, mutta eräällä tavalla hän jää silti hieman etäisen oloiseksi. Häneen kuitenkin haluaa tutustua enemmän ja paremmin. Siihen vain ei anneta mahdollisuutta.


Myös muut kirjan poliisit ja henkilöhahmot ovat lähestyttäviä, mutta pitävät lukijan pienen matkan päässä itsestään. Piirteet ja kerrokset avautuvat vähitellen, mutta osa pystyy ja osaa siitäkin huolimatta yllättää vielä loppumetreilläkin. Eräällä tapaa tulee mieleen, että lukijaa on viilattu linssiin aivan alusta alkaen.


Kirja on rakennettu hyvin. Tapahtumat eivät hötkyä eteenpäin liialla kiireellä vaan aikaa jätetään muuhunkin. Ehditään istua tuopillisella ja käydä lenkillä. Näytetään, että poliisin työ on muutakin kuin rikospaikalla oloa. Kirjassa on monta hyvää kuulustelukohtausta ja poliisien keskinäistä keskustelua. Vaikka on hyvä, että kirja aukeaa useammallekin taholle, tuntuu, että siihen on koetettu ahtaa vähän liian paljon liian pienelle sivumäärälle. Pääosassa olevien murhien lisäksi kun seuraillaan Dijar-tytön perheongelmia ja naispoliisien saamia ahdistavia tekstiviestejä. Lopussa kaikki kolme ratkeavat miltei yhdessä suuressa rymäyksessä. Loppu tulee aivan liian äkkiä.


Hiekkapelto osaa kirjoittaa. Teksti on luettavaa ja persoonallista. Kerronta soljuu eteenpäin helppolukuisesti. Tekstissä on eloa. Puhe ja kerronta saavat omat persoonalliset merkityksensä. Kaikki eivät mongerra suomea samalla tavalla, vaan ihmisen persoona ja kulttuuritausta näkyvät hänen puheestaan. Oikein luettavaa tekstiä siis.

Hyvä ja vaikuttava esikoisteos. Kannattaa kokeilla jos pitää suomalaisista dekkareista. Ehdottomasti tulevaisuuden nimiä. Näin ainakin itse uskon. Pitää itsekin lukaista lisää.