Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Alkuteos: The Old Man and the Sea (1952)

Kääntäjä: Tauno Tainio

Lukija: Ismo Kallio

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Kesto: 4 CD-äänilevyä, 3h 46min

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-3926-1

Muoto: äänikirja, CD-levy

Sarjamerkintä: Keltainen kirjasto / Tammen äänikirjat

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2019: 36. Kirjassa ollaan yksin (30/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 36 ja 38

Lukulistalta: 13

*Ernest Hemingwayn klassikkoromaanin päähenkilö on vanha kuubalainen kalastaja, Santiago, joka epäonnen seuraamana on viikkokaudet ollut ilman saalista. Vanhus tuntee, vaistoaa, että tänään on hänen onnenpäivänsä, hänen epäonnensa ei voi jatkua loputtomiin. Avomerellä hän saakin siimaan elämänsä kalan, pitemmän kuin vene.

Alkaa ankara taistelu elämästä ja kuolemasta; kala on sitkeä ja mies on vanha, eikä enää miehuutensa voimissa. Santiago lopulta taltuttaa kalan ja kääntää keulan kohti kotirantaa. Mutta merta ei ole vielä voitettu ja vanhuksen saaliista on pian jäljellä vain haiden kaluama paljas ranko. Hemingwayn näennäisen yksinkertaiseen kertomukseen kalasta ja kalastajasta nivoutuu vaikuttava ja syvä inhimillinen sisältö.*

Tässä klassikossa lukija pysyy varsin helposti perillä henkilöistä ja tapahtumista. Tärkeitä henkilöitä kun on oikeastaan vain kolme: Santiago-vanhus, poika ja kala. Suurin osa kirjasta on vanhan kalastajan ja kalan taistelua avomerellä, jonne kala hinaa sitkeän ukon. Kalaa väsyttäessään ehtii ukko Santiago pohtia jos minkäkin laisia asioita ja keskustella kalan kanssa syntyjä syviä. Lopulta saaliista taistellaan haiden kanssa ja ukko joutuu toteamaan kaiken katoavaisuuden.

Vaikka kirjan perusidea on melko yksinkertainen, on Hemingway sisällyttänyt Santiagon ja kalan väliseen suhteeseen ja keskusteluun melkoisen määrän asioita, joissa on paljon pohdittavaa. Kirja sopii mainiosti siis myös syvällisempää lukemista haluaville. Sen voi myös lukea mainiosti vain yksinkertaisena “kalareissuna”. Vanhus ja meri on klassikko, joka kuuluu myös kiellettyjen kirjojen listalle joten sen luulisi yhä houkuttelevan uusia lukijoita pariinsa.

Lukijana pidin Ismo Kalliosta. Hänellä on miellyttävä ääni kuunnella ja hän eläytyy tekstiin. Joissain paikoissa tosin ukko kuulostaa vihaisemmalta kuin mitä hänen minun mielestäni olisi kuulunut olla. Ehkä tämä on tulkinta kysymys. Vakuuttava lukusuoritus kuitenkin on. Plussat äänikirjalle.