Alkuteos: Le tricheur (2008)
Kääntäjä: Viljami Jauhiainen
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 110
Kustantaja: Huuda huuda
ISBN: 978-952-5724-11-0
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 16, 18, 34, 35 ja 37
*Miksi taidegallerian yövartijalla on silmät mustana? Keitä ovat kaksi pikkurikollista, jotka rettelöitsevät Pariisin keskustassa, ja miksi ihmeessä samat hahmot esiintyvät myös taidenäyttelyn maalauksissa? Uhkapeliä on vaivihkaa auki keriytyvä rikosmysteeri, mutta myös viiltävän ironian ja sysimustan huumorin läpitunkema tarina petoksesta, riskinotosta ja autoista, joilla on aasinkorvat.
Florent Ruppertia ja Jérôme Mulot’ta on hyvästä syystä tituleerattu sekä älykkään sarjakuvan tulevaisuudeksi, että hävyttömiksi kauhukakaroiksi. Uhkapeliä on taiteilijoiden toinen suomeksi julkaistu teos.*
Uhkapeliä oli minulle erikoisempi lukukokemus. Tarina tosiaan keriytyy auki. Siinä vuorottelevat pitkät, pantomiiminaiset kuvajaksot, jossa tarinan hahmot vain tekevät asioita ja tapausta tutkivan poliisin kuulustelut, jossa hahmot pääsevät vastaamaan kysymyksiin ja kertomaan tapauksesta.
Tapaus sitten. Aluksi lukija on täysin pihalla. Miten nämä oudot hahmot liittyvät toisiinsa? Miksi he ovat paikalla? Vähitellen asiat alkavat tekemään järkeä ja paljastuu, että tapauksen taustalla on aika mestarillinen ja kieroutunut mieli. Joka ei kuitenkaan osannut ottaa aivan kaikkea huomioon…
Sarjakuva on piirretty melko pelkistetysti. Selkeää viivaa, jossa on oma lumonsa. Pidän jopa hahmojen kasvottomuudesta. He ovat silti helposti tunnistettavissa kutsumanimiensä ansiosta. Batman ja etsivä poikatukka, esimerkkeinä.
Kiinnostava sarjakuva erikoisesta rikoksesta Pariisin kaduilla, taidegalleriassa ja strippiklubilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti